Pienet keskimoottoriveneet

[jor]

Mutta, mutta, miksei sarjavalmistuskin sopisi yhä puuveneillekin ; toki sillä edellytyksellä että näille löytyy markkinoita!?

Teknisessä ja kaupallisessa mielessä saattaisi sopiakin, mutta taitaisi Suomen
markkinoilla toimia vain soutuvenekokoluokassa. Taitaa olla monilla vähän
kuin itselläkin, että puuveneeseen hairahtuu, koska sen kokee monella tapaa
yksilöllisemmäksi per se kuin sarjavalmisteisen veneen. Aika suosittu
hokemahan on "ettei tule samanlaista varmasti/ihan heti kyllä vastaan".

Tässäkin verkostoitumisesta voisi irrota hyötyjä; hyvä suunnittelija suunnittelee, joku toinen tekee vaikka kaarisettiä ja muita osia CNC:llä, ja joku tai jotkut tai kaikki kasaavat runkoja - toisten keskittyessä sisustukseen ja hytteihin ja katteihin ... ja joku keräis katteet päältä.

Ja sitten oikein kukaan ei tuntisi paattia omien kättensä työksi.

Ei kai sarjavalmistus mitään huononna? Jopa päinvastoin, kun jonkun asian tekee vain kerran, niin heti perään tietää "miten se olisi pitänyt tehdä" - säästö syntyy siitä ettei kaikkea tarvitse joka kerta sovitella yhteen, ja tässä sovittelussa on myös CAD - työn etu, kun mitat saadaan ulos mallista ilman sovittelua.

Mutta ollaanko äkkiä siinä, että sarjavalmisteinen puuvene jyrää kaupantekotilanteessa
kalliimman veistäjän kokonaan tekemän. Kilpailu johtaa siihen, että markkinoilla
pärjää ainoastaan sarjavalmisteiset ja sitten ollaan sarjavalmistepajojen välisessä
hintakilpailussa, aletaan tinkiä materiaaleista, työvoiman osaamisesta jnpp...
onhan tämä nähty monella muulla alalla. Puuvene-alan pelastus ja kirous taitaa
olla pienet markkinat.

No ei sen puoleen, on mulla tuo omakin vuonna 52 tehty paatti sarjavalmisteinen
eli kahdeksan samanlaisen sarjaa. Varmaan Turun veneveistämö on käyttänyt
jo silloin alihankkijoita esmes teräskaarissa, heloissa jnpp. Mutta tuolloin ei
puuveneille kamalasti ole vaihtoehtoja ollut eli markkinat ovat olleet aika eri
luokkaa.

Ja kyllä se vähän niin on, että ainakin perusmuotoja hahmotellessa se kynä taitaa vielää kumin kera olla CADiä tehokkaampi työkalu - mutta siitä eteenpäin CAD vie voiton suunnittelutyössä.

Näinpä. Vaikka tietotekniikka-alalla olenkin ollut pian 25 vuotta, on työhuoneen seinällä
pitkään ollut mottona "onko kiire vai tehdäänkö tietokoneella?".

[venejari]

Turun veneveistämö ( 1889 - 1954) oli täysin omavarainen tehdas. Paitsi puuseppien armeija ja maineikkaat suunnittelijat, oli veistämön tontilla myös oma raamisaha, metalliverstas ja valimo. Purjeiden tekijätkin oli omasta takaa. Koko prosessi on siis voitu hoitaa firman sisällä. Sikäli voitaneen päätellä, että alihankkijoita ei juurikaan ole tarvittu. Ehkä paremminkin niin, että veistämö on toimittanut heloja yms. pienemmille tekijöille?
Muistaisin Forum Marinumin näyttelyssä kuulleeni, että veistämön toiminnan loppuessa olisi varastossa olleet helat ja helojen valumallit siirtyneet Maritimin haltuun.

Veistämö on parhaimmillaan työllistänyt 204 henkilöä vuonna 1916! Määrä on tosin vaihdellut aika paljonkin vuodesta toiseen, mutta keskiarvo veistämön koko historian ajaltakin lienee 70 -80 henkilöä. Muita huippulukuja on: 135 henk. (1909), 128 henk. (1935) ja 98 henk. (1946) Luvussa on kaikki työntekijät johtajista juoksupoikiin.

Näitä pieniä knoppitietoja löytyy edesmenneen Kim Montinin pro gradu työstä: "Åbo Båtvarf och det urbana fritidsmönstret" (1981). Parikymmentä sivua tuosta työstä selittää tarkemmin veistämön historiaa, tiloja ja työn kulkua. Siihen voinee tutustua Åbo Akademin kirjastossa/arkistossa ( vai mikähän se nyt oli?).
Työ on kirjoitettu sillä toisella kotimaisella.
-------------
Puukko sopii hyvin eväspakettien availuun, mutta muuten se on veneenveistossa paremminkin rekvisiittana. Jaa, on sen kärjellä kyllä hyvä poistaa ylimääräisiä liimoja oikein ahtaista väleistä...
Oman aikansa voimakoneina muuten tuolla Turun veneveistämöllä oli iso höyrykone, joka pyöritti verstashallin katossa olevaa akselia. Siitä voima sahoille ja höylille ym. otettiin sitten hihnoilla. Varsin tyypiilinen ratkaisu tuon ajan tehtaissa. Toisessa rakennuksessa (mekaniska verktsad) oli samaa työtä hoitamassa yksisylinterinen hehkukuulamoottori, josta työntekijät puhuivat nimellä: "Bobrikoff".
---------------
Jos vähän vielä puheena oleesta aiheestakin:
Puuveneiden valmistukseen liittyvän sarjatuotannon suurimmaksi ongelmaksi näkisin juurikin markkinoiden pienuuden. Jotta sarjatuotannon edut oikeasti alkaisi näkymään, pitää tehtävien sarjojen olla suuria. Muutamien veneiden sarjoissa rittää pahveille, kovalevyille ja vanereille otetut mallineet, joita sitten käytetään seuraavan veneen teossa. Suurempia markkinoita voisi hakea ulkomailta, mutta vientikauppaan panostamiseen ei resurssit ja riskinottokyky riitä. Jos lähdetään ulkopuolisia rahoittajia hakemaan ja tuotantoa vielä "järkeistämään", ollaan yht´äkkiä kuttaperkkasaavien äärellä.
Sitäpaitsi turkkilaiset tekee paljon halvemmalla eurooppalaisten puuveneet. Siitä pitää Suomen kustannustaso huolen.
"Mile"n kirjoittamien kaltaisia ajatuksia on kyllä pyöritelty, mutta hankkeet ei ole ottaneet tuulta siipien alle. Todellisuus on kylmää...

Toisena ongelmana on oikean mallin löytäminen. Mistä löytyy se viisasten kivi, jossa lukee minkälainen puuvene tyydyttää mahdollisimman suuren ostajaryhmän tarpeet?

Kolmantena vielä voisi mainita työvoiman saannin. Oikeasti ammattitaitoisia veneveistäjiä ei paljoa kaduilla kuljeskele. Alan kouluista tulee kyllä nimellisesti opin saanutta väkeä, mutta koska työllistymisen mahdollisuuksia ei juuri ole, ei hankitut perustaidot pääse kehittymään työelämässä. Tarvittava väki pitäisi itse kouluttaa, joten siitäkin tulee kustannuksia. Alalle jäävät ja taidoissa kehittyvät ovat pääasiassa pienyrittäjiä, joiden toiminnan kulmakivenä on omasta selkänahasta repiminen. Näinhän se tilanne on pienten yrittäjien kohdalla monella muullakin alalla. Kun sellaisen lähtökohtaan lisätään palkattua väkeä, muuttuu pelikuvio kannattavuuden osalta vielä huonommaksi. Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen on yksinyrittäjälle valtava askel ja vain yhden palkkaaminen melkoinen riski. Pitäisi heti olla sellaiset markkinanäkymät, että tarvittaisiin vähintään kymmenen palkollista.

Puun työstäminen automaatisilla koneilla ei sekään ole ihan ongelmatonta. CNC-jyrsin tekee hienoa jälkeä, jos materiaali on tasalaatuista. Puu harvoin on niin tasalaatuista, etteikö tuotannossa tulisi myös pilalle menneitä kappaleita. Tietokone ei taida tunnistaa sitä, jos materiaalissa on halkeamia tai oksia väärässä kohdassa? Pyörivällä jyrsinterällä myös työstöön nähden väärät syysuunnat voi aiheuttaa murheita. Pitäisköhän alkaa valmistamaan MDF -veneitä? Tein muuten huvikseni ja kokeeksi yhteen moottoriveneeseen kaapin oven MDF-levystä. Maalattuna se on ollut huoltamatta paikallaan kohta 12 vuotta, eikä ole mennyt miksikään!

Laserleikkauksessa jää pintaan ohut hiiltynyt kerros, joka pitää kuitenkin käsipelillä poistaa. Siinä menetettiin millintarkan mallinnuksen etu! Vesileikkauksessa roiskeet kastelee kappaleen, ja sopii siksi vain esim. maalattaville vaneriosille. Niidenkin on annettava kuivua useampi päivä työstön jälkeen. Puuta en tiedä vesileikkauksella ajetun. Onko tästä muilla tietoa? Pitäisi varmaankin koittaa?

Vaikka puuveneen osien valmistusta voitaisiinkin muuttaa pienien sarjojen suuntaan, jää silti kokoonpano ja viimeistely käsityönä tehtäviksi. Juuri niissä vaiheissa ammattitaito ratkaisee lopputuloksen ja niihin vaiheisiin se työaika kulutetaan.

[Donna 28]

Panehan venejari tänne se sivustosi, niin porukat tietävät, mistä on kyse.
Pikkufiskarille alkaa kohta olla sosiaalinen tilaus, vaikka Veli-Matti sitä joksikin muuksi väittää. Tottahan ne vähän maksavat, mutta eikö kaikki uusi maksakkin.
Donna 28

[Veli-Matti]

Ja katin kontit niillä pikkufiskareilla mitään sosiaalista tilausta ole - paremminkin nostalginen tilaus.

Mutta toki parempi sekin kuin ei mitään tilausta

Itse tavallaan kaipailisin pikkufiskaria semmoisessa koko- ja varusteluokassa kuin näillä seuduin oli joskus -50ja 60 luvulla.
Pituutta 4-4,5m ja moottoreina mm. ilmajäähdytteisiä 2hp "linttoneita", 2,5hp "illuja" ja 3hp "riksejä" suoralla vedolla.
Oikeastaan ne olivat ihan vaan soutuveneitä kaaritusta ja kölipuuta myöden.
Akselit olivat ihan vaan 15mm patarautaa ja vannasputki tehty sinkitystä tuubiputkesta joten kölin vahvuuskin riitti vallan hyvin.

Paljonko sulla Jari maksaisi 4,5m suippoperäinen soutuvene puuvalmiina?

Ja siihen kun lisää sitten 100-200€ pintoihin ja tekniikkapuolelle 3-500€ niin sitten onkin ihan oikea pikkufiskari alla jolla pääsee taatusti horisontin taakse tressiä pakoon - ja joka kesä vaikka kuinka monesti

[venejari]

Suoranainen mainostaminen keskustelupalstalla ei taida olla ihan etiketin mukaista. Koska asiaa erikseen kysytään, tohdin kuitenkin laittaa tähän lainauksen vastauksestani yksityiseen viestiin:
-----

Katsopas nettisivultani www.venejari.net Merituuli -venettä.
Se perustuu Kymenlaaksolaiseen merisoutuveneeseen, pieni peräpeili on laitettu perämoottoria varten. Ajan kanssa on versioihin alkanut ilmestymään aina vaan leveämpää peräpeiliä, mutta yhtä hyvin tuon voi tehdä terävällä perällä ( Alkuperäinen oli sellainen).
Veneen pituuden voi sovittää 4,5 - 5,7 m välille, leveyttä on 1,55 m.

Pienin muutoksin tuosta voidaan tehdä myös versio keskimoottorihommaan. Kölipuu muuttuu hieman perästä ja veneen kaaritusta pitäisi vahvistaa sekä rakentaa moottorille peti. 5 m versioon olen tehnyt umpinaisen partaan, mutta 5, 7 m versioon liiholtin ja päälle n. 10 cm leveän skantäkin ilman pisaralautaa. Veneen poikkipenkit on kiinteät ja tukevat aikalailla rakennetta. Jos ne jätettään pois, pitää senkin vuoksi tehdä lujempi kaaritus. Ratkaisu voisi olla sellainen, jossa osa kaarista on veistokaaria, ja osa painokaaria.

Jos tuosta jätetään kyllästys, helat ja kölirauta pois ja sitten tehdään edellämainitut muutokset jää 5 m pitkän version hinnaksi kuitenkin 4000 - 4500 €, hieman lopullisista ratkaisuista riippuen. Kyllästämättömän veneen luovuttaminen on veistäjälle hieman hankalaa, koska ei voi ohjeistuksesta huolimatta olla varma, että homma tulee huolella tehdyksi. Siksi kyllästämättömän veneen takuuehtoon pitää tehdä varauma aiheesta.
------

Tämänkokoisissa veneissä ongelmana on tuo moottoriasia. Pienimmät 10 hv dieselit on turhan tehokkaita pieneen veneeseen.
Ilmajäähdytteisen kuuma pakoputki ja suoran vedon metkut on sellaisia asioita, jotka sopii "pelimiehille". Ammattilaisen on kuitenkin suunnattava suosituksensa ja markkinointinsa niin, että paketti sopii myös "suurelle yleisölle". Nykyaikainen ihminen on kuitenkin näissä asioissa tumpelompi kuin kansa 50- ja 60 -luvulla keskimäärin?
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että venemoottorin tulee olla vesijäähdytteinen.
Tietysti juuri puolivalmisteen myymällä voi väistellä jotain tuotevastuulain ja huvivenedirektiivin kohtia. Sillonhan moottorin asentaja on itse tekemisistään vastuussa.

Hintakeskusteluja jatkaisin mieluummin yksityisesti.
Sähköpostiosoitteeni on jari@venejari.net

Jari Reijonen

[Veli-Matti]

Hemmetin hyvä ja tyhjentävä vastaus Jarilta!

Oikeastaan tässä vähän kanittaa semmoinen homma että mikä se oikein on se "pikkufiskari" - noin niin kuin käsitteenä. Ja siinähän on jokaisella sitten omat kiemuransa ja tässäpä mun omat oikein kuvien kera:

"Pikkufiskari"
http://mira-julia.mundomain.com/cruisin ... 6657_2.JPG

"Fiskari"
http://mira-julia.mundomain.com/cruisin ... edium).JPG

"Isofiskari"
http://groups.msn.com/Bertta-Lotta/tutk ... hotoID=615

Ja "kokoluokittain" uusien hinnat mennevät tiedossa olevien esimerkkien mukaan; 7500-29000-165000 - eikä keinotekoisesti kertomalla väännetty käytettyjen "hinnastokaan" varmaan ihan pieleen heittäisi; 2000-8000-45000 - ja lopuksi kaiken varalta se vapauttava:

Jari kirjoitti: "Nykyaikainen ihminen on kuitenkin näissä asioissa tumpelompi kuin kansa 50- ja 60 -luvulla keskimäärin?"

Tuosta voi vallan hyvin jättää kysymysmerkin pois perästä mutta toisaalta eipä menneistä ajoista tänne tempaistu ihminen osaisi käyttää edes sähkökäyttöistä banaaninkuorimalaitetta

[Mikko Lehtikanto]

Ja katin kontit niillä pikkufiskareilla mitään sosiaalista tilausta ole - paremminkin nostalginen tilaus.

Mutta toki parempi sekin kuin ei mitään tilausta ;-)

Itse tavallaan kaipailisin pikkufiskaria semmoisessa koko- ja varusteluokassa kuin näillä seuduin oli joskus -50ja 60 luvulla.
Pituutta 4-4,5m ja moottoreina mm. ilmajäähdytteisiä 2hp "linttoneita", 2,5hp "illuja" ja 3hp "riksejä" suoralla vedolla.
Oikeastaan ne olivat ihan vaan soutuveneitä kaaritusta ja kölipuuta myöden.
Akselit olivat ihan vaan 15mm patarautaa ja vannasputki tehty sinkitystä tuubiputkesta joten kölin vahvuuskin riitti vallan hyvin.

Itsellähän on soutuveneen runkoon tehty vene suoravetoisella 4 hp Bernardilla. Veistäjänkin sain viime viikolla selville. Väinö Jokinen Teiskosta. Onko muuten tästä veistäjästä kellään mitään tietoa. Pituutta veneellä tosin 6 metriä. Akseli 3/4" ja pari metriä pitkä. Vannasputki on tuollaista putkea ja siihen on hitsattu kölipuuhun pultatut tuet veneen sisä- ja ulkopuolelle On kestäny kalaraudan varassa kivellä hyppyytyksen.

Paljonko sulla Jari maksaisi 4,5m suippoperäinen soutuvene puuvalmiina?

Ja siihen kun lisää sitten 100-200€ pintoihin ja tekniikkapuolelle 3-500€

Tuosta olisi kiva kuulla jotain erittelyä. Uusi potkurihan kustantaa tänä päivänä jo parisataa euroa. Tarpeeksi pientä ei tosin edes kotimaisten toimittajien luetteloista löydy, mutta 8"-10" kyllä valmistajilta löytyy. Tuollainen Kiinan-Honda maksaa puolitoistasataa. Noilla mennään jo 50 euroo yli kolmen sadan. Huvivenedirektiivihän tosin estää Kiinan koneen asennuksen. Siitä kun tulee veneeseen asennettuna venemoottori ja sen on täytettävä niitä koskevat määräykset. Itselle saa kyllä rakentaa.

niin sitten onkin ihan oikea pikkufiskari alla jolla pääsee taatusti horisontin taakse tressiä pakoon - ja joka kesä vaikka kuinka monesti ;-)

Halpaa meno polttoaineen osalta tosiaan on.

[Donna 28]

Sosiaalinen tilaus tai ei, mutta marxismi/leninismi tästä on kuitenkin kaukana, vaikka eräänlainen sosiaalinen ryhmä elääkin vahvan nostalgisen tunteen puitteissa - niin kuin puuveneistä puhuttaessa yleensä.
Kunkin yksilölliset päämäärät vaikuttavat lopputulokseen. Pojat, olette
oikealla asialla, ts. niin Venejari kuin Veli-Mattikin ovat tuoneet näkemyksenä esiin. Minäkään en tavoittele kuuta taivaalta, vaan sitä
peruspikkufiskaria, johon riittää 2 - 5 hv kone. Minäkin näkisin sen mieluummin vesijäähdytettynä, mutta ellei näitä koneita ole, on tyydyttävä siihen, mitä saa. Optimaalinen veneen pituus mielestäni on
4,5 m, kokoluokaltaan siis soutuvene ja puuvenetekniikaltaan lähes sama.
Hinta-arvioni on reilusti alle 3-tuhatta euroa itse valmistettuna koneineen, tosin minä voisin sen teettää esimerkiksi Venejarilla.
Donna 28

[Veli-Matti]

Lähtökohtana on tietenkin se jarinkin mainitsema "pelimies" homma eli kaikki mahdollinen ja melkein mahdotonkin tehdään itse ja työtunteja ei lasketa...


Kuka himskatti sitä uutta potkuria käskee ostamaan - pirtuveneenkin 14"x13" uusi pronssipotkuri maksoi Oulun Automuseon rompetorilla kokonaista 5€ - piti vaan hoksata ostaa varastoon jo kuusiseitsemän vuotta sitten.
Eikä sitä "roletaarimallin" akselistoa tehdä millään mepratuotteen tai veneakseliston osilla vaan siitä mitä nurkista, rompetoreilta ja kavereilta saa lainattua, varastettua tai vaihdettua.
Sorvaukset, jota tosin tulee tiukalla budjetilla vaan mahdollisesti akselikartion verran, pitänee mennä hintaluokalla munkki&kahvi tutulle sorvarille - jos ei löydy valmista akselia.
Vannasputkeen vakkariputkikierteet ja käytetyt hilut molempiin päihin jne...

Minulla olisi tiedossa 5hp vaakaRiksi (eli Brigss&Stratton) ja jos vaikka menisin ruuskaamaan Japekin keskusvarikolle Jojensuuhun ja ottaisin muutaman puhelun Henkalle niin eipä ole kaukana että alkeellisen pikkufiskarin koko tekniikka koneineen kaikkineen löytyisi haarukkaan 100-120€...

Tosin jo pikkufiskarin pelkkään akselitiivistykseen saanee uhrattua sen reilun tonnin kun haluaa keraamisentiivistyksen rosterihiluilla mutta siitä nyt ei tämmöisessä virtuaalisessa pikkufiskariprojektissa saa mitään lisäarvoa...

Mitä tuohon mutuheittoon pinnasta tulee niin paljonko 200€ saa tervaa, pellavaöljyä ja tärpättiä? Riittäneekkö se vaikka 3l tervaa, 5 l täpättiä ja 15l pellavaöljyä - voipa aivan hyvin riittääkin hankintapaikasta ja yhteyksistä riippuen tai sitten ei..
Tai se riittää vallan mainiosti jos tyytyy pelkkään Valtti-käsittelyyn sillä sekin on kuulemma "ainoa ja oikea" puuveneenkäsittelyaine...

[Veli-Matti]

Pertranti - avataanko uusi otsikko "Virtuaalinen pikkufiskariprojekti" ja tekaistaan semmoinen kuin ohimennen talven aikana porukalla?

Jos siihen päädytään niin "lahjoitan" siihen heti täydellisen vannasputken ja koska olen joviaali heppu niin tyydyn vain 150% voittoon eli hinnaksi tulisi 25€.
Sydeemi on hieman erikoisemmalle 27mm akselille mutta toisaalta sitähän voi käyttää vaihtotavarana projektin edetessä...

Mites on?

[jor]

Optimaalinen veneen pituus mielestäni on
4,5 m, kokoluokaltaan siis soutuvene ja puuvenetekniikaltaan lähes sama.
Hinta-arvioni on reilusti alle 3-tuhatta euroa itse valmistettuna koneineen, tosin minä voisin sen teettää esimerkiksi Venejarilla.
Donna 28

ja

alkeellisen pikkufiskarin koko tekniikka koneineen kaikkineen löytyisi haarukkaan 100-120€...

Eli 4.5m fiskari keskimoottorilla olis kiva, jos se ei maksaisi paljon mitään

Vaikka minusta pikkuiset avomalliset keskimoottoriveneet on sympaattisia
katsella ja kyydissäkin olla pikkumatkoja, vie se perhanan putputtaja siinä keskellä
turhan suuren osuuden hyötytilasta. Jossain yli 6-7m paateissa se ei enää haittaa.

Suoraan sanoen se veneveistäjien logiikka että tehdään (varsinkin) avofiskareita
vain tilauksesta lienee järkevä. Kai tommosen pikkupaatin kohdalla voidaan
puhua jo "väliinputoajamallista", jos veistäjän tekemänä runko maksaa äkkiä
5-6 donaa, oikean venemoottorin kanssa mahtaako tupla riittää?

Jos taas on valmis pistämään roviin 5-6 donaa, niin mitä järkeä on pilata
hyvää fiilistelyä jollain pärisevällä ilmajäähdytteisellä pikkujapsikeskimoottorilla?

Jos/kun paatin haluaa fiilistelyä varten, vähän rahakkaampi fiilistelijä ostaa
sen veistäjältä kunnolla varustettuna. Köyhempi fiilistelijä tyytyy
kunnostamaan vanhan veneen tai osaavampi tekee itse.
Avofiskareihin mieltyneitä vähän
varakkaampia fiilistelijöitä vaan on rajallinen määrä ja ne varmaan jaksavat sitä tilauspaattiaan odottaa.

Vaikka veneveistäjät lanseeraisivat alle 3000e maksavan
fiskarirovin, johon voi itse tuupata omalla vastuullaan esim. moottorisahan moottorin,
en usko tilausmäärien kovin paljon räjähtävän. Pieneen (puu)veneeseen
pistetään kustannus- ja järkevyyssyistä perätuuppari tai purje.

[Mikko Lehtikanto]

Lähtökohtana on tietenkin se jarinkin mainitsema "pelimies" homma eli kaikki mahdollinen ja melkein mahdotonkin tehdään itse ja työtunteja ei lasketa...

Tuollainen henkilö ei vaan sitä venettäkään siltä veistäjältä hintaan 4500 e osta. Se oli mielessä kun tuota tekniikkabudjettia mietin.

Kuka himskatti sitä uutta potkuria käskee ostamaan - pirtuveneenkin 14"x13" uusi pronssipotkuri maksoi Oulun Automuseon rompetorilla kokonaista 5€ - piti vaan hoksata ostaa varastoon jo kuusiseitsemän vuotta sitten.

Itse olen vuoden 8" potkureita etsiskelly. Yksi 4" tuuman nousuisen olen saanut hankittua. Nousu on liian pieni no jos sen joutuu laittamaan niin uistelu onnistuu. Nämä ohuiden akselien tavarat taitaa olla sellaisia, että itse on aktiivisesti kyseltävä ei niitä myynnissä ole näkynyt.

Eikä sitä "roletaarimallin" akselistoa tehdä millään mepratuotteen tai veneakseliston osilla vaan siitä mitä nurkista, rompetoreilta ja kavereilta saa lainattua, varastettua tai vaihdettua.
Sorvaukset, jota tosin tulee tiukalla budjetilla vaan mahdollisesti akselikartion verran, pitänee mennä hintaluokalla munkki&kahvi tutulle sorvarille - jos ei löydy valmista akselia.
Vannasputkeen vakkariputkikierteet ja käytetyt hilut molempiin päihin jne...

EIhän noilta liikkeiltä saa edes 25mm pienempiin osia. Käytettyinä niitä ihmisillä on nurkissa. Itse niitä on kyseltävä ja rompetoreilla kierreltävä juu.

Minulla olisi tiedossa 5hp vaakaRiksi (eli Brigss&Stratton) ja jos vaikka menisin ruuskaamaan Japekin keskusvarikolle Jojensuuhun ja ottaisin muutaman puhelun Henkalle niin eipä ole kaukana että alkeellisen pikkufiskarin koko tekniikka koneineen kaikkineen löytyisi haarukkaan 100-120€...

Minun pärställä tuon saa kertoa monella :)

Tosin jo pikkufiskarin pelkkään akselitiivistykseen saanee uhrattua sen reilun tonnin kun haluaa keraamisentiivistyksen rosterihiluilla mutta siitä nyt ei tämmöisessä virtuaalisessa pikkufiskariprojektissa saa mitään lisäarvoa...

Itte tarttisin ehken uuden perälaakerin. Näkyy tuossa avatarissa. Sitä miten se on kiinni ei minulla ole tietoa. On siis ihan rasvavoideltu. Potkuri Häggqvistin. Laakerituppilo saattaa olla saman. Voiko se olla vain hakattuna tuonne putkeen.

Mitä tuohon mutuheittoon pinnasta tulee niin paljonko 200€ saa tervaa, pellavaöljyä ja tärpättiä? Riittäneekkö se vaikka 3l tervaa, 5 l täpättiä ja 15l pellavaöljyä - voipa aivan hyvin riittääkin hankintapaikasta ja yhteyksistä riippuen tai sitten ei..
Tai se riittää vallan mainiosti jos tyytyy pelkkään Valtti-käsittelyyn sillä sekin on kuulemma "ainoa ja oikea" puuveneenkäsittelyaine...

200 e riittää hyvin jos ei asioi rautakaupassa. Matkahuollollakin rahdattuna nuo tulee halvemmaksi kuin rautakauppa noinkin pienissä määrissä. Ja ei hautatervaa ole rautakaupassa.

[Veli-Matti]

Minulla on verstaan seinällä koko 12mm akseli, vannasputki ja potkuritälli nivelineen mutta se mahtanee olla jo hieman hentoinen niinkin suurelle kuin 2-3hp teholle.
Lähtöisin se on sähkömoottorikäyttöisestä kanootista jostain -60 luvulta...

Olisiko tuohon virtuaali pikkufiskariin pakko "ostaa" uusi rovi?

[RistoA]

No, niinno..

Mikä tässä olikaan se ongelma? Veneet vai koneet?
Eikös veneentekijöitä ollut saatavilla, kuten Venejari.. Mutinaa oli lähinnä sopivista moottoreista.
JOS pystyis samalla harrastamaan puuveneilyä ja ajattelemaan nykyaikaisesti, niin saattais ehkä hyväksyä sähkömoottorin ja akuston puuveneeseen. Yhdistyis puuveneen fiilis, hajut (tera ja pellavaöljy), muut.; sähkövehkeitten painoon (vrt. akkujen paino / wikströmin paino) ja äänettömyyteen. Samalla sais viher-ihmiset positiivisia ajatuksia. Puuta ja sähköä, EI muovia ja fossiilisia polttoaineita!
Kalastajat ja muut hc-veneilijät ajelkoot edelleen bensalla ja dieselillä, mutta ne uudet fiilistelijät vois houkutella sähköveneilyn ihmeelliseen maailmaan puuveneillä. Kun missään tapauksessa ei ajeta yli 4 tuntia, niin miksi energiaa pitäisi olla saatavilla enemmän?
Siis pikkufiskari akuilla ja sähkömoottoreilla...



Risto

PS. Itselläni on pikkufiskari Wikströmmillä, joten se asian henkilökohtaisuudesta

[Veli-Matti]

Pienissä fiskareissa on jotakin nostalgista fiilistä jota ei vähään aikaan tule olemaan pienissä sähköfiskareissa.
Kun aikoinaan reilut sata vuotta sitten moottoreita alettiin asentamaan veneisin oli "vanhoillisten" veneilijöiden ajatus ihan sama - purjeet ja airot ne vasta jotakin oikeaa ja aitoa ovat...
Ehkäpä poikani pojanpojanpoika saa pisua tahmeampaa lämmintä nestettä housuihinsa kun ajelee vanhanaikasella sähköfiskarilla joskus vuonna 2151 kun muut aikalaisensa "veneilevät" kantosäteiden avulla