Rimakannen saumaus

Viesti Kirjoittaja **Jape** » 18 Syys 2003 08:43

Mikähän olis nykyaineista paras tähän hommaan. Sikaflexillä on ihan puukannen sauma-aine ja primerit ja kaikki, mutta värejä ei ole kuin vain musta. Ajattelin laittaa valkeat saumat. Tremcolla olis massaa johon ei tarvii ees mitään primeriä, mutta kestääkö se? Lujuusominaisuudet näyttäis olevan samaa luokkaa kuin sikaflexin huonommissa aineissa, joita ohjeissa kielletään laittamasta kanteen. Onko kokemuksia muista merkeistä ja onko sillä merkillä oikeesti mitään väliä? Tässäkin muutaman euron säästöstä voi tulla iso tappio. Ai niin, ne kansirimat on khaya-mahonkia.

Jommi · Viesti Kirjoittaja **Jommi** » 21 Syys 2003 00:46

Mielestäni saumamassan valinnassa on syytä kiinnittää huomiota seuraaviin seikkoihin (ei kuitenkaan välttämättä tässä tärkeysjärjestyksessä):

1. Kovuus, joka ilmoitetaan Shore A-asteikolla
2. Vetolujuus, joka kertoo miten suuri voima tarvitaan massan venyttämiseen
3. Liimaavuus. Vertailevat kokeet on parasta tehdä itse.
4. Ultraviolettisäteilyn sieto. Luotettavaa tietoa ei yleensä saa valmistajilta.
Pakko luottaa omiin tai muiden kokemuksiin.
5. Kemikaalien ja liuottimien sieto. Valmistajat yleensä mainitsevat.

Sikäli kuin tiedän, valkoisilla massoilla on ollut yksi yhteinen ominaisuus: Ne kellastuvat ajan mittaan. Yksikään niistä ei ole nimenomaisesti tarkoitettu veneenkansien saumoihin.

Oman kokemukseni mukaan kestävimpiä ovat kaksikomponenttiset polysulfidimassat. Ne ovat luultavasti kaikki mustia väriltään. Koska ne sisältävät lyijy-yhdisteitä, niiden käyttöä on rajoitettu eikä kukaan tiettävästi enää myy niitä Suomessa. Ulkomailta saa kyllä. Viimeinen täällä myyty oli nimeltään Formflex, ja jotkut veistämöt käyttivät Saba-merkkistä.

Nykyään kai kaikki veistämötkin käyttävät yksikomponenttisia polyuretaanimassoja. Näitä on Suomessa vaikka kuinka mutta tunnetuimpia lienevät juuri Sikaflex ja Tremco joilla on laajat valikoimat eri tarkoituksiin.

Kansisaumaan ei kannata laittaa ihan mitä tahansa, varsinkaan jos saumaa on pitkälti, koska uusiminen parin vuoden päästä harmittaa. Kun on ensin jotensakin vakuuttunut siitä että aine kestää auringonvaloa, kannattaa seuraavaksi ajatella sen joustavuutta. Kovuus on yksi indikaattori. Mielestäni puukanteen kannattaa käyttää mahdollisimman pehmeää massaa. Liimaavuus on erittäin tärkeä ominaisuus, mutta pehmeys/venyvyys/joustavuus antaa hieman anteeksi, kun liimapintaan näin kohdistuu pienempi veto. Pehmeyden alaraja tulee vastaan kulutuksen kestossa. Panisin ehdottomaksi ylärajaksi Shore A 40, alarajaksi ehkä 20.

Sikaflex 290 DC on kansisaumoihin tarkoitettu ja sen kovuus on Shore A 35. Sillä on kokemukseni mukaan parempi UV-kesto kuin monilla muilla ja se liimaa erittäin hyvin. Mutta on muitakin hyviä aineita, ja uskon että jokaisen kannattaa hieman tutkia aihetta jotta tietäisi mitä on tekemässä.

Jos välttämättä haluat valkoiset saumat niin yritä vakuuttua siitä että ne kestävät niin kauan kuin niiden mielestäsi tarvitsee kestää.

t

Viesti Kirjoittaja **Pekka Huhta** » 22 Syys 2003 09:12

Alunperin valkoiset kansisaumat ovat tulleet kuvioihin lakattujen hianojen moottoriveneiden kansista, jotka olivat aina ja poikkeuksetta lakattuja. Valkoinen massa oli liitukittiä, joka pelaa puun kanssa hyvin ensimmäiset kymmenkunta vuotta ja alkaa sitten kuivua kivikovaksi. Kitin alla oli V-ura, jonka pohjalle oli hakattu puuvillalanka tiivisteeksi. Yleensä kannessa oli vielä kittiuran lisäksi pontti siellä syvemmällä, kittiuran alla.

Liitukittiin saatettiin sekoittaa lyijyvalkoista tai jotain muuta pigmenttiä valkeamman värin aikaansaamiseksi, puhdas pellavaöljykittihän on 'kitinväristä', harmaankellervää. Harmaa tulee liidusta ja kellanruskea väri vernissasta. Nykyisin lyijyvalkoinen korvattaisiin sinkkivalkoisella tai titaanivalkoisella (sinkki- ja titaanioksidia).

Jos siis kannessa on V-ura, niin pellavaöljykitti käy, muuten ei. Neliskanttiseen uraan sitä ei kannata laittaa ja V-urallakin se lähinnä toimii riveen paikallaanpitäjänä eikä varsinaisena tiivisteenä. Tämän tyylin saumat ovat myös yleensä hyvin paljon kapeampia kuin nykyajan sikasaumat.

Mitään valkoista kittiä ei mielestäni pidä laittaa lakkaamattomaan kanteen koska se likaantuu säädyttömän näköiseksi. Lakatussa taas lakka toimii UV-suojana, joten mikä hyvänsä muuten sopiva massa käy, ihan vaikka valkoinen Sika 291 on kelvollista tähän.

Kansimassa-sikafleksin ominaisuuksina UV-kestoisuuden lisäksi on se, että kittiin on lisätty hiomista helpottavia ainesosia. Polyuretaaneja ei ole noin yleensä helppo hioa kannen tasaan kittaamisen jälkeen, mutta kansimassassa on aineita, jotka tekevät kitistä helpommin "katkeavaa" hioessa. Jälki on näin paljon siistimpää. Tämä tekee kansi-sian kanssa puuhaamisen helpommaksi Tremcoihin ja Würtheihin verrattuna, vaan joutuuhan siitä sitten jonkin verran maksamaan.

Pekka

Viesti Kirjoittaja **Jape** » 22 Syys 2003 09:29

Joo, tarkoitus ois tehdä sellanen Amerikkalais-tyylinen kansi, jossa on valkeat saumat ja paljon lakkaa. (Chris-craft, Century, ym). Toinen ropleema on kuluneiden vanhojen helojen kanssa, että voikohan niitä jossain uudelleen kromauttaa.

Viesti Kirjoittaja **Pekka Huhta** » 22 Syys 2003 10:43

Jos olet tekemässä ihan uutta kantta, niin olisihan se aika upeaa tehdä alkuperäisen mallinen oikea rimakansi eikä mitään faneerille ladottua kulissia. Vanerikannet ovat tiiviitä, mutta sisään vuotava vesi menee suoraan vanerin ja riman väliin niin että käyttöikä on huomattavasti lyhyempi kuin perinteisellä kannella.

V-ura on hyvin helppo tehdä, vain höylällä sivuun viiste. Pontti kansiriman syrjässä parantaisi kantta monin verroin, mutta maksaahan se jonkun kympin teettää yläjyrsimeen sopiva terä jolla pontin ajaa rimaan. Saahan sen toki sirkkelilläkin tehtyä, mutta rimat pitää ajella viisi kertaa sirkkelistä läpi ennenkuin pontit on tehty. Sillälailla se kuitekin olisi oikea kansi...

Kyllähän noita on tehty niinkin että vaneriin on liimattu epoksilla muutaman millin paksut päreet ja saumat täytetty värjätyllä epoksilla ja vedetty sitten lasikuitukangas ja epoksi pintaan. Arvaat varmaan, mitä minä semmoisesta kannesta sanon.

Kromausta ei tehdä ihan hirveän monessa paikkaa, joudut luultavasti lähettämään osat postissa kauemmas käsiteltäväksi. Keltaisten sivujen haku "kromausta" antoi puolentusinaa putiikkia. Kyllä sieltä varmaan joku löytyy joka suostuu näinkin pieniä eriä kromaamaan. Toinen vaihtoehto on soittaa paikalliselle asesepälle, he kromauttavat toisinaan pienosia ja tietävät yhteystietoja.

Helojen kiillottaminen itse on tosi työlästä, vaikka siinä onkin mahdollisuus säästää koko lailla rahaa. Jos kromi on oikein kamalassa kunnossa niin sen voi saada hiottua pois ja kiillotettua sitten helan kuntoon, mutta kromaamon kemikaaleilla homma toimii vikkelään. Itse noita heloja kiillotelleena ja päiväkaudet pronssipölyä syljeskelleenä olisin taipuvainen lähettämään koko lastin sellaisenaan kromaamoon käsiteltäväksi.

Pekka

9246 · Viesti Kirjoittaja **9246** » 22 Syys 2003 11:33

Olen samaa mieltä tuosta rimakannesta verrattuna vanerikanteen. Omassa veneessäni on 65 vuotta vanha teak-rimakansi luonnollisesti ilman vaneria. Paksuutta on alunperin ollut n. 50 mm, jota on vuosikymmenien aikana hiottu pois n. 10 mm. Tämän ansiosta ovat rimoja poikittain kiinnittäneet naulat nousseet pintaan hankaloittaen uudelleen saumausta. Olemme saumanneet kannen 11 vuotta sitten ja pitäneet sen jatkuvalla kostutuksella tiiviinä.

Parin puuveneveistäjän kannustuksella innostuimme viime keväänä kokeilemaan melkein muovivenejuttua, injektointiepoksia. Se on lämpimänä erittäin juoksevaa ja valuu kaikkiin mahdollisiin hiushalkeamiin. Levitimme epoksia reilusti koko tiikkikannen alueelle siveltimellä (luonnollisesti mahonkiosat suojaten teipillä). Sitten vain odottamaan mömmön valumista rakoihin. Kun kansi oli kuiva, se hiottiin pienellä rälläkällä puulle. Lopputuloksena on kaunis tiikkikansi, joka ei enää vuoda! Toki kantta pitää edelleen kuivina kausina ravistumisen estämiseksi kastella, mutta se sai taas useita vuosia lisäaikaa.

Jommi · Viesti Kirjoittaja **Jommi** » 22 Syys 2003 19:07

Konstit on monet. Ymmärsinköhän oikein, siis että saumojen vanha massa jätettiin paikoilleen ja kohdat joissa saumamassa irvisti täyttyivät injektointiepoksilla. Näin massa liimautui uudelleen kansirimaan epoksin välityksellä?

Ei hassumpaa, jos epoksi todella tarttuu vanhaan massaan ja puuhun.

Viesti Kirjoittaja **Jape** » 23 Syys 2003 07:46

Minkähän merkkistä mahtoi tuo injektioepoksi olla ja mistähän sitä saisi. Sillä saisi varmaan paikoittain irronneen vanerin pintaviilun liimattua kiinni jos sitä imuttas sinne väliin.

9246 · Viesti Kirjoittaja **9246** » 23 Syys 2003 08:20

Injektointiepoksin nimeä en muista, mutta sitä saa ainakin Herttoniemen Starkilta tuolla nimellä. Kuitumiehet ovat käyttäneet sitä jo ammoisia aikoja kannen ikävien halkeamien paikkaamiseen. Kuten tiedämme, epoksi on erittäin tehokas liima, joten se tarttuu myös irronneeseen Sikaan ja liimaa sen takaisin puuhun.

Yksi juttu vielä, kun epoksia hiotaan, on käytettävä kunnon raitisilmamaskia, hiontapöly on erinomaisen epäterveellistä.

Puun Ystävä · Viesti Kirjoittaja **Puun Ystävä** » 22 Joulu 2003 16:48

Kannattaa ottaa selvää käytettävän saumamassan ja käytettävän lakan yhteen sopivuus!