Rakennusvuosi 1919
Rakennuspaikka: H. Hasselström, Strangnäs
Suunnittelija: Erik Salander
Pituus 14,44
Leveys 2,30
Syväys 1,72
Paino 4600 kg (rautaköli 1850 kg)
Rungon materiaali: Mänty

Vuoden 1921 KSSSn vuosikirjassa esiintyy SK 55 nimeltä Ellgun. Sen suunnittelijaksi on merkitty tukholmalainen arkkitehti Gunnar H. Wrange. Ellgun ei tämän jälkeen esiintynyt KSSSn vuosikirjoissa ja onkin arveltu, että tämä Teslan kanssa mitoiltaan identtinen vene, oli Erik Salanderin suunnittelema.
Alunperin veneeseen rakennettiin ajan hengen mukaisesti kahveliriki, josta luovuttiin 20-luvulla modernimman ja käytännöllisemmän bermudarikin saavutettua suosiota kilparadoilla. Väitetään, että tämän bermudarikin voi löytää vielä Stocksundin venekerhon vajasta - tämä tosin on tarkistamatta.

Palo
Teslan tunnettu historia alkaa 1940-luvun lopulta, jolloin tukholmalainen Dr. Nils Adler osti veneen. Tuolloin omistaja kastoi veneen Sagittaksi. Historia toi mukanaan dramaattisen käänteen, kun tuntematon kulkuri talvipakkasilla asettui telakoituun Teslaan Kungsholmenilla Tukholmassa. Kylmästä kärsinyt matkaaja laittoi lämpimikseen tulen sisätilaan, minkä seurauksena hyvin öljytty ja lakattu vene syttyi. Matkaaja menehtyi nukahdettuaan kajuuttaan ja veneestä paloivat lähes kaikki kansirakenteet, koko sisustus sekä kylkilaudoitus vesirajaan asti. Vakuutusyhtiö lunasti veneen Adlerilta.

Kirjahyllyt
Dagens Nyheterillä tuolloin työskennellyt Curt Almgren osti hylyn vakuutusyhtiöltä aikeinaan täyskunnostus huolimatta veneen säälittävästä tilasta. Sodan jälkeen puutavarapula koetteli kuitenkin myös Ruotsia, ja tarinan mukaan Almgren olisi rakentanut Teslan uudet kylkilaudat toimituksen hyllyistä. Almgrenin kunnostusintoa ajoi pääasialliseti veneen saattaminen purjehduskuntoon. Näin ollen korjaustöissä ei kiinnitetty huomiota Salanderin alkuperäispiirrustuksiin vaan toiminnallisuuteen. Ruffia pidennettiin 60 cm ja ylärakenteisiin asennettiin Reimers-tyyppinen dog house seisomakorkeuden aikaansaamiseksi. Almgren perheineen purjehti veneellä aina vuoteen 1977 asti.

Kilpariki
Vuonna 1977 Kjell Wallin osti Teslan ennen kaikkea kilpapurjehdusta varten. Vene sai uuden nimen Carina. Hän asensi veneeseen maksimikokoisen rikin, poisti dog housen, pidensi sitlooraa ja rakensi nykyisen peräluukun kohdalle erillisen pinnamiehen sitbrunnin. Tämä riki on edelleen veneessä. Purjepinta-ala maksimoitiin saaristoristeilijäsäännön puitteissa, ja köliin lisättiin 300 kg lyijyä uuden korkeamman rikin tasapainottamiseksi. Wallin voitti Teslalla mm. Scandal Beauty Trophy ja Scandicap-kilpailut. Wallin myi Teslan vuonna 1981 siirtyessään modernimpaan kilpapurteen. Myöhemmin hän kuitenkin osallistui Håkan Södergrenin kanssa hankkeeseen, jossa rakennettiin muovisia saaristoristeilijöitä. 1980-luvun alussa Stefan Kolmodin tutustui Teslaan ja suostutteli isänsä ostamaan sen.

Toinen läheltäpiti-tilanne
Kolmodinin perhe luopui Teslasta kuuden vuoden perhepurjehdusten päätteeksi. Uuden omistajan mahdollisuudet huolelliseen hoitamiseen olivat riittämättömät ja vene ajautui rappiolle. Vene myytiin kolmelle urhealle puuveneilijälle, jotka lupautuivat kunnostamaan sen omakätisesti Djurholmilla. Valitettavasti kunnostustyöt keskeytyivät kannen purkutöiden jälkeen ja vene jäi vaille huomiota muutaman vuoden ajaksi. Vuonna 1992 Wallinin hankkima kilpariki ilmestyi yllättäen myyntiin Tukholmassa, tosin ilman venettä. Kävi ilmi, että hylkykuntoon ajautunut Tesla oli päätetty hajottaa ja lopulta upottaa Stora Värtanin edustalle. Kolmodinit kuulivat tästä eivätkä voineet sallia veneelle niin kurjaa kohtaloa. He päättivät ottaa harteilleen taakan täydellisestä peruskunnostuksesta. Töiden alkaessa luonnon armoilla kärsineessä sitloorassa kasvoi vielä kukkia.

Uudet kasvot
90% veneestä rakennettiin uudestaan kolmen vuoden aikana. Ruffi vaihdettiin Holm-tyyppiseen alkuperäistä 30 cm lyhyempään, korkeampaan ja suojaavampaan. Kolmodinin pariskunta työskenteli projektin kimpussa kolme vuotta apunaan Henrik Widstrand. Perää pidennettiin 45 cm ja vesillelasku Tesla-nimisenä kanssa tapahtui keväällä 1995. Vene katsastettiin tuolloin uuden veroisena. Seuraavien kolmen vuoden aikana vene sai nykyisen sisustuksen ja kasvot. Kolmodinin perheen 20 vuoden työ veneen säilömiseksi jälkipolville on ainutlaatuinen tarina intohimosta saaristoristeilijöihin.

< takaisin Veneet sivulle