Puun kaatamisesta ja käsittelystäVanha kansa kaatoi tarvepuunsa aina keskitalvella, usein tammi-helmikuun pakkasilla. Helmikuun täysikuu oli aivan erityisen otollista aikaa Kustaa Vilkunan Vuotuisen Ajantiedon mukaan. Eihän jäinen puu mihinkään kastu talven mittaan, ennemmin vain kuivuu kevättalven pakkasilla. Neulaset haihduttavat vettä ja jäisestä maasta sitä ei kuitenkaan tule yhtään lisää. Talvella kaatamisen suurin merkitys on, että puu on jo valmiiksi kuivaa. Toinen, vieläkin tärkeämpi on, että jäinen kaadettu puu kuivuu hitaasti ja hallitusti. Lämpimänä vuodenaikana kaadettu puu kuivuu pinnasta nopeasti, jolloin pintapuu samalla kutistuu. Sydänpuu on vielä märkää ja turvoksissa, jolloin puuhun tulee jännityksiä ja se halkeaa. Lämpimäänä vuodenaikana kaadettuun puuhun iskee helposti sinistäjäsieni ennen kuin puu ehtii kuivua tarpeeksi. Talvella kaadettu puu kuivuu hallitummin eikä halkeile. Jos puu kaadetaan riittävän aikaisin, se ehtii kuivua ennen kevättä niin kuivaksi ettei sinistäjä tai laho iske puuhun. Kaatamisen jälkeen puut voi aisata ts. kuoria neljältä puolelta jotta puu kuivuu nopeammin. Tukin kuorimisesta muuten: jos puuta kuorii kuivumisen nopeuttamiseksi, tukin molempiin päihin olisi hyvä jättää reilu puolisen metriä kuorimatonta osaa. Tukin päästä haihtuu joka tapauksessa vettä kaikkein nopemmin. Jos tukin kuorii päihin asti, päät kuivuvat liian nopeasti ja halkeilevat herkästi. Ohuemmilla puilla riittää yleensä noin pari kertaa puun halkaisija. Yksi suosittu piensaha, jossa puut saa sahautettua haluamallaan tavalla on Haarajoen saha Järvenpäässä. Heillä on vanha kehäsaha, jolla saa sahailtua mitä vaan. Maksimi tukin halkaisija on jotain kuuden-seitsemänkymmenen sentin tietämillä. © Pekka Huhta |