Olen minäkin muutaman kuomun teettänyt ja kyllähän niitä on soviteltu. En epäile sitä yhtään, etteikö käyntikertoja tulisi.
Matin ja Warjon linkeissä oli kuitenkin ideaa, pidin Iversonin disingista. Erityisesti minua puhutteli ilman tuulilasia olevat katokset binimi + välikatos. Mutta eivät nekään ole sitä, mitä ajan takaa. Jos jostain usalaisesta linkistä löytyisi sanotaan nyt vaikka 60 - 80 -vuotiaan veneen katos tai sen ajan tyylin katos, sillä Iverseninkin katokset vaikuttavat turhan nykyaikaiselta veneeseeni. En erityisemmin haluaisi rikkoa tunnelmaa katoksenkaan osalta siitä, mitä muuten veneeni henkii. Siis en haluaisi vanhaa venettä repiä 2000 -luvulle, vaikka se tapahtuisi vain katoksen osalta. Saatan olla tässä asiassa väärässä, mutta omathan on mielipiteeni. Tosin materiaaleissa voidaan mennä tähän päivään, mutta alumiiniputkia en tule käyttämään kaarissa ja tuskinpa mitään kromattuakaan, sillä jos heloitus esim. on pronssia ja messinkiä, ei sinne joukkoon enää kromattuja osia laiteta. Sekamelskahan siitä tulee sitten viimeistään

.
Sen sijaan nykypäivän tekniikalla pulverimaalatut teräsputket ovat jo asia erikseen.
Voihan tietysti käydä niinkin, että avotiloihin tulee pelkät satamapeitot, mutta niissäkin käydään mitoilla ja sovittelemassa pari kolme kertaa - lähes samalla vaivalla yrittäisin mieluummin saada katokset aikaiseksi. Kotkalaiset ainakin muistavat vanhan Meriniemen, jolloin ulkoilmaravintolaa ei oltu vielä lasitettu, vaan niiden päällä olivat kiinteät pressut ja
veivattavat markiisit aurinkosuojina. Teräsrakenteet, joiden varassa koko homma lepäsi ja joka mm. suojeli Museoviraston suojelemaa keskeisellä paikalla olevaa puuta, vaijerirakenteet ja peltikatokset suojaamaan markiiseja talvella olivat allekirjoittaneen KVR urakkana tekemät. Suunnittelukin kuului urakkaani. Siis tämä oli aikaa, jolloin Ruotsin kunkku Kalle Kustaa kävi Meriniemessä. Se, että silloinen ravintolayrittäjä mielsi aurinkosuojat sadekatoksiksi, niin siinä mielessä ei nämä katokset antaneet kuin tuollaisen 75 prosenttisen - kiinteät pressut kylläkin lähes 100 prosenttisen suojan. Muistan, että ompelukoneeni lauloi tuolloin vähän väliä, muutettaessa paikan päällä pressuja paremmin soveltuviksi.
Sorry, jos kirjoitan lisää, alkaa omakehu haisemaan liikaa

Kyllähän minä sen kestän, mutta te ette takuulla
Donna 28

Varsinaisen veneen nimi on D. Into. Rojektivene on vielä nimetön - sillä on kyllä nimi, mutta se ei tyydytä minua