Soutusumput
 |
| Kutomakurssin naiset sumppuveneessä Iniössä |
Soutusumppu (roddsump) oli 1900-luvun puolella kehittynyt kuusilautaiseksi. Sen tavallinen pituus oli 15-16 jalkaa, leveys 5,5 jalkaa ja syvyys vajaat 2 jalkaa.
Verkkoveneen tapaan rakennettiin soutusumppukin aiemmin vintoja ja kinunkeja käyttäen. Vintat jäivät ensin pois käytöstä, kinunkeja käytettiin pitempään, varsinkin veneen perässä johon piti kalasumppua varten saada leveyttä ja kantavuutta.
Soutusumpun sisustus
muistutti myös verkkovenettä. Piittoja oli kaksi: etu- ja keskipiitta.
Takapiitan korvasi perässä olevan sumpun päälle tehty
kansi. Etu- ja keskipiitan välissä oli soutamista varten tuhto.
Tullille oli paikat molempien piittojen ja tuhdon takana.
Etupiitassa oli mastoa varten reikä, sillä tavallisesti soutusumpun
varusteisiin kuului myös masto ja puomilla varustettu spriipurje.
Spriipurje tuli pienemmissä veneissä käyttöön
aikaisemmin kuin suuremmissa, sillä jo 1700-luvun loppupuolelta on
olemassa tietoja spriipurjeen käytöstä soutusumpuissa ja
soutuveneissä.
Sumppua varten oli
veneen perään tehty vesitiivis laipio joka tavallisesti naulattiin
sopivan kaaren keulan puolelle. Sumppuun porattiin reikiä, aiemmin
enemmän, myöhemmin vähemmän niin että viimeisissä
soutusumpuissa saattoi olla vain pari reikää; yksi kummallakin
puolella.
Tämä siksi että reiät korkattiin silloin kun venettä
ei käytetty elävän kalan kuljetukseen. Soutusumpulla tehtiin
näet mielellään lyhyempiä matkoja sillä se oli
kevyt soutaa ja purjehtikin kohtalaisesti.
Tyhjennystä varten oli sumpun laipioon tehty korkilla varustettu reikä. Sumpun kalasäiliö ei ollut koolla pilattu. Pituutta oli metrin verran, leveyttä vähän enemmän. Sumpussa voitiin kuitenkin kuljettaa melkoinen määrä kalaa, kunhan kala ei ollut sumpussa liian kauan ja veden vaihtumisesta huolehdittiin. Sumpussa ei säilytetty kalaa pitempiä aikoja.
Sisäsaaristossa
tehtiin sumppu usein veneen keskelle eikä perään. Tästä
oli se etu, että veneen tasapaino säilyi parempana ja sumppuun
saatiin myös enemmän tilaa.
Soutusumppu oli yleiskäytössä oleva vene kuten verkkovenekin.
Kotivesillä sen avulla laskettiin verkot suomukalaa varten, nuotanvedossa
sitä käytettiin apuveneenä, naiset kulkivat sillä
lypsymatkoillaan ja niin edelleen.
Rymättylässä
järjestettiin soutusumpuille omia purjehduskilpailuja. Kyseessä
oli Kiiski -niminen yksityyppiluokka jonka mitat olivat tarkkaan määrätyt,
pituus oli 445 cm ja leveys 145 cm. Viimeinen kilpailu järjestettiin1930.
-Yksi näistä Rymättylän sumpuista, Bernhard Holmbergin
v. 1922 valmistama vene, on jäljellä Rymättylän kotiseutumuseossa
purjeineen ja varusteineen.
OMA
SOUTUSUMPPUNI: EMMI