Kirja

[Herttua]

Näin talvella on mukava istuskella soffalla ja lueskella kirjoja; varsinkin meriaiheisia. Pidän divareissa kirjojen pläräämisestä ja tehdessäni mielestäni löydön tuskin maltan kotiin kulkeutua, jotta voin uppoutua uusien seikkailujen pariin. Seuraavassa laitan muutaman sanasen teoksista, joita on tullut luettua.

Ensimmäisenä olkoon kirja Suomen merenkulun kruunaamattomasta kuninkaasta. Gustaf Erikson: Purjelaivojen kuningas. Kirjan on kirjoittanut Eino Koivistoinen ja julkaisijana WSOY 1981. Siinä käsitellään G.E:n koko elämä aika nopealla ja romaanipohjaisella tyylillä. Luvut G.E:n eri elämän vaiheista on kirjailija hyvin onnistunut tekemään sopivan pituisiksi toisiinsa nähden. Kirjassa on keskivaiheilla kuvia Eriksonin perheestä ja laivoista.
Kirjan kirjoittanut Koivistoinen on selvästi paneutunut aiheeseensa ja innostunut. Koivistoisen oma elämä purjelaivoissa ja muualla merenkulun parissa antaa kirjalle vankan asiantuntemuksen. Lisäksi Koivistoisen kirjoitustyyli on kevyttä ja mukaansa tempaavaa. En kuitenkaan voinut välttyä saamasta G.E Eriksonista hieman narsistista mielikuvaa.

[Herttua]

K.M Wallenius kirjoittaa vahvaa ja hyvää Suomea. Hänen Miesten meren ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1952. Kirjasta on otettu ilmestymisensä jälkeen lukuisia painoksia. Vuonna 1961 julkaistu Harakka-Antti lähtee itäjäihin on itseasiassa miesten meren viimeinen luku.
Kirja alkaa tarinalla Armoton ja armoitettu meri, jossa Tuomas Herttua kamppailee myrskyn jälkimainingeissa. Lukiessani tuon tarinan aina uudestaan minulle tulee "kylmä" olo. Siinä on suomalaista sisua ja herkkyyttä esitettynä mestarillisella tavalla. Erkki Tantun tunnetta täynnä olevat kuvat antavat viimeisen silauksen lukunautintoon. Kokonaisuudessaan teos on ylistys suomalaiselle jäämeren-pyynnille ja Ragnar Nordströmille, jolle Wallenius on Miesten meren omistanut.
Suosittelen lämpimästi!

[Herttua]

Kieltolakikesä Saimaalla ja Auvisen Laivat ovat molemmat Suomen Höyrypursiseuran ry:n julkaisuja.
Emil Korhosen teos Kieltolakikesä Saimaalla on kertomus Esasta, joka pestautuu pienehköön höyryhinaajaan lämmittäjäapulaiseksi. Kirjan kirjoittaja toteaa, että teos ei ole romanttinen kuvaus "siniseltä Saimaalta" vaan karu ja todenmukainen kertomus höyry- ja lotjamiesten arkipäivästä. Itselleni jäi hieman toisenlainen olo luettuani, sillä päähenkilö Esasta kehittyy kesän aikana todellinen sankari. Hän pelastaa laivan muutaman kerran varmalta tuholta, oppi konemieheksi ja naisten kanssa "pelaamaan". Miksipä ei näinkin, mutta mutta. Olkoon miten tahansa, on teos mukavaa luettavaa menneestä maailmasta.
Hyörylaiva, jolla Esa seilaa Saimaalla on And. Auvisen omistuksessa. Esko Pakkasen Auvisen Laivat historiikissä käsitellään pääasiassa Auvisen laivoja ja lotjia. Kirjan runsas kuvitus ja tekstin jakautuminen erilaisiin osiin tekee siitä mukavan luettavan. Kirja on juuri sellainen, jonka otta käteeensä yhä uudestaan ja sieltä voi lukea pätkän sieltä sun täältä.

[Herttua]

Merten Huuhkajat on taattua Jalmari Saulia. Se on konstailematon poikakirja ollen samalla historiallinen romaani. Teos on ilmestynyt ensimmäisen kerran 1925 ja edustaa kirjailijan alkupuolen tuotantoa. Samana vuonna ilmestyi ehkä hänen kuuluisin historiallinen romaaninsa Ajojahti - kertomus Isonvihan ajoilta.
Ajallisesti Merten Huuhkajat sijoittuvat Turun palon 1429 jälkeiseen aikaan. Piispana Suomessa on Maunu Tavast ja kuninkaana Tanskan Kuningas Eerik Pommernilainen. Itämerta seilataan vauhdikkaasti ja mukaan mahtuu tietysti hieman romantiikkaakin.
Kirjan olemus on poikakirjamainen, mutta voin suositella sitä varauksetta kaiken ikäisille vintiöille. Kuva on kolmannesta painoksesta.

[Herttua]

Eric Newby Viimeinen Kilpapurjehdus on hänen esikoisteoksensa. Se on konstailematon kuvaus vuoden 1938 ja samalla viimeisestä suuresta syvänmeren purjelaivojen kilpapujehduksesta. Laivat purjehtivat välillä Britannia - Australia - Britannia kuljettaen viljaa, josta kirjan alkuperäinen nimi The Last Grain Race on saanut nimensä.
Newby ei sorru kuvailemaan laineiden liplatusta vaan tekstistä pursuaa hiki ja niellyt kyyneleet ollen samalla hulppeaa ja vauhdikasta luettavaa. Viimeinen Kilpapurjehdus on ehdoton varuste jokaisen "merimiehen" kirjahyllyssä.

[Pellis]

Suosittelen kirjaa "Kestävyys" tai "Endurance", joka kertoo ehkäpä ihmiskunnan suurimmasta ihmeestä navigoinnin ja ihmisen sietokyvyn saralla, eikä mikään hupi- tai ammattiveneilyn tiimoilta kirjoitettu pelleily ole mitään tähän suoritukseen verraten (piste). Apollo 13 ei ole mitään tämän rinnalla. Asiasta on kirjoitettu myös viimeisimmässä Hesarin kuukautisliitteesä, mutta unohdettu täysin kipparin navigointitaidon ja päättäväisyyden merkitys tässä käsitämättömässä saavutukseessa äärimmäisissä olosuhteissa etelämantereella.

http://leostranius.fi/2014/02/ernest-sh ... kestavyys/" onclick="window.open(this.href);return false;

[Herttua]

Algoth Niskan ensimmäinen kirja tai oikeammin ulkoasultaan vihkonen sai päivänvalon 1931. Mina äventyr Suomennettuna Seikkailujani on verratonta ja vauhdikasta luettavaa. Tarinat veneistä ja seikkailuista pitkin saaristomme sokkeloita on kirjoitettu suurella innolla. Kielen hieman vanhentunut sävy antaa kokonaisuudelle lisää lennokkuutta.

Algoth Niskan toinen kirja Yli Vihreän Rajan julkaistiin vuonna 1953. Se ei ole samanlainen veijaritarina, kuten Seikkailujani, mutta vauhtia sekä arvaamattomia käänteitä ei tästäkään puutu. Kirjan viimeinen kappale kuuluu: Tässä sinulle, lukijani meriselitykseni. Valtiolliselle poliisille se ei kelvannut. Ehkäpä sinä tunnet sitä kohtaan enemmän mielenkiintoa...?

Kuvassa on harmaa/tummanpunainen selkä Yli Vihreän Rajan ensimmäinen painos, jota vielä tapaa divareissa. Kirjasta on otettu uusintapainos 2003.

[Herttua]

Kari Kallonen on kirjoittanut Algoth Niskasta henkilöhistorian (Gummerus 2000) johon on viljelty runsaati Niskan kirjojen kertomuksia. Kirjassa on muutakin kuin huikeita tarinoita tullimiesten huiputtamisesta. Siinä on inhimillisyyttä ja yksinäisyyden tuskaa ihmisestä, joka on viettänyt tapahtumarikkaan elämän.

[Herttua]

Rantarosvojen Saaristo Itäinen Suomenlahti 1700-luvulla on tietokirja vivahteisuudestaan huolimatta vaivatonta luettavaa. Kirjan kirjoittanut Yrjo Kaukiainen on tehnyt upeaa työtä penkoessaan arkistojen kätköistä tietoja ja muodostanut niistä meille lukijoille mahdollisuuden tutustua menneiden vuosisatojen saaristolaiselämään ja sen hieman pimeämpään puoleen. Kirjassa on hienoja valokuvia, karttoja ja piirroksia. (SKS 2005).

[Herttua]

Samuli Paulaharjun käsittämättömän upeasta tuotannosta kirjat Ruijan Suomalaisia ja Ruijan Äärimmäisillä Saarilla ovat kuvauksia pohjoisesta merestä ja elämästä sen ympärillä. Mukaan mahtuu noitia, velhoja, meriraukkoja, vainolaisia ja paljon muuta, jonka sinä lukija voit löytää.

Erno Paasilinna kuvaa Paulaharjun tekstiä kirjassaan 1. Siperialainen Estetiikka / Menetetty maailma ja unohdettu kirjailija: Kieli on jäntevää, siinä on melkein kivimäinen sointi. Se muistuttaa Haanpään puhetta kielestä, joka kaikuu kuin kirveenisku hirteen. Välillä se muuttuu lapsenomaiseksi leikiksi, usein lempeäksi ironiaksi. Siinä on tummia raskasmielisiä sävyjä, se tuntuu sisältävän kuiskauksia kuin metsän ääniä. Se on melkein pelkkää luontoa.

Paasilinna jatkaa: Ruijan merikuvaksissa koko orkesteri pauhaa täysin äänin, kummitustarinoissa on villejä hihkaisuja, karmaisevissa kuolemankuvauksissa kaikki pirun keinot karmivat selkäpiitä.

Samuli Paulaharjun Ruijan Suomalaisia on järkälemäinen kirjanakin saati lukuelämyksenä. Kirjan ensimmäinen painos julkaistiin 1928. Kuvassa oleva on toinen painos vuodelta 1985. Ruijan Äärimmäisillä Saarilla on kuin pikkuveli edelliselle, mutta vain kokonsa puolesta. Kirjan ensimmäinen painos julkaistiin 1935. Kuvassa oleva on toinen painos 1968.

[Herttua]

Ilkka Pitkäsen kirjassa Soutaja päähenkilöllä on pikkurikollinen tausta. Hän jatkaa tuomionsa kärsittyään samoilla linjoilla, ainoastaan kaltereiden sisäpuolella on saatu hieman lisäoppia. Kirjan juoni kietoutuu valloittavan hyvänolontunteella lukijan ympärille saaden aikaan miltein hyväksynnän päähenkilön teoille. Puinen soutuvene on hyvässä sivuroolissa. Kirja on julkaistu vuonna 1987. Kuvassa oleva on vuodelta 2005.

[matti]

Kävin eilen iltapv. hakemassa kirjastosta tuon Rantarosvojen saariston.
Olen puolessavälissä, ompa mielenkiintoista luettavaa, suosittelen

[Herttua]

Björn Landström muistetaan parhaiten kirjastaan Laiva, joka julkaistiin vuonna 1961. Teos on todella upea kokonaisuus. Nyt esittelyssä on hänen kirjoittamansa omaelämänkerta nimeltään Omakuva. Kirjassa hän kertoo itsestään, perheestään, ystävistään, tekemästään työurasta ja veneistään. Veneistä on myös kuvia. Oma suosikkini on Ariadne. Landströmillä on ollut useita hienoja purjeveneitä, mutta tässä pienehkössä moottorilaivassa on sitä jotain.
Landströmin tekstistä kumpuaa onnistumisien ohella liuta vastoinkäymisiä, mutta asenne on kuitenkin aina tulevaisuuteen tähyävä.

[Herttua]

John Nurmisen säätiön kirjat ovat poikkeuksetta kiistämättömän upeita niin sisällöltään kuin ulkoasultaan. Oma suosikkini on Meritaiteen Mestareita Merimaalauksia 400 vuoden ajalta. Kuvat kirjaan on valittu erittäin taidokkaasti ja toteutus antaa rauhallisen tunteen.

Oma suosikkini on Montague Dawsonin Sukellus Vihreään (s. 184). Siinä on hieman "räkää" ja aallon muoto aluksen sivulla on jäljittelemättömän upea. Lisäksi se on vesivärityö, jotka ovat henkilökohtaisia suosikkejani.

Meritaiteen mestareita kirjassa on lyhyesti selvitetty maalareiden taustaa ja siinä hieman "avataan" teosten sisältöä.

[Herttua]

Jouko Puhakan Kalatulet lajitellaan yleisesti kalastus- tai eräkirjaksi. Kirjan luvuissa ihmiset ja kalastus on pääosissa, mutta erilaisia venhoja tekstissä vilahtelee runsaasti. Kirjan teksti on mukavan rytmikästä luettavaa. Puhakan kuvaillessa nuotiolla istuskelua tai verkkojen kokemista itselleni tulee omat kokemukset aiheista miltein kosketeltavasti mieleen.
Kirja on julkaistu 1958.