Exocet -kuvia matkan varrelta 

Varsinaista kunnostuskuvausta Exocetistä ei varmaan tule, projekti vei pitkään ja varsinaista kuvamateriaalia on vähän. Kaariremontista on oma artikkelinsa, samaten katoksen rakentamisesta. Lakkojen poisto ja muut pikkuremontit ovat aika turhia selostuksen aiheita.

Tällä sivulla siis kuvakollaasi, välähdyksiä remontin ajalta. Täydellisessä epäjärjestyksessä ja muuten aika luovasti lajiteltuna. Olkaapa hyvät.

Pinnat olivat palaneet luonnollisesti koko veneessä aivan pilalle. Missä lakkaa olikin, se oli jo kellastunutta ja melko höllästi puussa kiinni. Harmaaksi tärvääntyneen pinnan alta löytyi silti kaunis punainen mahonki. Nopeimmaksi työkaluksi putsaamisessa osoittautui pieni silityshöylä, jolla sai sipaistua harmaan päältä pois muutamalla lastulla. Jopa osa huonosti kiinni olevista lakkapinnoista lähti höylällä työntelemällä vaikka se kuluttaakin terää. HIomalla harmaantunut puuaines vain uppoaa pölynä terveen puun sekaan ja koko veneen hionnassa pölyä tulee valtavasti. Tämän luukunkehyksen umpimahonkiosien putsaamiseen meni pikkuisen vajaa vartti ja päällisen vaneri tuli siklattua viidessä minuutissa. Eikä mennyt viilu puhki.

 Sisältä vene oli hyvässä kunnossa, vain karttapöydälle oli lirahtanut kannen läpi vettä. Veneessä on leveyttä reilusti noin puuveneeksi ja se näkyy kyllä sisätilojen väljyytenä. Korkeutta ei ole häävisti, mutta muuten sisällä on kivat tilat.

 Kylkeen uusittiin pätkä lautaa ja kaikki pinnat vedettiin puulle. Pinnat vedettiin auki kuumailmapuhaltimella ja skraballa ja kyljestä siklattiin puoli milliä pois. Siklillä tuli niin nättiä jälkeä ettei tarvinnut kuin kevyen käsihionnan ennen lakkaa.

 Vesillehän se saatiin, kommelluksitta. Vene on poijussa ja Manta on meillä rantautumisjollana. Eipä ole tullut juuri hinattua perässä...

Kuvaa kannelta. Vaikka kansi on lakattu, se ei ole hirvittävän liukas. Sen sijaan ruffin katolla oleva valkoinen emalimaali on aivan luistinrataa ja hengenvaarallinen kelissä kuin kelissä. Kannen lakkana on Le Tonkinois, joka kyllä kieltämättä naarmuuntuu hiukan kauden aikana.

Huomaa mainio ankkuripeli keulakannella. Vene on alunperin Atlantille tehty ja siinä oli alkuperäisenä kuuleman mukaan toistasataa metriä kettinkiä. Keulassa on balanssin vuoksi vieläkin reilu puolensataa metriä.

Keulaluukun vaneri oli jo aikansa elänyt. Luukusta sai vielä aivan kauniin kun teippasi rajat siistiksi, kittasi ja maalasi vanerin ja jätti kehykset lakatulle mahongille. Ei kukaan tiedäkään että alla on sutta ja sekundaa. Laholle vanerille ei tietenkään voi tehdä näin, mutta jos vain pintaviilu on rikki tai puhki hiottu niin samalla luukulla pärjää vielä hyvin kymmenen vuotta.

Dorade.venttiilit voivat näyttää vähän räyhäköiltä näin pienessä veneessä. Suoraan edestäpäin katsoen vene kuulemma näyttää Tähtien Sodan Jar Jar Binksiltä, mutta ilma vaihtuu irvileukojen suunsoitosta huolimatta peräti tehokkaasti. Suosittelen, jos vain vähänkään tyyliin sopii.

Exocet poijussa ensimmäisenä keväänä. Väri muuttui aika dramaattisesti alkuperäiseen verrattuna.

Takila on verrattain matala, masto on vain vähän venettä pidempi. Puomi on sitten vastaavasti aika pitkä. Etsiskelimme ensimmäiselle kesälle käytettyä isopurjetta ja löysimme Pikku-Scyllan purjeen, joka tosin oli sekin liian korkea ja puomilta lyhyt. Kesälle 2002 ostimme sitten uuden.

Tässä frouva vähän lähempää. Kuten näkyy, purje oli enää säälittävää kalsarikangasta ja sidottuna mytyksi puomille. Koska tiesimme että ensi vuodeksi tulee uusi purje, emme vaivautuneet tekemään tämän mytyn mittojen mukaan puomipeitettä. Uusi puomipeite tuli tehtyä itse siinä samalla kuin uusi purje saatiin.

Vuoden 2002 haveri oli peräpeilin pettäminen. Päällepäin ei näkynyt muuta kuin pieni tummentuma lakan alla, mutta kannelta oli valunut vesi peilin tukirakenteisiin ja lahottanut kaiken. Vanhat rustiraudat olivat kiinni vain peilin ylemmässä laudassa ja koko lauta oli revetä irti.

Ensiapuna teetettiin kunnon raudat noiden nysien tilalle ja voimat saatiin johdettua ehjänä säilyneeseen alaosaan.

Asennusasento peräpeiliä purkaessa on vähintään hankala pienestä luukusta syvän sitloodan pohjalla. Tästä kohtaa on olemassa kuvasarja "Pekka ja peräluukkuun ahtautuminen", jota ei tulla koskaan julkaisemaan.

 Osat tulivat valmiiksi, sovitettiin ja pitivät vettä. Tässä kuvassa näkyy vähäinen sävyero vanhan ja uuden peräpeilin yläosan välillä.

Takaisin kotisivulle

© Pekka Huhta