Moikka!
Olen päässyt vähän eteenpäin istuinosan lakanpoistossa!
1. kuvassa olen jo aloittanut paapurin puolen hinkkaamista.
2. kuvassa on näkymä kannen alle aivan peräpäässä. Kysymykseni kuuluu: pitääkö sinnekkin mennä samalla tavalla kuin muuallakin istuinosassa? Tarkoitan vaan että sinne on todella vaikeata saada itseni tai edes työkalua mahtumaan! Entä sitten nuo osat jotka eivät ole pohjaa, vaan poikkitukia ja ruorin"pidikkeitä" vai miksi niitä sitten voisi ja pitäiskään kutsua... Eli onko yhtä tärkeää että nämä peräpään pohja ja sivut skrapataan kunnolla ja niinikään nämä poikkipalikat ja tuet ym?
3. Kuvassa olen aika pitkällä tyyrpurin puolella, mutta matkaa kuitenkin vielä jäljellä... Noissa kahdessa ylimmäisissä laudoissa on ollut jotain paksumpaa mustaa töhnää, kuten kuvassa näkyy. Mitä se mahtaa olla? Onko se tervaa vai jotain muuta? Nämä kaksi ylintä lautaa ovat ainoat jotka istuinosassa ovat sivupenkkien yläpuolella, eli tavallaan näkyvissä. Sivupenkin kiinnitysruuvit törröttävät ison kaaren sivussa aivan ohjauskaapelin alla. Olen jättänyt ne sinne että muistaisin mihin kohtaan tuleva uusi penkkien poikkitukipalkki tulee kiinnittää. Laskin sen mukaan että jos 5vuoden päästä olen päässyt niin pitkälle että penkin vois taas asentaa paikoilleen, niin siihen mennessä olen takuuvarmuudella unohtanut mikä ruuvi kuuluu mihinkin

Ja siinä vaiheessa minut on suurella todennäköisyydellä potkittu pois tästä foorumista liikojen kysymyksieni takia tai liian mullistavien kehitysideoiden takia, tai molempien :D
Olen erilaisia menetelmiä ja työkaluja kokeillut, ja tällä hetkellä mielestäni tehokkain on ollut Feinin Multimaster kolmiohiontalaikalla. Se on todella tehokas. Olen ehkä vaan hiukan huolissani siitä että ottaako se liian hyvin ja tehokkaasti paikkoja? Olisiko viisaampaa koittaa löytää hellävaraisempi metodi?
Kuten moni on tässä ja muualla todennutkin, tämä homma on ikuista oppimista. Tuntuu välillä siltä että meneekö tämä vene ihan piloille tässä harjoitellessa, ja seuraava, eli toinen vene menee uusien taitojen moduloimiseen ja parantamiseen ja kolmas vene menee siihen että palaa ensimmäisen veneen metodeihin ja vasta neljäs vene kun on menossa huomaa ja älyää että voi tehdä vähän kaikkea yhdessä ja samassa veneessä, ja viidennessä veneessä huomaa ettei niin ollukkaan fiksua tehdä...ja kymmenes vene sitten vihdoin ja viimein kelluu...
Joo, ei tässä mitään frustraatioita ole, vähän vaan "kesä meni jo ja syksy tuli ja itse olen vain puolimatkassa"-syndroomaa pukkaa....
Sinulla ei ole tarvittavia oikeuksia nähdäksesi tämän viestin liitetiedostoja.