Mikä loppuu ensin?

Yleistä keskustelua puuveneisiin liittyvistä asioista.
Avatar
IlkkaL
Viestit: 275
Liittynyt: 27.03.2007 16:20

Re: Mikä loppuu ensin?

Viesti Kirjoittaja IlkkaL » 24.03.2016 14:38


TLehti
Viestit: 213
Liittynyt: 30.09.2010 17:10
Paikkakunta: Espoo

Re: Mikä loppuu ensin?

Viesti Kirjoittaja TLehti » 24.03.2016 14:43

FB:stä löytyy ja on avoin ryhmä

https://www.facebook.com/groups/1096202 ... 9/?fref=ts

Tero

TLehti
Viestit: 213
Liittynyt: 30.09.2010 17:10
Paikkakunta: Espoo

Re: Mikä loppuu ensin?

Viesti Kirjoittaja TLehti » 24.03.2016 15:09

Moro

Ihan mielenkiintoinen aihe.

Itse aina ihaillut nuoresta alken puuveneitä ja en oikein osaa selittää miksi.
Kuitenkin vuosi kaudet omat veneet olivat muovisia, sekä moottori, että purjeveneitä vuosien saatossa. Nopeimmillaan on menty lähes 60 solmua, mutta silloin 80-luvulla bensa oli myös halpaa tai ainakin se tuntui siltä, kun ei oikein hirveästi vielä muita velvotteita ollut.

Aikanaan myöskin vene piti saada nopeasti keväällä veteen ja sitten menoksi eli en oikein tiedä olisiko minusta vielä edes ollut puuveneilijäksi tuolloin. Nyt keväisin ja syksyisin jaksaa hinkata ja tuntuu mukavalta jutella satamassa saman henkisten ihmisten kanssa ja onhan se uskomattoman hienoa, kun joku pysähtyy ja sanoo, että sulla on tosi nätti vene. Vuosi vuodelta tuo tietty yhteisöllisyys ja puuhaminenon tullut kokoajan tärkeämmäksi.

Itse kuulun niihin joiden peukalo on keskelä kämmentä ja olen Asian hyväksynyt ja teetättänyt veneen täys korjauksen ammattilaisella ja ainakin näin itse tukenut omalta osalta veistäjien hengissä pysymistä.

Meillä Suomenojalla kierteli kolmena kesänä kaksi nuorta kaveria hommia kyselemässä ja heillä oli oikein toiminimi hankittuna ja ihan tarkoituksella oikein varasin heitä varten pikkuhommia, mistä tiesin, että suoriutuivat ja aina maksoin myös extraa duunista jonka olisin hyvin voinut itsekin tehdä, mutta tuntui mukavalta tukea kavereita.

Omia vanhaksi jäneitä purjeita ja muuta olen myös yrittänyt kierrättää kohtuullista korvausta vasten ja toivottavasti näin pieneltä osin tukenut jonkun muun harrastusta ja väliä antanut ilman korvaustakin pois.

Omia lapsia en ole veneilystä saanut innostumaan, mutta ehkäpä tuon tyttären tyttären saisin muutaman vuoden kulutua purjehtimaan kanssani :)

T: Tero

Avatar
Donna 28
Viestit: 2729
Liittynyt: 08.01.2008 21:10

Re: Mikä loppuu ensin?

Viesti Kirjoittaja Donna 28 » 24.03.2016 23:18

Lapsen lapsiin tässä on nyt luotettava tai sanoisinko nyt kohdaltani, että luottaisin, jos...
Tosin pojassani, joka on nyt jo hieman yli 30 v, on ollut parin viime vuoden aikana oireilua puuvenettäni kohtaan, että saattaahan harrastus periytyäkin suoraan alenevassa polvessa kuten itselleni kävi. Toisaalta, jos emme saa puuveneilyn ja -veistotaidon arvostusta nousemaan, niin nuorentumista puuveneiden omistajien ikärakenteessa on turhan ennen aikaista toivoa. 8-|
Donna 28, 63 v. :-)
Varsinaisen veneen nimi on D. Into. Rojektivene on vielä nimetön - sillä on kyllä nimi, mutta se ei tyydytä minua

TLehti
Viestit: 213
Liittynyt: 30.09.2010 17:10
Paikkakunta: Espoo

Re: Mikä loppuu ensin?

Viesti Kirjoittaja TLehti » 25.03.2016 10:26

Yksi ongelma on varmaan se, että ihmisten vapaa ajasta kamppailevia tahoja on tosi paljon ja monelle veneilystä on tullut yksi harrastus muiden joukossa ja puuvene nyt vaan tuppaa viemään vähän enemmän aikaa kuin muut, tosin omasta mielestä se kuuluu tähän harrastukseen olennaisena osana

Toisaalta se voi olla myös positiivinen asia eli tahdotaan ammattilaisen ylläpitämä vene ja itse nauttia vain veneilystä ja työllistetään näin veistäjiä.

Ukkoutuminen näkyy varmasti esimerkiksi monessa venekerhossa, missä keski ikä alkaa olla huolestuttavan korkea tai sitten hommaa pyörittää samat naamat vuosikaudet ja uusien (lue: nuorempien) saaminen hallitus työskentelyyn äärettömän vaikeaa. Toisaalta on myös ihmisiä joiden on vaikea päästää hommasta irti vaikka ehkä jo aika olisikin.

Mutta miten saada nuoria mukaan harrastukseen, niin siinäpä kysymys.

Itse sain aikanaan Meripartion kautta kipinän

T: Tero

MÖsteri
Viestit: 1230
Liittynyt: 11.07.2006 23:34
Paikkakunta: Dragsfjärd

Re: Mikä loppuu ensin?

Viesti Kirjoittaja MÖsteri » 25.03.2016 17:17

Hei, ja hyvää pääsiäistä.

Veneilyä voi harrastaa niin monen monella erilaisella tavalla. Toinen venyttää euron soikeaksi ja tunkee sen lopuksi tankiin ja muuttaa ajetuksi meripeninkulmaksi. Toinen taas käy venetarvikeliikkeessä shoppailemassa elektroniikkaa kojelaudan täyteen, ja käy kerran kesässä lähikylän terassilla paatillaan. Vesillä kumminkin pyörivät ja toivottavasti nauttivat.

Puuveneissä on varmaan myös koko kirjo. Joku tuskailee perintöveneen kanssa vaihtelevalla mielenkiinnolla. Joku täyttää haavettaan kunnostamalla vihoviimeistä rantalöytöä, johon ei tarvitse kuin vaihtaa kaaret, köli ja vähän yli puolet laudoituksesta. Jotkut ovat syntyjään näissä kiinni, toiset innostuvat ihanan putputuksen kuultuaan.

Rahan tarve on tietysti suhteellista ja absoluuttista.. Osa kuluista on välttämättömiä, osa taas on sellaisia jotka ovat suoraan suhteessa omaan valmiuteen nähdä vaivaa ja tehdä "työtä". Yleensä on kai vähän epäkohteliasta puhua rahasta. Mutta sanon silti, että vuotuisissa kuluissa mun varustamossa tonni euroja riittää aika pitkälle. Nyt kun on yövyttävä puuvene, niin matkaakin tulee, melko helposti noin 400-600 meripeninkulmaa kesässä. Volvon kulutuksella bensaan menee noooin 1 € / mpk. Talvisäilytys on ainakin nyt omassa rannassa, maksaa verta hikeä ja kyyneleitä, sekä pari bilteman pressua talvessa. Laituripaikka Turussa on 450 €, muualla olisi vähemmän. Sitten on aineita, puuta, hiekkapaperia, mömmöjä, metallia, kaljaa ja hernekeittoa. (Tosin niitä menee muutenkin). Käytän kesällä aikaa veneilyyn ja puuhailuun. Kevät ja syksy menevät huollon, kunnostuksen ja telakoinnin parissa. Talvella käyn veneellä fiilistelemässä ja vaihtamassa katoksen pressuja. Ja sitten voi kotona korjailla veneen kuomuja, ommella uusia viirejä ja roikkua puuvenen.netissä lähes 24/7. Yleensäkin lukeminen ja tiedonhaku liittyy minulla aika keskeisesti tähän hommaan. Niin ja historian penkominenkin.

Mun varustamossa olisi kallista ostaa uusi meridiesel, tai teettää veneveistämössä puutöitä. Moottoriin menisi 5000 - 7000 euroa, toisesta sanoisin että en voisi käyttää ulkopuoliseen työhön yli 500 euroa kerralla. En tiedä mitä sillä hintaa saisikaan tehdyksi. Sen sijaan parin kolmen sadan panostus vaikka lämmittimen asennusosiin on mulle ihan okei.

Jos pitäisi hankkia halvin mahdollinen tapa veneillä, niin ostaisin Ruotsista siistin puufolkkarin tai sitten pienen lasikuitupurkkarin, esim Albin Viggen /vastaava. Folkkarihan olisi jopa kivakin puuvene. Moottoriveneissä fiskarit ovat varmaan edullisin tapa kuljeskella..

Vaikka juuri nyt ei olisi budjettia hankkia venettä tai varustaa sitä huippukuntoon, niin ei pidä vaipua synkkyyteen. Paljon voi tehdä kekseliäisyydellä, kierrätyskamoilla ja opettelemalla sekä hankkimalla tietoa kirjallisuudesta ja netistä(kin).

Avatar
Korhosen Mara
Viestit: 31
Liittynyt: 08.06.2015 8:12
Paikkakunta: Tampere

Re: Mikä loppuu ensin?

Viesti Kirjoittaja Korhosen Mara » 01.03.2018 13:16

Vanhahko aihe on, mutta nostan sen silti pällisteltäväksi. Asia nimittäin niin sanotusti kiinnostaa. Ja kyllä minut varmaan vielä joten kuten nuoreen polveen voidaan laskea, kun ikää on muutaman vuoden reilu 30 vuotta.

Pitkä teksti tuli, kun asiaa innostuin tuumiskelemaan. Lukekoon ken on kiinnostunut!

Luulen, että tuo J-P:n edellisellä sivulla esille ottama krooninen rahapula on yksi tärkeä syy, miksi nuori porukka ei näistä vehkeistä niin innostu. Onpahan tuo ongelma itsellänikin, mutta satuin onneksi löytämään erittäin halvan veneen, joka ei kuitenkaan ole aivan kauheassa kunnossa. Monta vuotta noista tuli unelmoituakin, mutta opiskellessa ei oikein rahaa ole, ja opiskelun jälkeen aivan liian vähän työllä siunattuna ei paljon sen enempää.

Olen opiskellut yliopistossa humanistiselta puolelta, ja kaveritkin on suurelta osin niistä porukoista, eli siinä mielessä yksipuolinen on minun näkökanta asiaan. Mutta tuntuu, että ainakin niissä porukoissa on kiinnostusta perinteeseen ja käsin tekemiseen. Asuin opiskeluaikoina perinteisessä hirsitalossa muutaman vuoden ja väkeä oli kyllä tarjolla pihatalkoisiin. Rahoitin muutamia juttuja korjaamalla ja myymällä vanhoja polkupyöriä. Maalasin ne yksilöllisesti, ja kyllä tekivät kauppansa. Jäteasemalta haettu ilmainen polkupyörä, johon tein perushuollon ja maalasin Miranolilla, meni hyvin reilulla satasella. Arvostivat käsin tehtyä ja yksilöllistä. Nyt kun sain vihdoin hankittua veneen, ei ole taaskaan pulaa avusta. Muutama kaveri ihan varta vasten kysellyt että milloin pääsee auttamaan.

Nuoren väen suhtautuminen esineisiin on toisenlainen kuin vaikkapa vielä viisi vuosikymmentä sitten. Asioiden ja esineiden omistamista ei pidetä enää samalla tavalla tavoittelemisen arvoisena. Tai siis kaikenlaista rojua kyllä omistetaan, mutta ehkäpä niiltä odotetaan tiettyä vaivattomuutta. Esineisiin ei myöskään haluta sitoutua, vaan niiden tahdotaan olevan sellaisia, joista voi päästä eroon ja joiden vuoksi ei jouduta sitomaan elämäntapaansa tai -valintojaan. Puuvene on tässä mielessä hankala. Jos tahtoo lähteä vaikkapa vuoden tai parin mittaiselle ulkomaanreissulle – mikä ei ole mitenkään tavatonta – niin kyllä se vene haitaksi on. Ja sitten tietysti se jälkikasvu, joka tullessaan kiireisten töiden kanssa väsyttäessä ei oikein suosi ensimmäisen reilun vuosikymmenen aikana puuveneen kaltaista urakkaa. Hienoja kokemuksia kyllä tahdotaan, ja tässä perinteellä nähdään arvoa, mutta ehkäpä halutaan keskittyä pikemminkin toimintaan kuin esineisiin. Toisin sanoen puuveneen kanssa äheltäminen pienissä määrin nähdään hienona kokemuksena, johon halutaan ottaa osaa. Sen sijaan ei haluta sitoa itseä veneen elämää rajoittavaan luonteeseen.

Arvelen, että löyhästi juurtuva elämäntyyli voi johtaa siihen, että liikaa painolastia ei tahdota alitajuisesti kerryttää sekä käytännöllisellä että henkisellä tasolla. Kun muutto johonkin tulee väistämättä joskus niin ei tahdota juurtua liiaksi, koska tällöin lähtö on vaikeampaa monella tavalla. Ymmärrän tämän sinänsä erittäin hyvin. Kun töitä ei välttämättä löydy ja ihminen joutuu muuttamaan ehkä montakin kertaa kaupungista toiseen siinä 16-30 ikävuoden välillä niin paikkaan sitovat rojut eivät välttämättä nappaa. Itsekin olen noiden ikävuosien välillä asunut viidellä eri paikkakunnalla Savossa, Pohjanmaalla, Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla. Vene on hankala kaveri muutossa, etenkin kun rahaa ei ole. Nyt on ajatuksena pysyä aika pitkälti näillä aloilla. Kovasti toivon, että työelämä urkenisi nykyistä paremmin ja voisin näillä seuduilla asua pidempäänkin. Eikä niitä penskoja ole aikomuksena hankkia, niin aikaa sinänsä riittää.

Sitten on se käsityöasia, joka veneisiin liittyy. Olen tätä lähiaikoina miettinyt, kun olen lukenut ja unelmoinut monenlaisista perinnehommista. Isoisäni teki itse useamman veneen ja suksia. Väkerteli muutenkin kaikenlaista. Sen sijaan isäni, vaikka onkin sinänsä monissa käytännön jutuissa ihan taitava kaveri, ei ole samalla tavalla enää värkkäilijä. Häneltä taas on siirtynyt minulle vain osa hänen taidoistaan. Puuttuu sellaisia luontevia tekemisen hetkiä, jossa taidot siirtyisivät. Ei tehdä samalla tavalla porukassa kuin joskus tehtiin. Elämäntapojen muutos suurten ikäluokkien ja heidän jälkeläistensä aikana on tehnyt käsin tekemisestä harvinaisemman taidon. Kuten edellä mainitsin, monet kaverit on olleet auttelemassa monissa puuhissa. Samalla olen huomannut, että monilta puuttuu sellainen tietty tuntuma käsin tekemiseen ja materiaaleihin, vaikka ovat maaseudulta kotoisin. Vanhemmissa ja isovanhemmissa on takuulla ollut tottuneita käsityön tekijöitä. Tämä arvatenkin koskee erityisesti yliopistopiirejä. En ole itsekään mikään mahtava käsityötaituri, mutta olen penskasta asti korjannut ja rakennellut kaikenlaista ja sellainen perstuntuma moneen hommaan on.

Tässä välissä on tullut ikään kuin seinä eteen perinteisten käsityötaitojen luontevassa sukupolvien välisessä siirtymisessä. Minun sukupolveni ei ole perinyt niitä taitoja, jotka isovanhemmillani olivat, ja jotka he perivät omiltan vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan. Harmittaa, kun ukkini kuoli kun olin vielä suhteellisen nuori, eli ennen kuin nämä perinnepuuhat alkoi kiinnostaa. Nyt joudun opettelemaan monia asioita, kuten vaikkapa puuveneen kanssa touhuamisen, netistä ja kirjoista. Olisihan näitä kelvannut ukin kanssa tehdä. Tällaiset hommat kun oppii paremmin tekemällä osaajan kanssa. Moni voisi näistä jutuista innostua kun olisi tuttu hahmo kädestä pitäen opastamassa.

Eikä harrasteporukoihin ole aina niin helppo päästä mukaan. En tiedä miten venehommissa menee, mutta eräissä muissa harrasteissa olen kokenut ja muilta suht. nuorilta kuullut, että vanhempi harrastajaporukka on aika sisäänpäin kääntynyttä, eikä nuorta innokasta tyyppiä tunnuta haluavan mukaan. Varsinkaan jos ei ole vielä omia harrastevehkeitä ja/tai taitoa touhuta niiden kanssa. Enkä minä tällä halua syytellä, vaan totean vain, että asia joskus näin on. Ei harrastepiirit sitä varmasti tahallaan tee. Kyse voi olla myös ihan puhtaasti käytännön syistä johtuvaa. Olenpahan itsekin yrittänyt tällaytyä erään höyrylaivan talkooporukkaan mukaan aikomuksena oppia höyrykoneen käyttöä ja saada elämään soutuvenettä isompia vehkeitä . Ei siitä kuitenkaan tullut mitään, koska hommaan olisi päässyt käsiksi n. yhden tai ehkä kaksi kertaa kesässä. Nyt sain onneksi hankittua oman veneen. Sitä joudun laittamaan ainakin tämän kevään yksin, mutta pääseepähän hommaan käsiksi! Todennäköisesti kun veneen saa vesille niin puuveneporukkaakin alkaa löytyä.

Vaikka nykyään suositaan tiettyä tekemisen helppoutta ja pyritään esineiden funktionaaliseen toimivuuteen ja vaivattomuuteen, niin kyllä ihmiset kuitenkin tykkäävät vielä sinänsä puuhastella vaikeankin kautta. Virkkaaminen, neulominen, kaikki tällainen väkertäminen on suosittua nykyään. Itse tekemisellä nähdään olevan tietty arvo. Siinä mielessä puuveneen kanssa äheltämistä kyllä pidetään kokemukseni mukaan hyvinkin arvostettavana ja jopa ihailtavana toimintana. Puuvene on kuitenkin niin iso laitos ja urakka, että harva nuori uskaltaa siihen lähteä edellä mainituista taloudellisista, edessä todennäköisesti siintävän muuttamisen ja käsityötaidon puutteen syistä.

Uskon siis, että puuveneitä kyllä arvostetaan paljonkin, mutta monista nykyaikaan ja sen elämänmenoon liittyvistä syistä niiden kanssa ei aivan riemusta kiljuen ja massoittain ruveta harrastamaan.

. . .

Ajan hengen mukaisesti nyt on aamupäivä tehty palkattomia, mutta toivon mukaan joskus palkkaa poikivia hommia tietokoneen äärellä. Ja jaariteltu ties missä internetin foorumeilla. Seuraavaksi kahvinkeittovehkeet reppuun, reppu sivuvaunuun ja IC:llä talvisäilytyspaikalle puuveneen lakkapintaa rapsuttelemaan.

jukkan
Viestit: 154
Liittynyt: 19.09.2004 0:21
Paikkakunta: Lpr

Re: Mikä loppuu ensin?

Viesti Kirjoittaja jukkan » 01.03.2018 15:29

Kyllä on asenteissa ja arvoissa hieman eroa. Ehkä liiallisena yleistyksenä sanosin, että uudemmat sukupolvet ovat kulutus suuntautuneita, tai sitten anti kuluttajia, vihreitä, tms. Jotka kumminkin käyttää kuluttavasti mukavuuksia ja palveluita. Siis city vihreitä.
Yhteiskunta kasvattaa kuluttajia ja viihteen käyttäjiä. Viihdettä on tarjolla rajattomasti.
Työn aloitus viivästyy, kun opiskellaan ehkä liiankin kauan. Opiskellaan se paras työikä !! Vieraannutaan todellisuudesta. Jopa perheiden perustaminen viivästyy. Käytännön elämästä liian kauan ulkopuolella olo siis kasvattaa ikääntyviä opiskelijoita, joista kouluuntuu kuluttajia markkinatalouteen..

MÖsteri
Viestit: 1230
Liittynyt: 11.07.2006 23:34
Paikkakunta: Dragsfjärd

Re: Mikä loppuu ensin?

Viesti Kirjoittaja MÖsteri » 01.03.2018 16:29

Moi,

Kiintoisia ajatuksia.

Nykyaikoina tahtoo olla niin, että kaupunkimiljöössä elämä töineen ja kiireineen ei oikein suosi tällaisia juttuja. Kerrostaloasujalle on vaikea löytää edes paikkaa, missä vaihtaa autoon talvirenkaat itse. Toisaalta maalla taas on tilaa ja paikkoja, mutta ei välttämättä löydy elinkeinoa, jolla puuhat rahoittaisi.

Toisaalta on mielestäni totta, mistä MaraK kirjoitti, että kaikelainen väkertäminen ja itse tekeminen on "nuorison" keskuudessa ihan suosittuakin. Yleensä kaikenlainen sellainen, mikä on vähän rajallista, sopivan ekologista, vähän perinteistä ja kevyesti vaihtuvaa. Ja yhteisöllisyys on tiettävästi eduksi. Tässä mielessä joku perinneköysityökurssi voi hyvin odottaa kulman takana..

Liiallinen yleistäminen on ehkä vähän ongelma. Ei oikein voi sanoa, että kaikki tietyn ikäiset ovat tietynlaisia. Nykyajan juttu on nimenomaan yksilöllisyys ja omien juttujen etsiminen. Tämän takia kaikki eivät enää hakeudu pesisseuraan tai lennokkikerhoon. On niin paljon muutakin tarjolla. Mutta kääntöpuoli on, että kyllä joku aina sen puuveneenkin ottaa hulluutensa näkyväksi ristiksi.

Perinnepurjelaivat oli 1990- ja 2000-luvun iso juttu. Pohjoismaissa rakennettiin jos jonkinlaista paattia, joita talkooväellä yhdistysporukka kuskasi. Mielestäni homma on hiipunut samaa tahtia suurten ikäluokkien harmaantumisen kanssa. Trendi on näkynyt esim Ålands Sjödagarien yhteydessä, kun Degerbyssä on ollut laivakokoontuminen. Monen yhdistyksen eli laivan väki oli jo 70 yli, ja viime vuosina osanotto on selvästi hiipunut. Olivatko perinnelaivat rannikkoseutujen suurten ikäluokkien viimeinen suuri ponnistus?

Avatar
ms.venla
Viestit: 1017
Liittynyt: 29.10.2009 22:43

Re: Mikä loppuu ensin?

Viesti Kirjoittaja ms.venla » 02.04.2018 0:49

Kyllähän kädentaidot ovat selvästi vähenemään päin. Tässä muutamia vuosia takaperin aloin säätämään moottorista venttiilejä..siihen sitten tuli laiturille jenkki veneen omistaja ja sanoi, että se kone taitaa olla mennyttä, kun vuotaa noin paljon öljyä..venttiilikoppa oli pois paikaltaan. Sitten selitin että kone huollossa, eli ei mitään varsinaista vikaa. Kaveri siihen, että hänellä käy huoltomies tekemässä ja ei itse ymmärrä yhtään mitään koneista. Mietin silloin mielessäni, että olisi orpo olo järvellä jos ei mitään osaisi itse tehdä.

Avatar
ms.venla
Viestit: 1017
Liittynyt: 29.10.2009 22:43

Re: Mikä loppuu ensin?

Viesti Kirjoittaja ms.venla » 02.04.2018 10:55

Luulen että meidät moottoriveneilijät teilataan ensin tulevaisuudessa. Ensin kielletään dieselit ja sitten bensa.
Vaikka yksi lentomatkustaminen saastuttaa sen mitä minä tuolla 20 v aikana.

Avatar
Jarmo Niinimäki
Viestit: 701
Liittynyt: 28.09.2005 12:55
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Re: Mikä loppuu ensin?

Viesti Kirjoittaja Jarmo Niinimäki » 05.04.2018 21:15

ms.venla kirjoitti:Vaikka yksi lentomatkustaminen saastuttaa sen mitä minä tuolla 20 v aikana.
En tiedä osasinko laskea oikein, mutta sain tulokseksi, että hävettävän vaatimattomalla 100 litran vuosikulutuksellani pääsen 20 vuodessa samaan hiilijalanjälkeen kuin yhdellä edestakaisella Tukholman lennolla.
Jarmo Niinimäki
m/s Summanmutikka

Avatar
ms.venla
Viestit: 1017
Liittynyt: 29.10.2009 22:43

Re: Mikä loppuu ensin?

Viesti Kirjoittaja ms.venla » 05.04.2018 21:58

Kyllä taisit oikein laskea. Eipä me olla pahimpia roistoja ja saastuttajia. Jos koneet pysyisivät järkevän kokoisina, niin eipä olisi ongelmia. Nyt kun lukee veneilylehtiä, niin joka veneessä pitää olla 400hv vaikka olisi 5 metrinen muovitötterö. Sitten niitä myydään osaamattomille ja ajelevat niillä 40 solmua ilman taitoa.

matti
Viestit: 2172
Liittynyt: 12.03.2005 16:31

Re: Mikä loppuu ensin?

Viesti Kirjoittaja matti » 06.04.2018 9:21

Jarmo Niinimäki kirjoitti:
ms.venla kirjoitti:Vaikka yksi lentomatkustaminen saastuttaa sen mitä minä tuolla 20 v aikana.
En tiedä osasinko laskea oikein, mutta sain tulokseksi, että hävettävän vaatimattomalla 100 litran vuosikulutuksellani pääsen 20 vuodessa samaan hiilijalanjälkeen kuin yhdellä edestakaisella Tukholman lennolla.
Luin tuon purjeveneesi ensimmäisen vuoden blokin, sen perusteella vuosikulutuksesi lienee yli 100 litraa, ainakin viime v kaikkine hinauksineen?? :-) :-)
Sinänsä mielenkiintoista, ollut tapahtumarikas purjehduskesä käytännössä ilman purjehdusta!

Avatar
Jarmo Niinimäki
Viestit: 701
Liittynyt: 28.09.2005 12:55
Paikkakunta: Vantaa
Viesti:

Re: Mikä loppuu ensin?

Viesti Kirjoittaja Jarmo Niinimäki » 06.04.2018 16:16

matti kirjoitti:Luin tuon purjeveneesi ensimmäisen vuoden blokin, sen perusteella vuosikulutuksesi lienee yli 100 litraa, ainakin viime v kaikkine hinauksineen?? :-) :-)
Hitto, taidat olla oikeassa! No jos koitan jakaa tuon viime kesän kulutuksen tasaisesti menneille 20 vuodelle, niin voin vielä päästä alle tuon 100 litran keskikulutukseen ;-)
Jarmo Niinimäki
m/s Summanmutikka

Vastaa Viestiin