Eiköhän se ola aika pitkälle makuasia. Minä oon joskus aiemmin kritisoinut sitä kun puuveneet ja puuveneily mielletään nykyisin melkein järjestään sellaiseksi että veneen on oltava kuin uiva piano, lakattu ja kiiltelevä nmiin että silmiin ottaa katsoessa kipeää. Kiiltävät helat, punotut fendarit ja varmemmaksi vakuudeksi vielä perässä lipputangon päässä kromattu nuppi.
Kauniitahan ne ovat, ei voi kieltää, mutta ainakin allekirjoittaneen mielestä sitä oikeaa, jos ei peräti oikeaMPAA henkeä on vanhassa tervaisessa, tummakylkisessä työveneessä ja vielä parempi jos savupiippu on suora 10 cm paksuinen musta nokitorvi ja vene jykevä työvene, keulassa verkonnostolaite! Vielä vähän tervanhajua ja silakansuomuja niin siinä on oikea puuvenehenki!
Puuveneethän ei ennen vanhaan ole olleet mitään näyttelykapistuksia ainakaan suurimmalla käyttäjäkunnalla, vaan työveneitä, karkeita ja miehekkäitä jykeviä kunnon paatteja. Helppohoitoisuuskin on tosiasia että tervaa ja öljyä vaan kylkiin eikä ainoa vaihtoehto ole lakan ja siklin kanssa nysvääminen.
Tunnustan että kirjoitukseni on vahvasti puolueellinen koska omistan kyseisenlaisen kuusiveneen, ilman lakkaa, sisältä tummunut (oikein; ei ole käytetty ilmeisesti homeenestoa) vaan puupa on tervettä ja kovaa kuin uusi. Ei irvistele sieltä eikä täältä. Muuten vene o nalunperinkin työveneeksi tehty ja siihen oli jälestäpäin rakenneltu amerikkalaistyyliset hyttirakennelmat, niin purin ne pois ja palautin venosen alkuperäiseen asuunsa. Kun näin veneen ensi kertaa, se oli rakkautta ensi silmäyksellä!
Komea ja jyhkeä se on katsella ja kova sana merellä! Kaaretkin on yhtä vahvat kuin kakkoskakkoset. Mausteena kakun päällä on vielä 5,7 litranen vanha MB ja kova ääni niinkuin olla pitää tällaisessa veneessä. Parit halkeamat viime kesänä kölin vierestä korjailin rimottamalla mutta se ei osoita huonoutta vaan venehän oli maalattu vesirajan alapuolelta.
Kannatan ehdottomasti vanhaa työvenemeininkiä ja uskottavia tummakylkisiä tervalotkareita!
![8]](./images/smilies/icon_cool.gif "cool")
. Kyseinen vene on ollut kuitenkin käytössä yli 30 vuotta ilman ongelmia: runko on ehjä, ei ole lahoa eikä suuria rakoja. Pinta on tietysti matta ja tummunut, mutta täysin ehjä. Aloin tässä miettimään, että miksi ihmeessä niitä puuveneitä ylipäänsä vuoroin lakataan ja vuoroin raavitaan puhtaaksi, jos ilman lakkaamistakin pärjää. Paljon helpompaa ainakin mielestäni on vain kyllästää perusteellilsesti vuosittain ilman lakan rapsutusta ja sen seitsämän kerroksen maalausta. Onko lakan ainoa hyöty silmiä hivelevä kiilto, vai miten on?
