Moro,
Kaunista pöytää toki teet. Ja kiiltääkin niin että.
Lakkauksesta sanoisin, että yhdyn edellisiin, pensseli eli sivellin tekee hyvää jälkeä. Olen vuosien saatossa harrastanut jonkin verran lukemista asiaan liittyen. Woodenboatin artikkeli How NOT to varnish jostain 1990-luvulta oli jälkeenpäin ajatellen aika hyvää oppia.
Ensinnäkin lakka tasoittuu itsestään siinä pinnalla. Sitä siis ei tarvitse toimittaa siihen ruiskulla. Toisekseen lakka tasoittuu juuri niin tasaiseksi, kuin edellinen kerros on. Kiillon pilaa usein pöly. Paras tulos vaatii työtilan imurointia ja muovista suojaa kuivumisen ajaksi. Esim jos lakkailen pikkuosia, niin heitän verstaalla aina vaikka ämpärin siihen päälle suojaksi, parantaa aina lopputulosta selvästi. Jotta lakka tasoittuisi, sitä pitää olla riittävän paksu kerros ja sopivan paksuna/löysää lämpötilaan nähden. Tämä on sillä ruiskulla vaikeampaa, joskaan ei mahdotonta ollenkaan.
Muuten tuosta puun elämisestä. Pöytä tulee aina elämään ilmankosteuden mukaan muutaman prosentin syiden pituus- ja poikittaissuuntaan. Käytännössä se menee poikittain vähän enemmän. Sitä liikettä tulee jonkin verran vähentämään kyllästys ja lakkaus, mutta ei poistamaan. Alumiini pehmeänä aineena kyllä myötäilee puun liikettä, joten siitä ei ole mitään haittaa rakenteessa.
Toi on aika saman tyyppinen juttu, kuin keskimoottorin konekopan kansi. Kyllä sen saa lakattuna ihan hyvin kestämään aurinkoa ja sadetta kesästä toiseen. Mutta aina se vähän boinaa joskus heinäkuun kolmannen viikon jälkeen, viimeistään elokuun sateilla. Talvella taas palaa alkuperäisiin mittoihinsa.
Se, että noin tehdään vientiin meneviin laivoihin, on ihan okei. Mutta ei tuommoisia ole Pohjoismaissa tehty paikallisiin rakenteisiin koskaan.
