heh heh

Löysää puhetta ja laiturijuoruja. Jos tuntuu että aihe ei enää liippaa kovin läheltä puuveneitä, niin siirretään keskustelu tänne.
Avatar
Veli-Matti
Viestit: 7971
Liittynyt: 08 Loka 2003 21:59
Paikkakunta: Varjakka

heh heh

Viesti Kirjoittaja Veli-Matti » 05 Elo 2005 03:19

Erittäin hyvä ystäväni, Bertta-Lotan navigointivastaava, Dahlberg&Sons veistämön niittausapulainen ja purjehtija Esa P. lähetti minulle tämmöisen hengen tuotteensa (siitä minulla ei ole höykäsen pölähtänyttä tietoa että onko tämä tarina tosi):

Veneilyn ihanuus faktaa vai fiktiota ?

Tätä sitä on jälleen pitkä talvi odotettu ja haaveiltu. Kokka on jälleen kerran kohdannut veden ja suloisa solina on kantautunut korviin jo pian viikon ajan venettä koe-ajettaessa lähivesillä ja rantautumisharjoituksiakin lähisaariin on kertynyt jo useita. Nyt siis olisi se päivä sen ikuisuudelta tuntuneen odottelun jälkeen, se kesäloman ensimmäinen päivä. Olisi aika pyyhkiä pölyt saappaista ja nousta veneeseen. Ottaa suunta kohti uusia ulappoja ja käymättömiä saaria.

Fiktiota.

Ensimmäiset 35 mailia ovat nyt takana aurinko paistaa ja vieno tuuli hyväilee purjeen liesmaa täyttäen kerralla kaikki purjeet juuri oikeaan muotoonsa ja vain vaimea kohina kuuluu, kun peräpeili jättää mailin toisensa jälkeen taakseen.

Faktaa.

Täydellisen taistelun tuloksena on matkaa saatu taitettua luovimalla suoraan tuulen silmään vasta 15 mailia ja jo alkutaipaleella revenneen genuan tilalle sai keulagasti valjaissa roikkuen, henkensä kaupalla vaihdettua myrskyfokan. Vettä tulee syliin kuin saavista kaataisi ja sadevaatteet roikkuvat kuivana hengarissa -kotona.
Illan hämy kohtaa väsyneet veneilijät juuri heidän laskiessa purjeet ja saapuessa ensimmäiseen etappisatamaansa ja jo matkalla suunniteltu vaatteiden kuivatus ja murisevan vatsan hiljentäminen olisivat nyt lähellä todellisuutta.

Fiktiota.
Laiturilla parveilee ihmisiä ja auttavia käsiä tuntuisi olevan vähintäänkin riittävästi. Tästä huojentuneena väsyneet suupielet nousevat väkisinkin hymyyn ja mielen täyttää helpotus.

Faktaa.
Laituri on tyhjä, vain poijut näkyvät silloin tällöin aaltojen lomasta. Tunnet kylmän puristuksen ympärilläsi ja epätoivo hiipii mieleen. Vesi huuhtelee kantta ja huomaat keulagastin olevan sekaisin kiinnitysköysin kanssa. Lisäät päättäväisesti kaasua ja sieppaat lähimmän poijun koukkuun. Samalla hetkellä kuuluu keulasta huuto :KAIKKI TAAKSE! Väännät hallintalaitteet määrätietoisesti ääriasennosta toiseen ja toteat moottorin yskäisevän viimeistä kertaa. Kuuluu helvetillinen rysäys, suljet silmäsi ja tunnet kuinka kokka kohtaa laiturin antaen periksi rutisten. Silmät avattuasi tajuat keulagastin makaavan laiturilla vaimeasta vaiertaen.

Fiktiota.
Vene saatiin kaikesta huolimatta kiinnitettyä oikea-oppisesti ja oli aika kerätä
saunavarusteet mukaan ja lähteä laittamaan ruokaa sekä puimaan päivän kovaa keliä ja märkiä tapahtumia seuran mökille, saunanlämpöön.

Faktaa.
Mökki on remontissa saunasta puhumattakaan vesisade vain yltyy ja koko saaresta
Ei löydy kuivaa klapin klapia edes nuotion tekoon. Syömättä ja saunomatta jäi. Laituria lähestyttäessä alkaa kumma ryske kuulua aina vain voimakkaammin ja voimakkaammin jälleen mielen valtaa tuo tuttu epätoivoinen tunne. Keula takoo laituria niin, että lastupölisee !!
Poijuköysi oli sittenkin liian löysällä!
Ei auta köysi kireälle ja kuivamuonien kimppuun syötävähän tässä olisi, että ajatus edes jotenkin kulkisi. Ruokailunjälkeen, vatsa täynnä mitä maittavimpia purkkiherkkuja
Alkavat luomet tuntua aina vain raskaammilta ja raskaammilta. Tarkastus kierros kannella, että kaikki on ok. Ja sen jälkeen bunkkaan.

Fiktiota.
Sade ropisee hiljalleen kanteen eikä unta tarvitse juurikaan houkutella. Viimeisenä ajatuksena kuin verhon takaa käy ajatus aamullisesta herätyksestä laineiden rauhallisesta liplatuksesta veneen kylkeen ja raikkaasta meri ilmasta.

Faktaa.
Heräät hikisenä säpsähtäen hirveään rääkynään, kun lokit pitävät tanssejaan partaalla.
Pääset vaivoin irti ympärillesi kietoutuneista hikisistä lakanoista. Aurinko porottaa täydeltä terältä ja veneessä on lämmintä ainakin 60*C Mikäli ei keulaluukku aukea seuraavan sekunninkymmenyksen aikana niin tukehtumiskuolema on todella lähellä.



Pulahdus laidan yli raikkaaseen mereen ja tukeva aamupala saa ajatukset kirkastumaan kummasti. Olisikohan tänään se kesäloman ensimmäinen päivä ?





Esa P.
Veli-Matti

http://www.varjaagi.fi" onclick="window.open(this.href);return false;

http://kuvablogi.com/nayta/1972556/" onclick="window.open(this.href);return false;


"Aina löytyy eskimoita, jotka osaavat neuvoa kongolaiselle miten selvitä parhaiten helteessä..."

JT
Viestit: 192
Liittynyt: 14 Loka 2003 01:36
Paikkakunta: Etelä-Savo

Viesti Kirjoittaja JT » 07 Syys 2005 20:43

EDIT: poistin tämän kuitenkin, kun netissä leviää joku sähköposti, jonka mukaan tämä olisi oikea sähköposti. Sellaisesta vitsiketjusta minä tämän kyllä poimin ja pidin ihan huulena, ei tuossa onneksi ollut kenenkään nimiä mainittu ainakaan tunnistettavasti.
Viimeksi muokannut JT, 08 Syys 2005 19:15. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Avatar
Veli-Matti
Viestit: 7971
Liittynyt: 08 Loka 2003 21:59
Paikkakunta: Varjakka

Viesti Kirjoittaja Veli-Matti » 07 Syys 2005 21:08

xxx
Ja päälle ;) ;) ;)
Viimeksi muokannut Veli-Matti, 09 Syys 2005 00:20. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Veli-Matti

http://www.varjaagi.fi" onclick="window.open(this.href);return false;

http://kuvablogi.com/nayta/1972556/" onclick="window.open(this.href);return false;


"Aina löytyy eskimoita, jotka osaavat neuvoa kongolaiselle miten selvitä parhaiten helteessä..."

pauke
Viestit: 94
Liittynyt: 28 Elo 2003 18:28
Paikkakunta: tampere

Viesti Kirjoittaja pauke » 07 Syys 2005 21:22

Menee nää tenttaajat (jollainen viimeksi osui kohdalle viikko sitten kun myin mamman auton hintaan 750 e) aika hiljaseksi kun kertoo: "Auton olleen saaressa sokeella papilla, jonka opaskoiralla ei ollut edes korttia!"

kms
Viestit: 605
Liittynyt: 16 Heinä 2003 10:57
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja kms » 08 Syys 2005 19:06

:-) Joo, onhan tuo aika hupaisaa, kun jonkun vanhan masukan ostaja vaatii tekemään veroilmoituksellisen verran ylimääräistä hommaa tyydyttääkseen renkaanpotkijaa. Itse olen onneksi myynyt elämässäni vain 2 autoa: vaimon korollan ja oman ravirekeni, eli pystylamppu-mersun ja ainakin tuollaisia alle tonnin vehkeitä (oli ne sitten autoja, veneitä tai muuta romua) näyttäisi olevan aika helppo myydä ilman liirumlaarumeita, kun tarvittaessa voi vielä tinkiä puolet hinnasta pois;-)

k

Vastaa Viestiin