Miranol ja pensseli.
Rälläköin osista maalit ja ruosteet pois, pesin liuottimella. Maalasin ensin rostexilla kaikki pariin kertaan. Sitten pintaan pensselillä miranoolia. Omani on pullonvihreä. Jos koneen alaosa makaa vedessä aika-ajoin, niin se osa kannattaa maalata erityisen järesti useampaan kertaan. Alumiinivaluosia ei tietenkään rälläköidä, ne saa puhtaaksi maalinpoistoaineella, kuumailmapuhaktimella ja kärsivällisyydellä.
Pakosarjan/etulämmittäjän maalaus on sitten oma lukunsa. Käytin siihen kuumankestävää hellahopeaa. Se kestää vajaan kesän verran, sitten pintaruoste puskee läpi, vaikka se olisi rälläköity ennen maalausta. Kuumamaali ei nimittäin ole tiivistä, se on pelkkää väriä. Jokin kestävämpi olisi kiva olla, mutta toimii tuokin, kun suttaa aina keväällä uusiksi. Pala kai pitäisi hiekkapuhaltaa, jos haluaa parasta, mutta rälläkkä+teräsharja on toimiva kompromissi.
Miranolista voi olla montaa mieltä maalina, mutta venekäytössä sen ehdoton etu on helppo paikattavuus. Ei kannata maalata millään, mikä on vaikea vuoden parin päästä paikata, jos sitä varten pitää tyyliin nostaa koko kone johonkin maalaamoon ja purkaa atoomeiksi. Miranoolia voi pitää purkin mukana aina, ja sutia vaikka ajaessa tai rannassa ehtoobisseä napsiessaan. Sama pätee mielestäni koko puuveneen pitoon yleensä, kannattaa käyttää aineita, jotka on säilyviä ja helposti käytettäviä, kuten terva, tonkinos, vaseliini, puu ym ym...
