 |
Vanhat venetyypit lounaissaaristossa
Soutuveneitä
oli useampaa lajia. Oli soutuveneitä
ja soutusumppuja sekä erilaisia ruuhia. Tasaperäinen soutuvene
(julla, julle) muistutti suuresti tasaperäistä verkkovenettä,
koko vain oli pienempi. Samoin teräväperäinen soutusumppu
oli kuin isosisarensa verkkovene, erotuksena taaskin vain pienempi koko.
Rakenteet ja valmistustapa olivat samanlaisia kuin isommissakin veneissä.
Ainoastaan korkeus oli soutuveneissä suhteellisesti suurempi kuin
isommissa veneissä. Vielä 1800-luvun alussa käytettiin
varsinkin Ahvenanmaan länsiosissa yleisesti kolmilaitaisia, teräväperäisiä
soutuveneitä. Sisempänä saaristossa oli lautojen lukumäärä
jo lisääntynyt neljään ja kohta viiteenkin.
esiintyy koko saariston alueella, sekä terävä- että tasakeulaisena mallina. Suurin ero vaikkapa jollan ja teräväkeulaisen ruuhen välillä on se, että ruuhessa ei ole köliä vaan sen kohdalla on pelkkä pohjalauta. Tasakeulainen ruuhi, tasu, eroaa toki jo muultakin muodoltaan isommista venetyypeistä. Oma ruuhityyppinsä on myös sisäsaaristossa käytetty suurikokoinen silakkaruuhi. Ruuhia käytettiin apuveneinä kotinurkilla ja ne ovat kooltaan yleensä alle 13 jalkaa, poikkeuksena silakkaruuhet, jotka voivat olla 30-jalkaisiakin ja kuljetusruuhet, jotka voivat olla jopa 40-jalkaisia.
ovat tasaperäisiä veneitä, joita käytettiin kotinurkilla suomukalan kalastukseen, matkoihin lähisaarille ja apuveneinä vaikkapa nuottaa laskiessa. Soutuvene varustettiin yleensä mastolla ja spriipurjeella, joskus myös fokalla. Soutuveneen pituus vaihtelee 12 -18 jalan välillä.
ovat teräväperäisiä veneitä, joiden perässä tai keskellä on sumppu elävän kalan säilyttämistä varten. Käyttötarkoitus on suunnilleen sama kuin jollalla. Soutusumpussakin on usein masto ja spriipurje, harvemmin fokkaa. Koko on 12 -18 jalkaa.
ovat rakennuspaikkakunnasta riippuen joko terävä- tai tasaperäisiä. 1800-luvun puoliväliin saakka verkkoveneet varustettiin keskellä venettä olevalla mastolla ja raakapurjeella, joka tuohon aikaan oli villakangasta. Viime vuosisadan loppupuolella spriipurjeet syrjäyttivät raakapurjeen ja purjeen materiaali vaihtui puuvillaksi. Tavallisesti verkkoveneessä on kaksi spriipurjeella varustettua mastoa ja joskus myös klyyvari. Pikku hiljaa kahvelipurjeet syrjäyttivät paikoitellen myös spriipurjeet; tällöin veneessä on kahveli- ja isopuomilla varustettu isopurje ja keulassa fokka. Pitempiä matkoja varten saatettiin isommat verkkoveneet varustaa myös varalaitojen päälle asetetulla irrotettavalla kajuutalla, jonka paikka on fokka- ja isomaston välissä.
Verkkovene oli saaristolaisen yleisvene. Sillä kalastettiin sekä kotinurkilla että ulkomerellä, sillä kuljetettiin eläimet laitumille ja niiden heinät ja lehdekset kotiin, sillä käytiin lypsyllä ja sillä kuljetettiin myytävät tuotteet markkinoille. Verkkovene oli välttämätön joka taloudessa.
Verkkoveneiden koko kasvoi ajan myötä kun kalastus yhä enemmän siirtyi ulkomerelle.
Tavallisin koko oli aiemmin
18 - 21, myöhemmin 21 - 24 jalkaa.
ovat tasaperäisiä, tukevasti rakennettuja, lastien kuljetukseen tarkoitettuja veneitä. Rikiä on kahta tyyppiä: kaksi mastoa, spriipurjeet ja fokka tai yksi masto, iso kahvelipurje ja fokka. Samoin kuin verkkoveneissä käytettiin isoveneissäkin aikaisemmin raakapurjeita.
Kaupunkimatkoja varten varustettiin isoveneet useimmiten perään sijoitetulla, irrotettavalla kajuutalla jonka pituus saattoi olla miltei kolmannes veneen pituudesta.
Isoveneet ovat pituudeltaan 30 - 40 jalkaa.
on teräväperäistä tyyppiä. Purjesumpun erikoisuus on perässä oleva sumppu jossa kuljetettiin kalaa myytäväksi, useimmiten Tukholmaan. Veneen peräosa joka muodosti sumpun tehtiin niin matalaksi, että sumpun kansi on miltei veden pinnan tasalla. Tämä ominaisuus antoi purjesumpulle sen luonteenomaisen ulkonäön, samoin kuin keskilaivassa sijaitseva isokokoinen kajuutta. Purje- ja pakettisumput varustettiin reilusti mitoitetulla kahvelitakilalla latvapurjeineen ja ne olivat nopeita veneitä. Matka Turusta Tukholmaan saattoi hyvässä tuulessa sujua alle 20 tunnissa. Niinpä pakettisumppuja käytettiin yleisesti rahdin- ja henkilökuljetukseen.
Purjesumppujen koko on 40 -
50 jalkaa.
Venetyyppien erot
Suurimmat erot eri tyyppien välillä ovat veneiden perässä: käytössä oli teräväperäisiä ja tasaperäisiä veneitä.
Niinpä jolla on yleensä tasaperäinen, kun samankokoinen soutusumppu taas on teräväperäinen. Verkkoveneitä esiintyy kumpaakin lajia: eteläisessä saaristossa verkkovene on tavallisesti tasaperäinen kun taas pohjoisessa teräväperäinen. Isoveneet olivat tasaperäisiä, pakettisumput taas teräväperäisiä.
Pienemmät ja suuremmat veneet ovat muodoltaan hämmästyttävän samanlaisia. Kokoero on paljon suurempi kuin ero muodoissa. Niinpä tasaperäiset jolla, verkkovene ja isovene ovat miltei kuin suurennoksia toisistaan, samoin teräväperäiset soutusumppu ja verkkovene. Ja vaikka veneiden perät ovat erilaisia, ovat niiden keulaosien muodot varsin samankaltaisia.
Nykyaikaisiin veneisiin verrattaessa ovat vanhat veneet silmiinpistävän leveitä ja matalia. Leveys on suunnilleen kolmasosa pituudesta ja keskilaidan korkeus vedenpinnasta saattoi verkkoveneessä olla vain 40 senttiä. Veneet ovat lisäksi suhteellisen laakeita pohjaltaan ja niiden syväys on siksi vähäinen.
Veneiden keulaosa on täyteläinen, ylhäältä lähes puolipyöreä, ja vaikka steevin yläpää, kanapuu, on usein pystysuora, jopa taakse päin kallistuva, kaartuu steevi jo vesilinjan kohdalla voimakkaasti taaksepäin ja veden alla vielä lisää.
Täyteläistä
keulaa tarvittiin jotta veneellä olisi kantavuutta vielä silloinkin
kun oltiin täydessä lastissa avomerellä ja myrskyssä.
Voimakkaasti viettävää keulaa ja pientä syväystä
taas tarvittiin jotta veneellä helpommin saavuttaisi myös matalia
rantoja - ominaisuus, joka oli välttämätön veneen
käyttökelpoisuuden kannalta. Mataliksi veneet rakennettiin,
jotta niitä jaksaisi soutaa vasten tuulta toisaalta verkkoja nostaessa
ja toisaalta matkaa tehdessä - matalalla kulkevat, olemattomalla
kölillä ja spriipurjeilla varustetut veneet kun eivät olleet
niitä parhaita luovijoita. Lastin kuljetuksessa tarpeellista varalaitaa
saatiin irtolaitojen avulla.