Lakan kiiltoa

[laitinenp]

Minä olen käyttänyt Epifanesia 90-luvulta lähtien. Saarisen Keijo Suomenlinnassa myi minulle purkillisen kun oli folkkari siellä talvisäilytyksessä enkä ole vaihtanut merkkiä sen koommin. Pinta kestää hyvin muutaman vuoden ja huoltolakkauksella tulee taas uutta pintaa. Pystypinnoille tulee helposti valumaa jos ei ole riittävän huolellinen (huolellisuudessa ja työskentelyolosuhteissa on tietysti aina puutteita). Käytin jossain vaiheessa firman omaa thinneriä (siis ohenninta) mutta kun tuoteselosteessa lukee että se on lakkabensiiniä niin olen siirtynyt monta kertaa halvempaan rautakaupan purkkitavaraan.



Ruffi on aina kuomun alla suojassa, joten lakka kestää siinä vuosikaudet ilman mitään töitä. Käytössä tulee tietysti kulumaa köysien kanssa.

[palonte]

Palaanpa vanhaan itse aloittamaani ketjuun. Aikaa on kulunut kolme vuotta ja vene alkaa olemaan kunnostuksen tarpeessa. Lakan syyksi ei voi viilutuksessa tehtyjä virheitä kaataa, joten en tässä kommentoi sitä puolta enempää, muuten kuin toteamalla että osa viiluista menee kokonaan uusiksi ja että vene joudutaan ottamaan puulle. Se mitä ajattelin tässä hämmästellä, on epifanesin pinnalle tapahtunut "kuvioituminen".
Oheisista kuvista näkee, että kaikki pinnat, jotka ovat ylöspäin ja pressun ulkopuolella, ovat menneet viime kesän aikana jossain määrin piloille. Pinnan naarmut eivät ole läpi asti, mutta kuitenkin selvästi havaittavia. Onko kellään ideaa mistä ilmiö johtuu.

[MÖsteri]

Moi,

Mun havaintojen mukaan toi kuvioituminen, "krakeleeraus" tulee kun lakka alkaa jollain tapaa murentua ajan myötä. Mitä olen Tonkinosilla lakkaillut, niin veneen kyljissä 1,5 - 2 kesää on kriittinen kohta, jonka jälkeen tota tulee. Omassa paatissa on auttanut tuohon vaivaan joka keväinen huoltolakkaus. Olisiko se auringon uv-säteilyn toimia?

[Northling]

Onko kellään ideaa mistä ilmiö johtuu.

Kyllä syy on tiedossa: Laiska veneenomistaja . Ulkopinnoilla olevat lakkapinnat (erityisesti öljy) tulee uudistaa joka kevät. Kevyt hionta ja kertasively lakkaa. niin pinnat kestävät kauniina kesästä toiseen. Lakka kovettuu, kuivuu ja halkeilee jossei sitä nuoristeta ja pehmitetä uudella lakalla vähintään joka toinen kevät.



Nortti

[vester]

Kyllä kuviointi on selvästi uv-säteilyn aiheuttamaa. Yleensä vuosittainen huoltolakkaus auttaa pitämään tuon ilmiön loitolla, mutta ei aina. Joku vuosi takaperin lakkasin veneeni huolella Rylardin öljylakalla. Lähdimme keväällä purjehtimaan kohti Välimerta. Kolmen kuukauden kuluttua, silloin Hollantiin päästyämme (rauhallista etenemistä ) alkoivat mahonkikyljet olla tuon näköisiä. Seuraavana keväänä perusteellinen hionta, ei sentään puulle asti tarvinnut ottaa ja kaksi kerrosta Epifanesin öljylakkaa. Viiden kuukauden aikana purjehdittiin sitten Gibraltarin kautta Barcelonaan, eikä vielä silloinkaan vastaavasta ilmiöstä ollut ensimmmäistäkään merkkiä. Lakoilla on siis eroja, mutta ilman vuosittaista huoltolakkausta ei mikään lakka pysy kauaa hyvänä. Vanha totuus on, että jos jonain keväänä jättää välttämättömät hommat tehtyä on seuraavana keväänä eksponentiaalinen työmäärä edessä.

[Donna 28]

Lakoissa on eroja, mutta jos kaksi kerrosta vetää, niin kestäähän se paremmin kuin kaksi vuotta huoltolakkaamaton.
Le Tonkinoisissakin on ollut heittoja. Itse uskon Rylardin öljylakkaan, hitaaseen kuuskolmoseen, VG 63. Tuossa muutama vuosi sitten tuli seurattua lasikuituveneen keväthuoltoa, siihen pesuun ja puunaamiseen, meni täsmälleen sama aika joka kevät kuin minulla, oman veneen kevyeen hiontaan ja lakkaamiseen sekä maalaamiseen. Veneet olivat kutakuinkin saman mittaiset.
K-laituvenekin näyttää tosi pahalta jo vuoden päästä, jos et vahaa pintoja. Poikkesin vähän aiheesta, mutta lasikuitumiehille, jotka lukevat tätä palstaa noin niin kuin tiedoksi.
Donna 28

[MÖsteri]

Se on semmoista tämä venevarustajan homma..

Lasikuituvene sallii puuvenettä laajemman kirjon omistautumisen asteessa. 40 vuotta vanha lasikuituvene on - todennäköisesti - ihan käyttökelpoinen, vaikkei sille olisi tehty mitään satunnaisia pesuja vaativampaa. Toisaalta jos hakee hallista uutuuden kiiltävän kiiltokyljen, jossa pinnat ovat muottivahan jäljiltä hienot, niin sitä kannattaakin hieroa kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Puuvene taas vaatii aika tasaisesti pientä huomiota. Mutta kun puu on edes joskus kyllästetty ja lakkaus tehty kerran kunnolla 4-5 kerrokseen, niin riittää hyvin kun huoltolakkaa sen joka kevät, tai sitten niin, että keskimäärin lähes joka kevät. Koko venettä ei ole ihan pakko joka kevät lakata uudestaan, mutta täytyy pitää huolta siitä, että se "fuskupaikka" kiertää, eli ei ole sama paikka montaa kesää hoitamatta.

Onko tämä työlästä? Tjaah, 5-metrinen Pihljertan fiskari on mielestäni helppohoitoinen kuin mikä. Parin vapaapäivän valoisa aika keväällä ja syksyllä riittää hyvin pitämään sen siistinä yltä ja päältä. 8,9-metrinen fiskari Chouan vaatii samat temput, mutta itse toimenpiteeseen menee enemmän aikaa, onhan sitä kylkeäkin enemmän. Toisaalta "telakalle" siirtyminen, työkalujen keräily, materiaalien ostot ja tiedonhankinta (mm kirjallisuudesta ja täältä) vievät molemmissa ihan saman verran. Tosin sama panostus hyödyttää molempia, kun aineet ja konstit ovat samaa sarjaa. Uudessa hankinnassa on toki kaikkea aikaaviepää projektia, kuten tapitteluja, korjauksia jne, mutta nehän tehdään vain kerran ja kunnolla.

Nykymaailmassa jotkut harrastajat jopa ulkoistavat näitä huoltohommia, varallisuuden niin salliessa. Sillekin on paikkansa, se edistää puuveneosaamista ja työllistääkin. Toisaalta voimme kysyä, onko puuveneily edes teoriassa mahdollista "avaimet käteen venehotellista" -periaatteella?

Tuosta lakkapinnasta vielä, jos alla oleva puu ei vielä ole ottanut köniinsä, eli lakka ei ole läpi saakka rikki, niin sen voi vielä uudistaa. Hionta 120-paperilla reilusti mataksi, jopa mahdollisimman tasaiseksi, ja sitten vähintään yksi tai kaksi kerrosta lakkaa päälle. Ei ole ihan piironki-tasoa, mutta toimii yhden kesän ihan tyydyttävästi.