Tuli minullekin ja vaimolleni eteen kauan kytenyt haaveemme: hankkia oma paatti. Nyt omistamme 9,1 m fiskarin ja se on varustettu Fordsonin vm 57 dieselillä. Veneessä on kaksiakku järjestelmä ja kauppaan kuului 2 190Ah:n ns. hitaasti luovuttavaa akkua. Ovat olleet aikaisemmin laivan radioakkuina (kolme vuotta), eivät koskaan tässä veneessä. Minua on alkanut askarruttaa, että noinkohan Fordsonin laturi kestää rasituksen? Vai onko aiheellista hankkia pienemmät akut?
Toivon jonkun teistä, asiasta perillä olevista vastaavan.
Lisää ilmoittautumisia tälle foorumille
-
- Viestit: 30
- Liittynyt: 22 Tammi 2007 15:32
- Paikkakunta: hämeenlinna
Lisää ilmoittautumisia tälle foorumille
pikeero
9,3x2,5 mäntyä ja mahonkia, keskellä -57 vm. Fordson Majorin sydän, joka sykkii SARA II:lle.
9,3x2,5 mäntyä ja mahonkia, keskellä -57 vm. Fordson Majorin sydän, joka sykkii SARA II:lle.
-
- Viestit: 20
- Liittynyt: 14 Elo 2006 20:39
- Paikkakunta: Espoo
- Viesti:
Olen antanut itselleni ymmärtää, ettei kyseisiä akkuja voi varata normaalilla laturilla, ovat ilmeisesti saman tyyppisiä kuin itselleni tarjotut radiomaston akut, vaatineen jonkin inventterin tjsp väliin.
Tarkoitus olis päästä 07 vesille.
Tai paremminkin 08
Tai ehkä 09
Tai 11 alkaa näyttää todennäköiseltä vesille laskulta.
Tai paremminkin 08
Tai ehkä 09
Tai 11 alkaa näyttää todennäköiseltä vesille laskulta.
- KS1030
- Viestit: 692
- Liittynyt: 21 Tammi 2006 17:35
- Paikkakunta: =VAASA=
- Viesti:
Isä hommas 15 vuotta sitten paikallisen sairaalan poistamia generaattorin startti akkuja. akut olivat 6-volttisia n. 50cm korkeita 30cm syviä ja ehkä n.60cm leveitä. niitä oli sitten rinnan ja sarjassa tarvittava määrä. olivat vartan jotain läpinäkyviä ihme akkuja, ja helvetin painavia. kävi vain niin ohraasesti että ehti pakkanen puremaan ennen kuin saatiin ladattua (kröhöm...unohtui ulkoliiteriin) ja tietenkin halkesi kuoret paskaksi. olisi ollut aurinkokennolle passeleita.
No tuo tarina nyt ei rikastuttanut varmasti ketään. mutta asiaan...
muistaako kukaan mitä ne SAint:in akut olivat? oliko litium akkuja? niitä mitkä olivat isoissa laatikoissa irtokennoilla ja joita navoista ruuvattiin piuhalla sarjaan siipimuttereilla. niissä oli aivan oma lataus systeeminsä.
meillä oli silloin armeijassa niitä käytössä ainakin alokas-aikana mutta kun on niin harva pää ettei meinaa muistaa. ne oli muuten puhelin/radio keskuksien jotain virtalähteitä.
Mielestäni oleellisinta on sähkön kulutus veneessä ennemmin kuin laturin teho. Jos kulutat vähemmän kuin laturi ehtii ladata niin kaikki ok, mutta jos vedät vene parkissa viikonlopussa akut tyhjäksi jääkaapeilla,jääpalakoneilla ja pölynimureilla ja sen jälkeen kilometrin matkan kotisatamaan niin sitten voit harkita tykimpää laturia. ....tai toista rinnalle sikälimikäli tilaa piisaa.
No tuo tarina nyt ei rikastuttanut varmasti ketään. mutta asiaan...
muistaako kukaan mitä ne SAint:in akut olivat? oliko litium akkuja? niitä mitkä olivat isoissa laatikoissa irtokennoilla ja joita navoista ruuvattiin piuhalla sarjaan siipimuttereilla. niissä oli aivan oma lataus systeeminsä.
meillä oli silloin armeijassa niitä käytössä ainakin alokas-aikana mutta kun on niin harva pää ettei meinaa muistaa. ne oli muuten puhelin/radio keskuksien jotain virtalähteitä.
Mielestäni oleellisinta on sähkön kulutus veneessä ennemmin kuin laturin teho. Jos kulutat vähemmän kuin laturi ehtii ladata niin kaikki ok, mutta jos vedät vene parkissa viikonlopussa akut tyhjäksi jääkaapeilla,jääpalakoneilla ja pölynimureilla ja sen jälkeen kilometrin matkan kotisatamaan niin sitten voit harkita tykimpää laturia. ....tai toista rinnalle sikälimikäli tilaa piisaa.
-
- Viestit: 91
- Liittynyt: 27 Touko 2005 10:25
- Paikkakunta: Helsinki
Olisi vähän varmemmalla puolella nää selitykset, jos olisi tietoa mitä siinä akun kyljessä lukee (jos lukee).
Pikeeron veneen akut on ilmeisesti ns paikallisakkuja, eli melkein tavallisia lyijy-rikkihappo akkuja nestemäisellä elektrolyytillä. Paikalliskäytön akut on useasti matalammalla hapon väkevyydellä kuin starttiakut, jolloin sen ison virran antokyky on heikohko, mutta kapasiteetti hyvä pidemmillä purkausajoilla. Näitä akkuja voi hyvin ladata tavallisella laturilla. Koska elektrolyytin väkevyys on todennäköisesti hieman pienempi (1,24 vs starttiakun 1,28...1,30), kuin startti (ajoneuvo)akuissa olisi optimaalinen latausjännite hiemän pienempi kuin yleisesti sopiva n. 14,0 V. Akkua näkemättä ehkä n. 2,23...2,25 V / kenno => 13,5 Volttia 12 V järjestelmässä.
Moottorissasi on iästä päätellen tasavirtalaturi, ellei ole sitten vaihdettu vaihtovirtalaturiksi. Oli niin tai näin molemmissa laturityypeissä on virranrajoitustoiminto (tasavirtalaturissa latausreleellä toteutettu, vaihtovirtalaturissa rakenteellinen ominaisuus). Tämä estää laturin tuhoutumisen ylivirrasta. Mutta mikäli konehuone on kuuma ja varsinkin vaihtovirtalaturia pyöritetään pienehköillä kierroksilla (joilla se antaa kuitenkin hyvin virtaa, paremmin kuin tasavirtalaturi), voi laturi kuumentua liikaa, koska se oma jäähdytyspuhallin pyörii tällöin hiljaa. Ongelma voi siis tulla pitkässä hitailla kierroksilla ajossa jos akut on vielä tyhjähköt ja muutakin kuormaa lisäksi. Sinänsä iso akkukapasiteetti ei ole vaarallinen jos ajatellaan vain normaalin starttauksen kuluttamaa ampeerituntimäärää, se on jokseenkin sama siinä kuin pienemmässäkin akustossa. Mutta jos akut on purkautuneet syystä tai toisesta tyhjiksi on tilanne toinen.
Sukellusvenemiehen "radiomastoakut" lienevät kuitenkin peräisin GSM-tukiasemakopista. Näissä käytetään nykyisin yleisimmin suljettuja lyijyakkuja (ei pidä sekoittaa perinteisiin "huoltovpaisiin" nestemäistä elektrolyyttiä sisältäviin ajoneuvoakkuihin). Näitä on kahta tyyppiä "imeytetty" = AGM-akku (elektrolyytti on imeytett6ynä lasikuitumattoon ja sitten geeliakku, jossa elektrolyytti on geelimuodossa. Näitä akkuja voi hyvin ladata tavallisella latauslaitteella, kunhan siinä on vakiojänniteominaisuus jonka voi asetella sopivaan arvoon. Telecom-käytössä nämä latauslaitteet kyllä nykyisin ovat hakkuriperiaatteella toimivia, mutta käytetty teknologia ei ole oleellinen.
KS1030 mainitsemat (sairaalan) akut ovat mitä ilmeisimmin tavallisia paikallisakkuja. Läpinäkyvä kuori viitta, että kyseessä voisi olla lasikuorinen, mutta en kyllä ole niitä tavannut kuin 2 V kennoina. Uudemmat ovat sitten muovikuorisia ja niitä on 6 V akkuinakin ollut (ja on). Tuo niiden halkeaminen viittaa siihen, että pakkasta on ollut reippaasti tai sitten akut on päässeet purkautumaan. En nyt viitsi tähän kirjoitella taas niitä eri väkevyyksisien jahmettymispisteitä. Tuolta vanhoista jorinoistani ne kyllä löytyy.
SAint on käyttänyt paljonkin NiFe-akkuja ja nykyisin kai NiCd tai uudempiakin NiMH ja jopa Litium-Ioni. Tuota viimeeksi mainittuja ei ole kovin montaa vuotta ollut vielä muissa kuin kännyköissä. Nyt on tullut jo sitten esim. 3,6 V 200 Ah kennoja. Tuppaavat vaan olemaan kalliihkoja vielä. Oliko se nyt viimeisimmässä, mutta ainakin oli Venemesteri-lehti missä oli juttua "sähköveneistä". Ne valkoiset isoa pystyyn nostettua tiiliskiveä muistuttavat akut oli juuri noita Litium-Ioni akkuja. Ovat muuten melko tunteettomia kuormitusvirran suuruudelle, eli kapasiteetti ei pienene kuten muilla akuilla purettaessa suurellakin virralla. Nämä akut vaativat sitten kyllä kennokohtaisen tietokoneohjatun lataus / purkaus valvonnan, muuten voi tulla musta sika riihen eteen... (mitähän tuokin sitten tarkoittaa?)
Pikeeron veneen akut on ilmeisesti ns paikallisakkuja, eli melkein tavallisia lyijy-rikkihappo akkuja nestemäisellä elektrolyytillä. Paikalliskäytön akut on useasti matalammalla hapon väkevyydellä kuin starttiakut, jolloin sen ison virran antokyky on heikohko, mutta kapasiteetti hyvä pidemmillä purkausajoilla. Näitä akkuja voi hyvin ladata tavallisella laturilla. Koska elektrolyytin väkevyys on todennäköisesti hieman pienempi (1,24 vs starttiakun 1,28...1,30), kuin startti (ajoneuvo)akuissa olisi optimaalinen latausjännite hiemän pienempi kuin yleisesti sopiva n. 14,0 V. Akkua näkemättä ehkä n. 2,23...2,25 V / kenno => 13,5 Volttia 12 V järjestelmässä.
Moottorissasi on iästä päätellen tasavirtalaturi, ellei ole sitten vaihdettu vaihtovirtalaturiksi. Oli niin tai näin molemmissa laturityypeissä on virranrajoitustoiminto (tasavirtalaturissa latausreleellä toteutettu, vaihtovirtalaturissa rakenteellinen ominaisuus). Tämä estää laturin tuhoutumisen ylivirrasta. Mutta mikäli konehuone on kuuma ja varsinkin vaihtovirtalaturia pyöritetään pienehköillä kierroksilla (joilla se antaa kuitenkin hyvin virtaa, paremmin kuin tasavirtalaturi), voi laturi kuumentua liikaa, koska se oma jäähdytyspuhallin pyörii tällöin hiljaa. Ongelma voi siis tulla pitkässä hitailla kierroksilla ajossa jos akut on vielä tyhjähköt ja muutakin kuormaa lisäksi. Sinänsä iso akkukapasiteetti ei ole vaarallinen jos ajatellaan vain normaalin starttauksen kuluttamaa ampeerituntimäärää, se on jokseenkin sama siinä kuin pienemmässäkin akustossa. Mutta jos akut on purkautuneet syystä tai toisesta tyhjiksi on tilanne toinen.
Sukellusvenemiehen "radiomastoakut" lienevät kuitenkin peräisin GSM-tukiasemakopista. Näissä käytetään nykyisin yleisimmin suljettuja lyijyakkuja (ei pidä sekoittaa perinteisiin "huoltovpaisiin" nestemäistä elektrolyyttiä sisältäviin ajoneuvoakkuihin). Näitä on kahta tyyppiä "imeytetty" = AGM-akku (elektrolyytti on imeytett6ynä lasikuitumattoon ja sitten geeliakku, jossa elektrolyytti on geelimuodossa. Näitä akkuja voi hyvin ladata tavallisella latauslaitteella, kunhan siinä on vakiojänniteominaisuus jonka voi asetella sopivaan arvoon. Telecom-käytössä nämä latauslaitteet kyllä nykyisin ovat hakkuriperiaatteella toimivia, mutta käytetty teknologia ei ole oleellinen.
KS1030 mainitsemat (sairaalan) akut ovat mitä ilmeisimmin tavallisia paikallisakkuja. Läpinäkyvä kuori viitta, että kyseessä voisi olla lasikuorinen, mutta en kyllä ole niitä tavannut kuin 2 V kennoina. Uudemmat ovat sitten muovikuorisia ja niitä on 6 V akkuinakin ollut (ja on). Tuo niiden halkeaminen viittaa siihen, että pakkasta on ollut reippaasti tai sitten akut on päässeet purkautumaan. En nyt viitsi tähän kirjoitella taas niitä eri väkevyyksisien jahmettymispisteitä. Tuolta vanhoista jorinoistani ne kyllä löytyy.
SAint on käyttänyt paljonkin NiFe-akkuja ja nykyisin kai NiCd tai uudempiakin NiMH ja jopa Litium-Ioni. Tuota viimeeksi mainittuja ei ole kovin montaa vuotta ollut vielä muissa kuin kännyköissä. Nyt on tullut jo sitten esim. 3,6 V 200 Ah kennoja. Tuppaavat vaan olemaan kalliihkoja vielä. Oliko se nyt viimeisimmässä, mutta ainakin oli Venemesteri-lehti missä oli juttua "sähköveneistä". Ne valkoiset isoa pystyyn nostettua tiiliskiveä muistuttavat akut oli juuri noita Litium-Ioni akkuja. Ovat muuten melko tunteettomia kuormitusvirran suuruudelle, eli kapasiteetti ei pienene kuten muilla akuilla purettaessa suurellakin virralla. Nämä akut vaativat sitten kyllä kennokohtaisen tietokoneohjatun lataus / purkaus valvonnan, muuten voi tulla musta sika riihen eteen... (mitähän tuokin sitten tarkoittaa?)
-
- Viestit: 30
- Liittynyt: 22 Tammi 2007 15:32
- Paikkakunta: hämeenlinna
Kiitos "sukellusvene" ja "KS1030" ja myös Maurille, joka vastasi tätä kirjoittaessani. Veneessämme ei ainakaan vielä ole muita sähkön kuluttajia kuin valot ja kone sekä joitakin mittareita. Joku kylmäboksi on tarkoitus hankkia, sellainen kannettava. En oikein usko, että virran kulutus kasvaisi missään vaiheessa kovin suureksi. Kun veneemme on ensimmäisemme, olen lähes kaikessa yhtä suurta kysymysmerkkiä. Monia mieltä askarruttavia ja iltayöunia häirinneitä juttuja olen pohtinut ja luulen joihinkin keksineeni ratkaisutkin. Kun olen lueskellut näitäkin foorumeita, olen joka tapauksessa hyvillä mielin hankintamme kanssa, koska asiantuntemusta näyttää riittävän vaikka kuinka paljon. Ei minullakaan ollut ahjoa ja alasinta syntyessäni.
Nyt kylmien aikana en saa mitään aikaiseksi paattimme kanssa, se on kylmässä suuressa peltihallissa muiden kohtalotovereidensa kanssa lähes ainoana puuveneenä odottelemassa kevättä.
Nyt kylmien aikana en saa mitään aikaiseksi paattimme kanssa, se on kylmässä suuressa peltihallissa muiden kohtalotovereidensa kanssa lähes ainoana puuveneenä odottelemassa kevättä.
pikeero
9,3x2,5 mäntyä ja mahonkia, keskellä -57 vm. Fordson Majorin sydän, joka sykkii SARA II:lle.
9,3x2,5 mäntyä ja mahonkia, keskellä -57 vm. Fordson Majorin sydän, joka sykkii SARA II:lle.