Liimakysymys

[tkk]

Muistan, että täällä on kirjoiteltu hyvin asiantuntevasti epokseista ja muista liimoista/hartseista.

Mikä olisi paras tapa käsitellä vanerit, jotka ruuvataan ja liimataan kaariin ja pitkittäisjäykkäjiin? Eli jos liimana käytetään epoksia niin onko joku juokseva samansukuinen aine parasta vanerin kanttien ja muiden piiloon/liimasaumaan jäävien pintojen käsittelyyn? Pelkkä valmiin veneen lotraaminen ei tunnu luotettavalta tavalta.

Entä jos haluaa vahvistaa saumat lasikuitunauhalla ja epoksilla, miten iso työ on saada kangas peittoon ja pinta sileäksi? Tämä tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta, koska palteessa on kaksi ruuviriviä, joka vaativat tasoittelua ja vedeltä suojausta jokatapauksessa.

Mutta tällä hetkellä eniten mieltä askarruttaa tuo kanttien kyllästys ja liiman tarttuminen.

[Mile]

Kantit on helpoin suojata samalla kertaa kun levyt liimaa kiinni; epoksilla hyvinkin.
Eri asia sitten jos epoksia ei käytä ollenkaan tai vaan pinnoitukseen.

Märkää märälle on lujin tapa epoksin kanssa pelatessa; mikäli epoksi ehtii kunnolla kovettumaan niin vanha kovettunut epoksi pitää kunnolla karhentaa jotta siihen mikään tarttuisi. Ja ennen karhennusta on ainakin laajoista pinnoista hyvä pestä pintaan nouseva amiinivaha vedellä pois, sillä se tukkii hiomapaperit alta aikayksikön. Hiottavan epoksipinnan kannattaa antaa kunnolla kovettua ; = 2-4 päivää lämpötilasta riippuen ( 15-25C) . Epoksikerroksia voi lisätä vielä kun edellinen kerros vähän tahmeaa ilman välihiontaa.

Kannattaa lukea epoksin valmistajan ohjeet hyvin. Ohjeet löytyvät netistäkin, etenkin jos englanti sujuu.

Jos saumat vahvistaa lasikuidulla epoksilla laminoiden, niin saman tien koko kipon ainakin ulkopuolen voi laminoida ohuella tai paksummalla lasikudoksella. Kudotut lasikuitukankaat, etenkin kevyemmästä päästä ( esim. 160 g/ neliö painoinen) antavat hyvän pinnan vähemmällä spaklauksella.

Liimaukseen ja pinnoitukseen kannattaa käyttää puulle sopivia epokseja kuten West Systems tai SP - puuepoksit, joiden kemiallinen rakenne juoksevana on sellainen että imeytyvät kohtuu hyvin puuhun. Päätekijä tässä on hartsin moolimassa, joka näillä on alle 700 g/mol , eli sen molekyylit ovat melko pieniä. Perinteisen kyllästeen tavoin nämäkään eivät toimi, eli eivät imeydy syvälle puuhun vaan ainoastaan tekevät kosteudelta suojaavan pinnan puulle; tästä johtuen on kaksi vaihtoehtoa:

1. epoksikapselointi ( encapsulation) , jossa jokainen puupalilla pinnoitetaan kauttaaltaan epoksilla, mikä pysäyttää tai ainakin hidastaa puun kosteuselämisen mitättömäksi ja suojaa puuta liialta kosteudelta. Tässä menetelmässä tärkeää on aukottomuus, sillä kosteus pääsee puun sisään mistä tahansa pienestäkin reiästä, esim. ruuvin reiästä ellei reikää ole epoksilla kasteltu ennen ruuvausta. Ja ulkopinta on veneessä syytä suojata naarmuilta ja kolhuilta joko lasikudoksella tai hyvin paksulla epoksipinnoitteella.
Tämä menetelmä käytössä maailmalla.

2. ulkopinta kuten edellä; sisäpinnat kyllästetään jälkikäteen kyllästeellä.


Liimaukseen käytetään samaa puuepoksia kuin pinnoitukseenkin, liimasta saa halutun paksuista lisäämällä siihen piituhkaa tai mikrokuitutäyteaineita jotka määrästä riippuen tekevät epoksista ensin huonohkosti valuvaa , ja määrää lisätessä kittimäistä taikinaa.
Myös mikropalloja ja esim. talkkia voi käyttää täyteaineena, tai vaikkapa hiontapölyä, mutta nämä eivät juurikaan heikennä valumista.

Pinnan siloituksessa hionta ei epoksille ole välttämättä paras, vaan paras pinta syntyy terävällä kaapimella siklaamalla, sillä hionnan vaarana on epätasainen kuluminen kuoppia synnyttäen.

Kuinka vaikea saada lasikuituvahvistus näkymättömiin ... no sehän riippuu aivan käytetyn vahvistuksen paksuudesta, ellei sitä ole upotettu. Ohut lasikuitu jää lähes näkymättömiin jo pelkällä epoksin päälle sivelyllä, mutta paksu kerros ei häviä millään, ellei kaikkea muuta pintaa korota pakkelilla samaan tasoon ; tuo jatkos peilaa aina. Tästä syystäkin koko ulkopinta kannattaa pinnoittaa lasikudoksella , niin jatkot saavat vahvistusta ja samalla syntyy tasaista pintaa.

Puuta jatkettaessa pitää muistaa riittävän pitkät ylitykset liimajatkoissa; liimapinta-alan tulee olla vähintään 10 kertainen puun poikkipinta-alaan nähden. Eli 10 mm laudan tai levyn jatkoksen tulee olla 10 cm pituudelta liimattu , joko viistoliitoksella tai taustapalalla ; eli taustapalaa käyttäen tulee palikan ylettyä kummallekin puolelle tuo kymmenkertainen pituus.

Viistoliitostakaan ei kannata pelätä, se onnistuu kertayrittämältä helposti kun levyt tai laudat asettaa halutulle porrastukselle ja höyläystuen vastaavalle etäisyydelle , eli esim. 10:1 porrastuksella 10 mm levyt tai laudat asetellaan 10 cm portain päällekkäin, ja höyläystuki 10 cm + 10 x tuen paksuudeen etäisyydelle päällimmäisen reunasta; sitten vain höylätään kulma pois, ja näin kaikissa on sama viistous; kunhan työ tehdään suoralla alustalla.

Liimauksessa voi levyt puristaa yhteen liimasauman molemmille puolille asetetuille laudoille jotka läpipultataan puristamaan liimausta yhteen. muovikalvo, esim PE lautojen ja liimattavien levyjen välissä estää puristinlautoja tarttumasta liimattaviin levyihin. Mustat jätesäkit toimivat tässä hyvin ja ovat halpoja. Ruuvien reiät sitten lopuksi kitataan umpeen epoksikitillä ( sillä samalla itsesekoitetulla liimamassalla).

Ennen liimausta on liimattavat pinnat hyvä sivellä lisäaineistamattomalla epoksilla ( siis ilman täyteaineita kuten piituhka, mutta toki jo kovetteen kanssa sekoitetulla), minkä jälkeen saumaan levitetään paksulti täyteaineilla paksunnettua epoksimassaa joka täyttää pienet kolot. Epoksia tulee pursuta saumasta vähän ulos, muutoin sitä ei välttämättä ole tarpeeksi.

Ja lopuksi muista suojautuminen - epoksi on allergisoivaa! Tämä projekti ehkä menee ilman oireita vaikka lääppisit paljain käsin, mutta seuraava voi jäädä kesken, koska käsistäsi kuoriutuu iho irti. Punaiset läikät iholla ovat ensi oire herkistymisestä.

Ja lopun lopuksi vielä; kannattaa lukea aiheesta lisää, mm. West Systemsin sivuilla on paljon hyvää asiaa, ja Elephant Productsin sivuilta löytyy mm. Epoxy Handbook.

[Jarmo Niinimäki]

Kumarrus Milelle (jälleen) hienosta vastaamisesta!

[tkk]

Kiitoksia! Arvasin, että näihin veljiin voi luottaa kun on kysyttävää.

Sitäpaitsi arvostan paljon enemmän täältä saatuja vastauksia kuin epoksinvalmistajien "käsikirjoja".

[raimå]

Wow, siinäpä oli melkoisen tyhjentävä vastaus Mileltä...

Mitä mieltä Mile olet Hempelin Epoxy Sealerista vanerin "kapselointiin/kyllästykseen"? Olen sitä käyttänyt vanereihin ennen kiinnitystä ja on todella litkua joka tuntuisi imeytyvän hyvin puiden pintasolukkoon tukkien pienimmätkin solut. Ainoa huonohommeli on että tuntuu tulevan nassesta läpi ja on kohtuu arvokasta.

[Mile]

Hempelin sealereista ei ole omaa kokemusta, joten en kommentoi sen enempää.
Itse olen pelannut vain noilla laminointiepokseilla ja puuepokseilla - ja vain harrastuksen puitteissa, tosin jo 30 v kokemuksella. Muovimateriaalit ja komposiitit ( kuten lujitemuovi ja hartsit) ovat muuten omaa alaani.

Vanerin kanssahan on aina tärkeää että reunat tulevat hyvin suljetuiksi kosteutta vastaan; levyn läpi kostuminen on liimafilmeistä ( veden kestävillä fenoli-formaldehydi liimatuilla) johtuen paljon hitaanpaa.


Mutta sanoisin että, jos muunkin rakenteen liimaa ja pinnoittaa epoksilla, niin erillisten sealereiden käyttöön ei ole mitään syytä.

Jos taas tekee esim. Sika-liimattuja limilautaveneen näköisiä paatteja, niin silloin reunojen käsittely erikoisella sealerilla on hyvinkin perusteltua.
Näissä veneissä epoksipinnoituskaan ei oikein toimi, ellei levyjä ja osia ole epoksoitu jo ennen sika-liimausta, koska muuten epoksin ja joustavan liimamassan väliin ratkennee jossakin vaiheessa rakoa josta kosteus pääsee puuhun imeytymään.
Tällöin epoksipinnoitus vain sulkisi sisään imeyteneen veden puun sisään sitä lahottamaan. Toisaalta myös PU -massat yleensä imevät vettä ja läpäisevät sitä kohtuullisen hyvin.
Vaikka itse uretaani ei vettä imisikään kuin maksimissaan n. 0.5 % painostaan, mikä on paljon kuivankin puun normaalikosteutta alhaisempi, niin ollessaan kosketuksissa puuhun joka sisältää suoloja ja sokereita , voi syntyä osmoottinen paine joka ajaa kosteutta puuhun uretaanin läpi. Eli joustavilla massoilla liimatun vanerisen veneen itse kyllästäisin perinteisin ainein + levyjen reunat hyvin suojattuina - ja säilyttäisin sellaista venettä kuivalla maalla köli taivasta kohden, tai ainakin pohjatulppa auki.