Scyllan lakkaus/maalaus

[pellamo]

Erikoinen ajatus olisikin luulla että lyijymönjällä sais "kapseloitua" paatin niin ettei vesi pääse solukkoihin.
Se on varmasti tosi että öljyt yms pysyvät puussa paremmin ja lyijy itsessään myrkkynä isolla ÄMMÄLLÄ pitää pöpöt loitolla.
Itse mönjän koostumus jo kertoo että se hengittää.
Jos puupaatin aikois saada kapseloitua sisäpuoleltakin ettei kosteus pääse puuhun pitäisi se jollain aineilla(epokseilla tai mitä niitä onkin) rakennusvaiheessa käsitellä jo ennen kaaritusta.Siitä ei pitemmän päälle tulis kuin harmia.
Vedelle jää puuhun aina "tilaa" vaikka kuinka öljyäisikin.....se on saletti.
Talven aikana se viimeistäänkin kuivuu juurikin sen sisäpuolen "hengittävyyden ansiosta".

[Simon]

Kiitos Pellamon, en lausu sanaakaan

[vester]

Hei tästähän tuli hyvä keskustelu. Sellainen lisäys, että luullakseni Larssonin ohjeessa lyijyoksidi = mönjäpigmentti. Ei sitä oikein muuten voi ymmärtää.

Vester

[snurra]

Pikkukommentti että kuivike(sikkatiivi) taitaa yleisimmin olla myös jokin lyijy-yhdiste, ainakin näin veistäjä totesi kun lorautti sitä venetervan joukkoon.

[kimsir]

Kuvataiteen puolella valkoinen lyijyoksidi on väriaine. Tuumin myös miksipä oranssi lyijyoksidi ei olisi väripigmentti lyijymönjässä, mutta päätin laittaa Laivapuusepän maininnan jakoon. Tarkentakoon itse mikäli palstaa seuraa ja keskusteluun osallistuu. Itse taivuttelin mielessäni oranssinpunaisen pigmentin tarkoittamaan puuveneen käsittelyssä myrkkyä, joka myrkyttää sekä pellavaöljyn että puupinnan, siksi suostuin ajatukseen, että se voi tarkoittaa muutakin, kuin väripigmenttiä. Yhtä kaikki se kuitenkin värjää erinomaisesti ja peittää, mikäli sideaineena olevaa raakaa pellavaöljyä tai pellavaöljy vernissaa tai ohentimena/liuottimena toimivaa puutärpättiä ei ole suhteessa liikaa pigmentin määrään. Laivapuusepän/Summalaisten resepti rakentuu niin, että vähempikin lyijyoksidin määrä riittää antamaan riittävän suojauksen. Käsittääkseni juuri pellavaöljy vernissa/raakapellavaöljy tuo pintatiiviyden ja lyijyoksidi myrkyllisyyden, tosin lyijyoksidikin varmaan osaltaan estää veden tunkeutumista puuhun varsinkin, jos on käytetty paksusti pigmentoituna maalina ja useammassa kerroksessa, eli molempien aineiden yhteisvaikutus on varmaankin se ydin. Edelleen kuvataiteen puolella, jossa käytetään raakaa pellavaöljyä myös maaliaineena on valkoinen lyijyoksidi toiminut myös kuivumisen nopeuttajana. Sikkatiivin lyijypitoisuudesta olen itsekin kuullut vaan en ole ihan varma siitäkään.

Pakko vielä pähkäillä tuota Mikaelin tiukkaa väitettä, että kyllästämisellä pitää täyttää puun solukko siten, että puu ei pääse vettymään. Väite pitää varmasti paikkansa, mikäli raaka pellavaöljy kuivuttuaan tai puun sisällä märkänä ei päästä vettä sisäänsä ja että se oikeasti kastelee ja täyttää puusolukon. Ymmärrän hyvin sen, kun puu on läpikyllästetty, (mikä ei oikeasti ole mahdollista, sillä puu sisältää aina vettä n. 12% tai sinnepäin), niin vettä ei voi imeytyä puuhun niin paljoa, että puu vettyisi. Läpikyllästetyssä puussa vedelle on tosi vähän tilaa. Läpikyllästys on kaiketi mahdollista tehdä ja kun puu on läpikyllästetty, niin se vesimäärä mikä läpikyllästämisen jälkeen puuhun imeytyy ei pysty lahottamaan puuta. Periaatteessa läpikyllästetty puu ei voi vettyä, mikäli kyllästys puun sisällä pysyy veneen ikääntyessä muuttumattomana.

Kun vene on kyllästetty niin, maalin/lakan/lyijymönjän tehtävänä on pitää kyllästysaine puun sisällä mahdollisimman hyvin, niin ettei se millään tavalla sieltä pääse haihtumaan tai liukenemaan pois. Tämä on varsin selkeää. Primerin tehtävänä on myös estää veden tunkeutuminen mönjän läpi ja muodostaa tartuntapinta antifouling maalille, joka estää näkkien yms. tarttumisen pohjaan.

Tarkennettaessa keskustelussa tuotuja näkökulmia, lyijymönjäys keskittyy veneen ulkopuolella vesirajan alapuolisiin osiin ja sisäpuolella pilssiin. On kuitenkin huomioitava se rungon osa, joka jää sisäpuolella vesirajan alapuolelle ja kuitenkin pilssin yläpuolelle. Pilssistä ylöspäin käsittääkseni harvemmassa veneessä on minkäänlaista pintakäsittelyä. Eli on aika iso neliömäärä runkoa, jossa ei ole minkäänlaista kyllästeen liukenemisen tai haihtumisen estoa. Miten suhtautua tähän ajatukseen?

Mönjäyksellä tai muulla maalilla suojataan pilssi ja vedenalainen rungon osa. Pilssin märkyys on veneessä pääasiallisin ongelma, kuten Aleksi asiaa pohtii, pilssi ei saisi olla jatkuvasti veden kanssa kosketuksissa.

Mikä määrä vettä puuhun saa imeytyä ja milloin puhutaan puun vettymisestä ja milloin vettyminen oikeasti aiheuttaa homehtumista, lahoamista tai pakkasvaurioita? Kuten todettua, puussa on aina jonkin verran vettä, mutta paljonko puu ja eri puulaadut kestävät vettä ilman ongelmia?

Veneen turpoaminen ja kuivaminen on tässä yhteydessä myös kiinnostavaa keskustella. Miksi veneen pitää turvota ja miten kuivaksi vene talven aikana kuivaa ja saa kuivua? Kysymys on edelleen veden määrästä puussa. Paljonko vettä se kestää ja paljonko se sitä tarvitsee, jotta pahimmilta ongelmilta vältytään tai että konstruktio toimii oikein?

Silloin kun vene rakennetaan, niin onko periaate se, että kaikki vesi mikä veneeseen jatkossa imeytyy on haitaksi veneen ikääntyessä? Tarvitseeko puuvene vettä toimiakseen rakenteellisesti ja materiaalisesti, vaikka se tehtäisiin parhaalla mahdollisella tavalla lujaksi rakenteeksi ja saumoistaan tiiviiksi? Kastuminen ja kutistuminen muuttaa puun solurakennetta ja aiheuttaa puun hallitsematonta kutistumista ja elämistä. Onko niin, että emme hallitse puusta rakennetun veneen kosteusvaihtelua riittävän hyvin lyhyessä tai pitkässä katsannossa ja yritämme kyllästämisen ja maalaamisen eri keinoin tasapainoilla veden aiheuttamien ongelmien kanssa?

Keskustelun keskiöksi on muodostunut pohdinta siitä, onko lyijymönjä hengittävää vai ei. Tällä ei kaiketi Mikaelin väitteen mukaan ole periaatteellista merkitystä, kunhan vettä ei pääse kyllästettyyn puuhun liikaa, eikä se pääse kapseloitumaan puun ja kyllästeen välisiin solukoihin ja näin ei käy mikäli puussa on riittävästi öljyä. On ihan sama hengittääkö maali vai ei jos kylläste vain estää liian veden pääsyn puhun. Mikäli vettä jostain kohtaa pääsee puuhun, hengittävän tai hengittämättömän maalin läpi, limisaumoista ym. niin pääseekö se samaa tietä sieltä höyrynä ulos?

Mikaelin väite on mielestäni kiehtova, koska se pakottaa ajattelemaan kyllästämisen prosessia. Mitä paremmin ja useammin kyllästää, niin sitä vähemmän vettä puuhun pääsee imeytymään. Millä maalilla sitten maalaakin, hengittävällä tai ei hengittävällä maalilla, jolla pyrkii pitämään kyllästeen puun sisällä haihtumattomana tai liukenemattomana on periaatteessa kyllästeen suojaamisen kannalta ykslysti. Kunhan suojaava maali vain kestää sen olosuhteen, mikä veneessä ulkopuolella ja sisäpuolella vallitsee ja kunhan puussa on riittävästi kyllästettä.

Omassa projektissani mietin erityisesti pilssin lautojen maalaamista lyijymönjällä. Mikäli maalaan molemmin puolin lyijymönjän, jos se ylipäätään tervattuun kyllästeeseen tarttuu, niin miten huolehdin jatkossa huoltoon liittyvästä kyllästämisestä, kun puu on tiiviiden vaikkakin hengittävien maalipintojen sisällä? Mönjän raaputtelu on varsin työlästä pilssistä. Vai onko niin, että pilssissä olevat mönjätyt laudat pysyvät muuttumattomina, eikä niitä tarvitse ikinä huoltaa, kun vaan huolehtii maalipintojen tiiviydestä?

Sori pitkistä viesteistä ja mahdollisista vääristä johtopäätöksistä, mutta on aika kiehtovaa, näin aloittelijana, pohdiskella veneilyyn liittyviä kysymyksiä.

kimmo

[venealeksi]

Suurimpaan osaan pohdintojasi löytyy vastaukset jo vanhoista ketjuista.

Itse ajattelen näin kyllästyksestä.
Mahdollisimman hyvä kyllästys Turvottaa, pienentää kosteuselämistä ja lisää puun käyttöikää koska kylläste tukii solukkoa ja hidastaa vettymistä.
Ajanmyötä kylläste liukenee koska lauta kuitenkin koskettaa vettä jostain raosta eikä puuta koskaan saa 100% kyllästetyksi. Siksi se pitää uusia ajoittain ja tehdä mahdollisimman hyvin.

Jos kyllästys ei ole kunnossa puun kosteus eläminen irrottaa veneen maalit ja mönjät.
Joten kyllästys on suojauksen tärkeimpiä alueita kun ajatellaan pitkällä aikajaksolla.

Tuo kaikki oikeastaan on lähes silmin nähtävissä veneestä kun sitä seuraa vuosien ajan.

[MÖsteri]

Moi,

Perusteellisia pohdintoja.. jotain ehkä tulee mieleen..

Kannattaa opiskella Panu Kailaa ja Brochin Puuvene. Sitten voi jatkaa Larssonin Träbåtsrenovering kirjalla. Puun lahoamiseen vaaditut olot on kuvattu suunnillen kaikissa näistä kirjoista. Kailalla on Talotohtori - kirja, jossa on lueteltu lahot kuivalahosta lähtien. (Nämä kaikki muuten löytyvät Kemiön kirjastosta... )

Meniköhän se niin, että puun kosteuden on oltava 30%, jotta kasvusto alkaa menestyä. Kyllästeellä estetään sen vesimäärän pääsy puun solukkoon, jos puu on täys pellavaöljyä, niin vesi ei mahdu. Pellavaöljy taas myrkytetään jotta home ei syö sitä. Ohentamiseen taas käytetään vaikka tärpättiä, ja terva auttaa tekemään vähän erilaista - kestävääkin pintaa, ollen itsessään hyvä puunsuoja. EU tosin totesi, että tervan suojaominaisuus ei perustu myrkyllisyyteen, vaan johonkin muuhun. Siksi sitä ei kiellettykään muutama vuosi sitten..

Lyijymönjää kehutaan ruotsalaisissa teksteissä erinomaiseksi ruostesuojaksi raudalle, perustuen tiiveyteen. Tässä yhteydessä viitattiin johonkin lyijy-yhdisteen "saippuaan".

Mönjäähän kehutaan hyväksi, mutta kannattaa silti miettiä pari juttua. Mitä sitten kun haluaa kyllästää lisää? Meneekö pellava läpi maalista? Näin on kyllä väitetty, mutta... Ja sitten jos sen joutuu tosiaan raappaamaan pois, niin työ on vaikeaa ja myrkyllistä. Oon pätynyt siihen, että pidän paatin kunnolla kyllästettynä ja hyvässä lakassa. Avopaatissa se tarkoittaa joka kevät toistuvaa sisäpuolen sivelyä terva-pellavalla. Se ei ehkä sovellu isompaan veneeseen, missä on enemmän rakenteita haittaamassa sivelyä..

No tosta kyllästämisestä vielä. Puhutaan puun läpikyllästämisestä, jopa niin että aine tulee toiselta puolen läpi.. Mä en ole vielä moiseen törmännyt, vaikka kuinka olen koittanut. Vaikka vene on vuosien mittaan miten moneen kertaan sivelty, niin jos poraa reiän kylkeen, on puu sisältä puun väristä, eikä kyllästeistä. Ja vaikka uusia palikoita sivelee niin, että pellava ei enää monen sivelun jälkeen imeydy, niin kun palan sahaa poikki on vain milli pari pinnasta öljyistä. Mutta kun tällaisen päälle lakkaa, niin lopputulos kestää kyllä hyvin. Ehkä aine imeytyy vain sinne, mihin vesikin imeytyisi... tiedä häntä. Puun tiheys vaikuttaa myös, esimerkiksi kataja on sellaista, että ei ime juuri kyllästettä, mutta eipä ime vettäkään..

Ei tästä taida olla apua, mutta hae noita kirjoja iltalukemiseksi, nyt on niin karseat kelitkin, että voi kartuttaa tietoa

[kimsir]

Kiitos kirjallisuusvinkeistä. Kaila on hyllyssä ja venekirjat tilattuna. Pitää perehtyä, niin osaa jatkossa hieman tiivistää näitä viestejä.


Kimmo

[matti]

Mösteri tuossa eppäilee puun läpikyllästymistä, mutta kyllä minä uskon siihen.
Kun kaveri kyllästi 80-l hankkimansa puuvalmiin veneen, niin 55 kertaa lisättyään kyllästettä ja kun laittoi taskulampun vasten 2" kaarta ja valo näkyi läpi, niin totesi, että nyt riittää!!!

[MÖsteri]

Jep, epäilen, vaan en toki kiellä

On siitä moni juttua kertonut, en vain ole omissa askarteluissani saanut öljyä puusta läpi. Kunhan on niin että piisaa, se on sitten jollekin läpi ja jollekin puoliväliin

Tää nyt ei tähän liityisi, mutta terassia tehdessä mietitytti painekyllästetty puu, jossa on tosiaan vain milliin max muutamaan vihertävää, ja sisus on ihan puulla. Tervailin varmuudeksi koko terassinrungon, muuttui siistimmän väriseksikin. Kantta ei kuulemma saa tervata, sanoo muu suku...