Pääsivulle

KORJAUKSET JA UUDISRAKENTAMINEN

Harvoin löytää vanhaa, kunnossa olevaa venettä. Kunnostaminen on useimmiten suhteellisen iso työ ja lukijalle voi olla apua niistä kokemuksista joita olen saanut kunnostaessani omia veneitäni Hildaa, Emmiä, Huldaa tai Boijania. Tarvitsetko purjeita, vai haluatko tehdä ne itse? Täältä löydät tietoa myös työkaluista ja materiaaleista.

Saan paljon sähköpostia vanhojen veneiden ja uudisrakenteiden yksityiskohtia koskevista asioista. Seuraavaan olen koonnut muutamia usein kysyttyjä.

Maston paikka

Kahveli- tai spriipurjeisessa yksimastoisessa veneessä vanha nyrkkisääntö sanoo maston paikaksi 1/3 keulasta lukien. Tämä on kuitenkin yleensä liian takana. Veneen muodosta ja koosta riippuen maston paikkaa pitää siirtää 10-30 cm verran keulaan päin. Leveäkeulaisessa veneessä enemmän, kapeakeulaisessa vähemmän.
Kaksimastoisen veneen isomasto on perinteisesti keskellä venettä tai aavistuksen verran siitä keulaan päin. Keulamasto on 7-metrisessä veneessä 100-130 cm keulasta, mieluummin 100 kuin 130. Kaksimastoisen balanssia on vaikea saada kohdalleen, varsinkin jos isopurje on leveä ja fokka suhteellisen pieni. Klyyvarilla voi tietysti venettä tasapainottaa, mutta skuutteja alkaa tulla yhdelle ihmiselle, ainakin kokemattomalle, liikaa.

Maston ja puomien mitat

Kahvelipurjeisessa yleensä riittää, kun masto on veneen pituinen. Vasta kilpaveneissä joihin halutaan mahdollisimman suuret ja tehokkaat purjeet, täytyy maston pituutta tästä kasvattaa. Seitsenmetrisen veneen maston paksuus on alapäässä n. 11 cm, yläpäässä 6,5 cm. Isopuomin paksuudeksi riittää tämän kokoisessa veneessä 7 cm, kahvelipuomissa 6,5 - 6 cm.

Maston kiinnitysrauta

Tätäkin on kysytty. Tätä rautaa tarvitaan oikeastaan vain mastoa pystytettäessä, muutenhan staagi ja vantit pitävät maston pystyssä. Oheisen kuvan miukainen rauta on helppo itsekin valmistaa.

Kahveli, kluu

Kahvelin tai puomin haarukan rakenne selviää oheisista kuvista. Muitakin konstruktioita on olemassa, varsinkin jos kluu tehdään luonnonväärästä puusta. Vanhoissa spriipurjeissa puomin kluu oli useimmiten aika olematon.

Purjemateriaaleista

Puuvilla sopii ilman muuta parhaiten talonpoikaisveneen purjeeksi. Puuvilla on kohtuuhintaista, kaunista, miellyttävää käsitellä ja toimii purjeena erinomaisesti. Lisäksi se on hyvin hoidettuna pitkäikäistä - itselläni on käytössä täysin kunnossa oleva, yli 80 vuotta vanha isopurje. Puuvillapurje on helppo tehdä itsekin jos vain saa käyttöönsä teollisuuskäyttöön tarkoitetun ompelukoneen tai jos viitsii ommella koko purjeen käsin.
Haittojakin toki on, ennen kaikkea puuvilla homehtuu helposti. Puuvillapurjetta ei voi jättää märkänä veneeseen lojumaan ellei halua itselleen mustia purjeita. Varsinkin isommissa veneissä purjeiden kuljetus ja kuivatus voi käydä voimille ja vaatii ainakin sopivan paikan jossa purjeet saa kuiviksi ja jossa niitä voi säilyttää.

Clipper canvas, Duradon ja Oceanus ovat polyesteripohjaisia purjekankaita jotka kehitettiin korvaamaan puuvillaa - tai oikeastaan Duradon on peitemateriaalia, jota sitten alettiin käyttää myös purjeissa. Nämä kankaat näyttävät puuvillalta ja tuntuvat, varsinkin vanhettuaan, myös käteen miltei yhtä miellyttäviltä. Nämä kankaat venyvätjonkin verran, mutta eivät yhtä paljon kuin puuvilla. Haittapuolena on ennen kaikkea toisinaan vaikea saatavuus.

Dacron on myös polyesterikangasta ja sitä on käytetty purjeissa jo yli 40 vuotta. Se on vanha ja koettu, kohtuullisen halpa purjemateriaali. Dacronista tehty purje säilyttää muotonsa suhteellisen hyvin, mutta UV-säteily haurastuttaa dacronia ajan mittaan melko lailla. Dacronia on saatavissa monia laatuja ja värejä. Dacron on kova ja killtävä ja sopii materiaalina huonosti talonpoikaisveneisiin. Kilpailuissa dacronpurjeita käytetään - valitettavasti - kuitenkin yhä yleisemmin eli miltei yksinomaan. Dacron ei homehdu helposti eikä vaadi paljon hoitoa. Vanhemmiten dacronpurjekin pehmenee miellyttäväksi, mutta siinä vaiheessa purje alkaa olla jo aikansa elänyt.

Peräsin ja peräsinraudat

Peräsin tehtiin ennen irrotettavaksi, sekä purjeiden aikakautena että vielä moottorin tulon jälkeenkin. En ole keksinyt tähän muuta syytä kuin veneen pitäminen mahdollisimman keveänä. Aika yleisesti peräsinraudat olivat alla olevan kuvan mukaisia.

Moottorien tultua käyttöön konstruktio muuttui, käytettiin alla olevaa ratkaisua:

 

Knaapit

Knaapeja on monenlaisia, pääasia on että ne ovat tukevasti kiinni, että ne kestävät käytössä ja että niihin saa köyden helposti kiinni ja auki. Knaapit on syytä valmistaa kovasta ja kestävästä puulajista. Koivu tai tammi sopivat hyvin knaapeihin.

Mistä saa piirustuksia?

Vanhoista veneistä on olemassa vain mittauskuvia. Niissä ei ole mittoja, mutta kaarikuvat yleensä löytyy eli niiden mukaan pystyy kyllä veneen rakentamaan. Nykyajan välineillä, tietokoneilla ja kopiokoneilla piirustusten suurentaminen ja muokkaaminen on leikintekoa.

Birger Törnroosin kirjassa Öståländska fiskebåtar förr och nu on piirustuksia useista eri venetyypeistä. Ålands museumista löytyy jonkin verran lisää piirustuksia, Sjöhistoriska institutet vid Åbo Akademi säilyttää kokoelmissaan tuhansia erilaisa venepiirustuksia, myös talonpoikaisvneitä on joukossa. Siinäpä ne tärkeimmät lähteet sitten ovatkin.

Mistä saa puutavaraa?

Parhaiten metsästä, kuljeskelemalla ympäriinsä. Kun köytää hyvää puuta voi tehdä kaupat metsänomistajan kanssa, kuljettaa puut sahattavaksi ja höylättäväksi ja pinota taapeliin. Siinä sitä sitten on, vuoden päästä puu on käytettävässä kunnossa.
Sahoiltakin voi tietysti kysellä järeää tukkia. usein sitä saa sieltä ostaa ihan kohtuuhintaan. Valmista venelautaa ei tahdo enää saada mistään, ei ainakaan järkevään hintaan.
Helpoimmalla, mutta ei halvimmalla pääsee kun kyselee puuta joltain veneentekijältä. Tätäkin kautta voi joskus saada ihan kelvollista puuta ja siedettävällä hinnalla.