Talvisäilytyspressun ja sen tukirakenteiden on syytä
olla aina kunnollisia, mutta toisinaan vene tarvitsee sen verran
suurempaa remonttia että kannattaa rakentaa kunnollinen
katos. Puolitekoisessa, tuulten riepottelemassa katoksessa on
kurja tehdä töitä. Sekä aikataulut että
työn jälki kärsivät huonossa katoksessa.
Monen pursiseuran pihassa näkyy 'katedraalin' mallisia,
kaarille rakennettuja katoksia. Tällainen katos on kevyt,
tukeva ja helposti käsiteltävä.
Kaarihalli on parhaimmillaan remonttityömaana, ihan
pelkäksi talvisäilytyskatokseksi se on melko lailla
massiivinen kapistus. Hyvähän tällainen halli
on, kysymys vain kuuluu että onko se liiankin hyvä.
Monen kaupungin talvisäilytysalueille ei ole edes lupa
rakentaa suuria halleja ja paikoissa, joissa talvipaikan vuokra
maksetaan neliöiden mukaan saattaa halli lähes kaksinkertaistaa
talven vuokran. Toisaalta se ei tule oleellisesti kalliimmaksi
kuin paksuista puista ja vaikkapa metallisista kulmapaloista
koottu katos, joita näkee usein satamissa. Jos olet aikeissa
rakentaa hallin, niin kaarihalli on erittäin hyvä
vaihtoehto.
Mikä kaarihalli?
Kattokaarien idea on taivuttaa kaksi oksatonta rimaa loivalle
kaarelle ja lukita ne toisiinsa siten, että lopputulos
jää haluttuun muotoon. Yleensä rimojen väliin
laitetaan n. 50 x 50 mm soiron pätkiä pitämään
rimoja vähän kauempana toisistaan niin että paketin
jäykkyys lisääntyy.
Kaarien taivuttaminen aloitetaan rakentamalla apukehikko
eli jiki taivutusta varten. Jikin koko riippuu hallin koosta,
mutta noin 3,5 m korkeaan ja 3,5 m leveään halliin
jiki on kaarien mittainen ja noin 80 cm leveä kehikko.
Jiki tehdään tavallisesta kolmen vartin laudasta
ja laudat voi sitten myöhemmin purkaa ja laittaa katoksen
tukirakenteiksi. Kaaren ylä- ja alapään tueksi
tulee kehikon päihin 50 x 50 mm palikat ja kehikon keskelle
välitukeen tulee kolmas palikka, jota vasten koko kaari
taivutetaan. Tällä kolmannella palikalla määrätään
täysin kaaren muoto ja kaarevuus. Yleensä välituki
tulee jikiin noin kaksi viidesosaa kaaren yläpäästä.
Katoksen leveydestä ja halutusta kaarevuusasteesta riippuu
sitten se, mihin kohtaan jikin poikkisuunnassa palikka halutaan
laittaa. Kuvassa siis sitä enemmän vasemmalle, mitä
leveämpi katos ja kaarevammat kaaret.
Ennen taivutusta rimoja on hyvä uittaa meressä
muutama päivä, tapulikuivat rimat saattavat katketa
helposti.
Toiseen rimaan ruuvataan ensin kiinni tarvittava määrä
välipalikoita. Palikat ovat noin 15-20 cm pitkiä 50
x 50 mm soiron pätkiä. Kaarenpuolikkaan ylä-
ja alapäähän tulee pidempi, noin 40-senttinen
pätkä. Rima välipalikoineen laitetaan
jikiin "sisäkurvin puolelle" ja toinen rima päälle
siten, että rimat ovat jikin alapään ja keskimmäisen
tukipalikan kohdalla. Jos kaaret laitetaan jigiin toisessa järjestyksessä,
ne katkeavat hyvin helposti. Tämän jälkeen taivutetaan
molemmat rimat yhtä aikaa ylimmän tukipalikan taakse
hakaukseen. Nyt kaaret pysyvät paikallaan sen aikaa että
molemmat rimat voi ruuvata tukevasti kiinni tukipalikoihin.
Ruuvauksen jälkeen kaaren voi irroittaa jikistä. Se
joustaa hiukan takaisinpäin, mutta pysyy kasassa.
Näistä kaarenpuolikkaista sitten kootaan kokonainen
kattokaari. Yläpäähän voi laittaa siteeksi
vanerinlapun tai kaksi paria sopivaan mittaan sahattuja lautoja.
Vaihtoehtoja on miljoona. Yläpäästä voi
tehdä purettavan tai kiinteän, oman säilytystilan
tarpeen mukaan. Irroitettavana katos on helppo purkaa melko
pieneksi kasaksi, kiinteinä kokonaiset kaaret voi nostaa
vaikka jonkin vajan seinää vasten pystyyn.
Kaksi katoskaarta tuetaan paremmin kuin muut. Näistä
kaarista tulee päädyt: päätyihin ruuvataan
ristiin kaksi 23x100-millistä lautaa. Tämä jäykistää
päätykaaret ja tukee koko katosta kovasti.
Tästä eteenpäin toiminta on aika suoraviivaista.
Kaaret nostetaan veneen kannelle ja nostetaan yksitellen pystyyn.
Päädyimmäiset laitetaan ensin ja ruuvataan kurkihirteen
kiinni. Sen jälkeen yksittäisiä kaaria aletaan
nostella pystyyn ja kiinnittää kurkihirteen. Kiinnityksen
voi tehdä ruuveilla tai rauhallisemmassa paikassa vaikkapa
kuormansidontaliinalla sitomalla.
Kaarien alareunaan ja noin kahden kolmanneksen korkeudelle
kiinnitetään 23x100 mm laudat pitkittäin jokaiseen
kaareen kiinni. Ylempi pitää kaarien yläosia
ojennuksessa ja alempaan saa vielä sidottua pressun kiinni.
Tärkein katosta pystyssä pitävä voima
onkin sitten vinotuet. 22x50 mm rimoja ruuvataan kaarien sisäpuolelle
45 asteen kulmassa niin että jokainen vinotuki eli diagonaali
on kiinni vähintään kolmessa kaaressa ja jokaisessa
kaaressa on kiinni vähintään kaksi diagonaalia.
Tällä tavalla saadaan aikaan riittävä jäykkyys
tuulisellekin paikalle. Usein näkee että vinotuet
on korvattu viistoon sidotuilla köysillä. Tämä
on mahdollista tuulettomassa ja rauhallisessa paikassa, mutta
avomeren äärellä vain paikoilleen ruuvattu rima
on varmasti riittävä.
Nytpä katos on sitten valmis pressun laittoa varten.
Simppeli juttu. Vielä viimeiseksi ennen pressun levitystä
voi niitata kurkihirteen 30 senttiä leveän suikaleen
jämäpressua niin ettei varsinainen pressu kulu puuta
vasten.
Millainen pressu?
Ihan ensinnä kannattaa laskea kevytpeitteet pois laskuista.
Jos katolla oleva pressu on helmoista lyhyt niin helmaan voi
laittaa kevytpeitteen, mutta koko hallin kattaminen kevytpressulla
ei ole järkevää. Katokseen pingotettu kevytpeite
hakkautuu talven aikana niin reikäiseksi ettei siitä
ole juuri hyötyä kun tulee kevään kunnostuksen
aika. Tähän tarkoitukseen kannattaa hankkia ihan kunnollinen
PVC-peite.
Jos katoksessa on tarkoitus tehdä töitä, niin
on syytä valita valkoinen pressu. Paksuilla vihreillä
lainapeitteillä katetun hallin sisällä on niin
pimeää että keinovaloa tarvitsee miltei koko
ajan. Valkoisen pressun alla näkee tehdä töitä
melkein yhtä kauan kuin ulkona. Valkoisen pressun kautta
on myös mukava heijastaa halogeenivalo hajavalona työkohteeseen.