Venetyyppeihin

Verkkoveneet

Verkkovene on venetyyppi, joka aikoinaan oli saaristolaisten yleisvene. Voi sanoa että se samalla oli saaristolaisten tärkein vene ja siksi sillä on tässä esityksessäkin erityisasema: veneiden rakentamista ja ominaisuuksia käsitellään ennen kaikkea verkkoveneestä käsin.

Nimityksensä venetyyppi on saanut siitä, että sen tärkein käyttökohde oli silakan verkkokalastus. Usein samalla veneellä myös tuotiin silakat markkinoille myyntiin, kalastettiin suomukalaa lähivesiltä, käytiin kylillä, kirkossa, lypsyllä, tuotiin heinät ja lehdekset kotiin ja niin edelleen.

Tyypillinen kaksimastoinen verkkovene

Verkkoveneen koko vaihteli useimmiten 20 - 24 jalan ( 6 - 7,3 m ) rajoissa. Pienempiä ja suurempiakin toki löytyy. Aiemmin veneet olivat pienempiä, myöhemmin suurempia.

Lounaissaaristossa verkkoveneitä on kahta päätyyppiä: teräväperäisiä (snipa) ja poikki- eli tasaperäisiä (gavelbåt, tvärgattad). Edellinen siis on terävä sekä keulasta että perästä, jälkimmäisessä on peräpeili. Nyrkkisääntönä voi pitää, että etelässä veneet olivat poikkiperäisiä, pohjoisessa teräväperäisiä. Raja kulkee suurin piirtein nykyistä Tukholman väylää pitkin.

Turun ja Ahvenanmaan saariston alueella verkkoveneiden köli ja laudoitus tehtiin männystä, samoin steeveihin, kaariin, piittoihin ja polvioihin käytettiin mäntyä. Telkeet (sisälaudoitus) tehtiin kuusesta, samoin mastot, puomit ja airot. Paikoitellen kuusta käytettiin myös steeveihin ja polvioihin.

1800-luvun puoliväliin asti käytettiin raakapurjetta joka siihen aikaan oli tehty villakankaasta. Tämän jälkeen alkoi spriipurje yleistyä ja varsinkin isommat veneet varustettiin kahdella spriipurjeella, joskus vielä klyyvarillakin. Tällöin fokka oli ilman puomia ja isopurje varustettiin puomilla. Purjemateriaaliksi vakiintui puuvillakangas.

Myöhemmin tuli käyttöön myös kahvelirikaus ja nykyisin jäljellä olevat verkkoveneet ovatkin useimmiten kahvelirikattuja. Tämä johtuu kahvelipurjeiden paremmista luoviominaisuuksista sekä siitä, että näitä veneitä ei enää käytetä työntekoon vaan huvitteluun: riki voi sen vuoksi olla kiinteä, sitä ei tarvitse saada helposti alas. KIlpailukäytössä olevat veneet varustetaan yleensä dacron-purjeilla, mutta monissa kilpailuissa on omat sarjansa myös puuvillapurjeille, jotka tosin nykyään saattavat olla myös keinokuituista puuvillajäljitelmää, esim. Duradon-kangasta.

Kuvaukset omista veneistäni sisältävät myös tietoja niiden alkuperästä, käytöstä, kunnostuksesta ja korjauksista.

Venetyyppeihin