Havaintoja tieliikennekulttuurin saralta

[Korhosen Mara]

Ajelin eilen IC:llä Kangasalta kotiin päin. Muutama kilometri ennen kotia kävi kuitenkin niin, että risteyksestä lähtiessä pyörä sammui, eikä enää lähtenyt käyntiin. Kaasuttimen ja muiden moottorin lisävarusteiden tarkastelun lisäksi otin havainnointini kohteeksi yhteiskunnassamme vallitsevan liikennekulttuurin. Tarkastelin niitä käytänteitä, joilla autoilijat suhtautuvat hankaluuksissa olevaan tienkäyttäjään.

Ensimmäinen tyyppi suhtautuu risteykseen sammuneeseen sivuvaunupyörään varsin neutraalisti. Hän ajaa ohi, eikä kiinnitä romunsa parissa kyykistelevään henkilöön sen enempää huomiota kuin mitä tiellä olevan objektin ohittamiseen nyt yleensä kiinnitetään.

Toinen tyyppi ottaa sivuvaunupyörän moottorin parissa ihmettelevään henkilöön kontaktia. Risteyksessä on kolme kaistaa menosuuntaan. Moottoripyörä on sammunut näistä oikeanpuoleiselle. Se ja viereinen kaista ovat eteenpäin meneville, äärimmäisenä vasemmalla on vasemmalle kääntyvien kaista. Toisin sanoen moottoripyörän oikealla puolella on lumipenkka ja vasemmalla puolella kaista, jossa ensimmäisen tyypin kanssaliikkujat ohittavat moottoripyörän parissa äheltävän henkilön tiiviissä jonossa. Aktiivisesti kontaktia ottava henkilö on sivuvaunumotoristin takana, ja arvelee tööttäilyn vauhdittavan hänen puuhasteluaan moottoripyörän parissa.

Kolmas tyyppi on myös kontaktia ottavaa sorttia. Kun sivuvaunumoottoripyöräilijä on saanut laitteensa työnnettyä pyörätien varteen ja irrottanut jo bensatankinkin saadakseen selvyyden moottoripyörän sähkölaitteiden toimivuudesta, saapuu kolmannen tyypin liikkuja paikalle. Hän parkkeeraa kuorma-autonsa tien varteen ja astelee moottoripyöränsä äärellä päätä raapivan henkilön luo. Kolmannen tyypin suhtautuja kysyy, onko isokin ongelma ja tarjoaa kyytiä motoristille ja hänen kulkuneuvolleen. Kun moottoripyörä on lastattu kyytiin, hän ajelee leppoisasti valittua paikkaa kohti ja tarinoi mukavia kertoillen hiukan elämäntarinastaan ja kiinnostuksestaan kaikenlaisiin kiinnostaviin vanhoihin rojuihin. Mainitseepa myös tarkastelleensa tarinamme motoristin sivuvaunumoottoripyörää sen säilytyspaikassa tien varressa, ja miettineensä, että tulee jutustelemaan sivuvaunumoottoripyöristä ja talviajeluista jos näkee sen omistajan kaupan pihassa tai vaikkapa rompetorilla. Perille päästyä kolmannen tyypin kanssaliikkuja vielä toivottaa huolettomia kilometrejä.

Tielläliikkujana arvostan henkilökohtaisesti eniten tyypin kolme kanssaliikkujaa. Tyyppi yhteen suhtaudun jokseenkin neutraalisti ja toisen tyypin tööttäilemällä toteutettua kannustusta en totta puhuen erityisesti arvostanut. En kokenut sen efektiä niin tehokkaaksi kuin itse autoilija ehkä oli sen tarkoittanut.

Kuvassa motoristin kulkuneuvo ja ensimmäisen tyypin kanssatienkäyttäjiä.