Donna nousee siivilleen

[Donna 28]

Suomenkielinen ohjekirja löytyi ostopakkauksestani, se tosin on niin viitteellinen, ettei kaikkia toimintoja löydy.
D. Into nostetaan vedestä 5.10. halliin kuivamaan. Harmittaa vietävästi se, että kun sen sain vihdoin vesille, niin sitä ei voi käyttää kuin vasta ensi
vuonna.
Donna 28 8\

[Donna 28]

Puuvenekeskustelussa sivuttiin myös minun ongelmaani, pitäisi löytää tieliikennekäyttöön sopiva traileri, joka kestäisi veneeni painon 2100 kg (tyhjäpaino). Perävetolaitteisille veneille kyllä löytyy, mutta ei sellaista, johon järkevästi saisi kalaraudan mahtumaan kuormittamatta sitä.
Tarkoitukseni selviää parhaiten veneeni siirtokuvasta tämän palstani sivulta 74, jossa veneveistämö siirtää venettäni. Kalaraudan pituus on 2,5 m. Veneeni on 9 m pitkä ja leveys n. 2 m. Painopiste veneessäni on hieman tuulilasin etupuolella suurin piirtein skylettin ja tuulilasin välissä.
Olisiko kenelläkään piirustuksia moiseen tai edes skitsiä, voisin sen teettää jollakin. Tietysti, jos jostakin löytyisi tieliikennekäyttöön sopiva traileri
kohtuullisella hintapyynnöllä, niin voisin sen ostaakin. Traileria pitäisi pystyä vetämään ainakin maasturilla.
Donna 28

[CC]

Olisko kuiten kätevintä ostaa valmis painolle sopiva ja hyväksytty kärry, ja sitten vaan teettää siihen muutos tuon akselin ja kalaraudan mahduttamiseks?

[Donna 28]

Katsotaan nyt kuitenkin, jos jollakin olisi jotain tietoa tarvittavasta. Se on sitten seuraava vaihtoehto. Täällä Kouvolassa on hyvä peräkärry -maakariyhtymä, joka on kaupungin suojatyötä tarjoava firma. Ajattelin suosia sitä teettämisessä, mutta jonkinlaisesta vastaavasta kaipaisin siihen tarkoitukseen kuvaa. Ostettavahan se sieltäkin on.
YT
Donna 28

[Donna 28]

Tänään ynnäsin heinäkuun 5. päivästä alkaen ajotunnit, joihin tulee tuskin enempää kuin tunti korkeintaan lisää, sillä tiistaina olisi tarkoitus
nostaa D. Into ylös kuivumaan. Käytännössä ajotunnit koostuvat kuuden viikonlopun ja yhden arkipäivän ajoista. Tunteja on nyt kasassa 31. Jos D. Innolla ajettuja tunteja vertaa edelliseen venhooni Koittoon, niin D. Innolla ajettu matka on yli kaksinkertainen. Koitolla tuli ajettua yleensä n. 6 -solmun matkavauhtia ja D. Innolla se on karvan yli 13. Saarissa vietettyjä tunteja on tullut siis D Innon osalle huomattavasti enemmän ja jos matka-aikaa suhteuttaa Koiton kanssa, niin Koittohan olisi ollut liikkeellä reilusti yli 60 tuntia, joten voin olla suhteellisen tyytyväinen noihin tämän kesän ajomääriin. Laskeskelin kulutuksen tänä kesänä olleen keskimäärin 21 litraa tunti, siis karvan auki 1100 euroa on polttoaineita palanut.
Tänään ajoin päivämatkan Kotkan Sikosaaresta Klamilaan ja takaisin. Poikkesin Klamilaan mennessä Kuorsalossa ja takaisin tullessa veneseuran
makkaratulilla Majasaaressa. Ajoaikaa tuli 3 h 45 min. Tämä oli paitsi kauden päätösreissu, myös pisin ajomatka yhden päivän aikana.
Olen kauteen suhteellisen tyytyväinen, vakkakin heinäkuussa ei yhtä reissua lukuun ottamatta päässyt ajelemaan, kun koneen käyntihäiriövikaa etsittiin lähes koko kuukausi.
Donna 28

[Donna 28]

D. Into ei ole kovin hyvä kääntymään. Kuinkahan kaukana potkurin pitää olla peräsin levystä, onko siihen olemassa mitään sääntöä? Reilulla kaasun käytöllä vene kyllä kääntyy, mutta joskus tuntuu, että kaasua pitää olla todella paljon, jotta potkurivirtaa saa lapaan. Taaksepäinhän näiden akselivetoisten ei tule muutenkaan juuri kääntyä kuin, mitä nyt potkuri vetää kulkusuuntaan nähden, olipa peräsinkulma mikä tahansa.
Toinen ongelma on ohjauksen raskaus, joko orbitoli tai tunkki peräsinvarressa on liian pieni. Ei se nyt mikään toivottoman raskas ole, mutta ei herkkäkään, välttämättä tälle ongelmalle ei tarvitse tehdä mitään, mutta tuohon ensimmäiseen ongelmaani olisi mukava kuulla jotain. Sivulta 74
näette, kuinka kaukana potkurini on peräsinlavasta.
Donna 28

[IlkkaL]

Tämä on tietysti aika huono vastaus kysymykseen, mutta eikös vanhanmallisten pitkien ja kapeiden akselivetoisten huono kääntyvyys ole enemmän ominaisuus kuin korjattavissa oleva vika? Sen vähän verran mitä kymmenmetrisellä paatillani koetin manoveerata ennen sen menoa telakalle, kyllä tuollaisen käänteleminen vaatii potkurisuunnan huomioonottamista ja eteen ja pakille vekslaamista, jos veneen aikoo saada kääntymään muuten kuin kymmenien metrien halkaisijaltaan olevaa ympyrää.

Sehän siinä sitten hienolta näyttääkin kun veneensä tunteva kippari tulee tuollaisella vanhalla veneellä kauniisti suoraan laituriin, kun ei se ihan kokemattomalta onnistu. Ja vielä hienommalta tietysti vain moottoriveneistä jotain ymmärtävän silmin näyttää rantautuminen kauniisti pelkillä purjeilla.

[IlkkaL]

Jatkona edelliseen; et sitä paitsi taitaisi edes pystyä tekemään asialle oikein mitään. Peräsinakselin paikka on se mitä on, eikä potkuriakselin pidentäminenkän taida olla mahdollista. Suurentaa peräsintä korkeintaan sen verran mitä nykyisen kalaraudan ja pohjan väliin mahtuu? Ohjaus siitä muuttuisi vielä raskaammaksi.

Liitteenä vertaikukohdaksi Tiedemannin potkuri ja peräsin. Ei tosiaan käänny mitenkään kolikon päillä näilläkään.

[Qubik]

Ton mallisen ajattelin oma veneseen talven aikana rakentaa. http://m.rudderpower.com/theory.html Onko hyötyä tai ei, kai sen näkee sitten. Tuskin haittaa on. Helpommin saat kääntymään vaan vääntökampea pitentamalla tai ohjausrummun välityksiä muuttamalla. Sivulta sivulle vatkaavan peräsimen saa kuriin, kun peräsimen loppuprofiili on päältä katsottuna kalan pyrstön muotoinen.

[Donna 28]

Kaverillani oli tuollainen taittuvalapaperäsin toissa kesänä, kun tulimme Helsingistä Loviisaan, puolessa matkassa Helsingin Suomalaisen Pursiseuran
saaritukikohdassa se temppuili viimeisen päälle - ei kääntynyt minnekään, vaikka panin kaikki voimani peliin. Onneksi vastapäisessä saaressa oli venetelakka, jossa saatiin nostamalla perä ylös, purettua koko järjestelmä. Kaverin paranteli sitä viime talvena, mutta en ole muistanut kysyä, miten se loppuen lopuksi toimi.
Tänään kun nostin ylös venettäni, jouduin tekemään todella ahtaassa paikassa pari täyskäännöstä. Kun kärsivällisesti vain sahasi edestakaisin, niin kyllä vene taittui, jos ei nyt omassa mitassaan, niin lähes. Aina ei vain jaksa olla kärsivällinen, vaikka pitäisi. Eipä tuo Tiedemanninkaan ratkaisu sen paremmalta näytä kuin omanikaan, paitsi että minulla on kalaraudalla suojattu potkuri.
D. Into on nyt kylmässä hallissa veistämöllä, laitoin 50%50 glygoli-vesiseokset. Purkki pirskatti kaatui ja noin pari litraa meni veneen pohjalle. 8\ Kuivattuani veneen säämiskällä sisältä, tuntui kuin tämä vahinkoseos ei olisi loppunut ollenkaan, mutta tunnin intensiivisen työskentelyn jälkeen sain
seoksen kokonaan pois säämiskällä.
Ensimmäisen kerran minun meriveneilyhistoriassa ei pohjassa ollut näkin näkkiä eikäpä partaakaan.
Donna 28

[Northling]

Moro D Into

Varoituksen san glykolista. Se on sokerina ravintoa joillekin homeille ja suomen rannikoiden kosteassa talvessa homeet saattavat villiintyä, jos niille on ravintoa. Mulla joskus kanssa roiskui glykolia veneen sisätiloihin ja keväällä näki selvästi kaikki siivoamattomat roiskeet, koska niissä kasvoi sininen nukka (hometta). Koitin kyllä syksyllä parhaani mukaan siivota veneen, mutta kaikkialta en sitä pois saanut.

Kannattaisi varmaan vielä klorinvedellä huudella ja pyyhkiä pinnat jos vene jää kylmään säilytykseen talveksi.

Nortti

[Qubik]

Nortti, toi oli mielenkiintoinen kommentti, kokeilen sen ihan kenttätestinä tän talven aikana. Kevällä tarkistettaan. Olen nimittäin paristakin kirjasta lukennu glykoolin lahosuoja ominaisuuksista, mutta mutta...

[Donna 28]

Nortti. Ajattelin mennä pyyhkimään sen veneen vielä kerran ja käyttää siinä vihjeenä antamaasi kloriittia. Vene on kuiva nyt. Tosin lyijymönjällä maalatulla sisäpuolellakin voi olla oma vaikutuksensa noiden eliöiden ilmestymiseen tai ilmestymättä jäämiseen.
Donna 28

[Donna 28]

Saapa nähdä piakkoin, nouseeko Donnan Innon arvostus klassikkona lähipäivien tiimellyksessä, kun sen historia, suunnittelija rakennuttaja ja omistussuhteet 93 -vuotisen olemassaolon ajalta on nyt selvillä. Todella jännittävää - ainakin minulle
Donna 28

[Donna 28]

Eipä noussut Klassikkorekisterissä arvostus, olivat tulleet siihen tulokseen, ettei täydellinen historiaselvitys- ja suunnittelijatiedot riitä K-merkintään, vaikka nimenomaan K-raati näitä pyysikin kokouksensa jälkeen keväällä.
Nyt heille oli jäänyt hampaan koloon skyletti, jonka olin teettänyt etukannelle jo ennen kuin mitään tietoa oli veneen todellisesta historiasta.
K-Raati arvosteli myös metallivahvistusta, joka on keulasteevissä. Näkyi kyllä myös raadille lähetetyssä kuvassa vuodelta 1967, siis yli 40 -vuotta vanhassa kuvassa. Sitten heitä häiritsi raakkitorvi, jonka olin asettanut keulakannelle parantamaan moottorin tuuletusta. Ei sitäkään noissa vanhoissa kuvissa ollut, niin kuin ei ollut sellaisia helojakaan, mitä veneeseeni laitoin. Mutta eipä minulla ollut noita vanhoja kuviakaan käytössä,
ennen kuin vasta Venemessujen jälkeen. Jos minulla olisi ollut noin kaksi vuotta ennen venemessuja käytössä nuo vanhat kuvat, niin olisinko sittenkään tehnyt veneestäni samanlaista, suojatonta ja märkää venettä.
Tein siis D. Into veneeseeni toisenlaisen tuulilasin, siis 4 -osaisen, kun kuvista selvisi, että se olisi pitänyt olla kolmiosainen, en tehnyt veneeseeni
tuulilasin keskiosaa kannella kiskoilla liukuvaksi.
Nyt siis tarvitsisin 20 -luvun helat, siis joita takuulla on käytetty -20 luvun alussa, jotta minulla olisi edes pienet mahdollisuudet saavuttaa K-merkintä veneelleni. En tiedä viitsinkö tähän K-Raadin viimeiseen pompotukseeen lähteä mukaan, veneeni arvoa se ei kuitenkaan oleellisesti
muuta, vaikka jotkut raadin jäsenet ovat luvanneet äänestää veneeni K-merkinnän puoltoa, jos vaihdan helat. Mutta mitkähän sitten seuraavaksi
olisi syyt, miksi veneeni hylättäisiin. Raadin äänestyksessä pitäisi olla 2/3 enemmistö. Ehkäpä raatia ärsytti se, että todelliset tiedot veneestäni
vesillelasku vuosineen muuttuivat niin paljon suorastaan totaalisesti keväällä ja alkukesästä tekemieni historianselvitysten johdosta siihen nähden,
mitä raadilla oli tiedossa venettä Klassikkorekisteriin hakiessani.
Olen näistä seuraavista tiedoista jo hyvin ylpeä, sillä veneen tilaaja Hallan Saha Oy:ltä oli Kaarlo Brofeldt ja arvatkaapa mitä, no, hän oli Suomen
kansalliskirjailijan Juhani Ahon 4-vuotta nuorempi veli. Oletukseni on, että Juhani Ahokin on tällä veneellä seilannut veljensä kanssa, koskapa hän on todistettavasti käynyt useita kertoja veljensä luona Hallassa. Toinen, asia liittyy Bruno Weckmanniin, sillä hänen vaimonsa oli C.G. Mannerheimin
sisar Eva Mannerheim-Weckman ja disponet Weckmannin pojan kummi oli siis Suomen Marsalkka. Weckman oli Hallan sahan isännöitsijä (disponent)
1946 alkaen aina -60 -luvulle saakka. Että se siitä kulttuurihistoriallisesti arvokkaasta veneestä raadin mielestä. Helat pitäisi vaihtaa . . .
Ei fititä yhtään K-Raadin päätös, kun tietää tämän - oli sitten helat miltä aikakaudelta tahansa.
Donna 28