Tulipahan koettua veneilyä viikko Saimaalla vuokravenholla. Vene oli juuri sellainen kuin odotinkin; hidas fiskari, jossa kaikki muu patsi toiletti toimi moitteettomasti. Septi piti olla tyhjennetty, mutta ainoastaan minä ehdin sinne rykäistä kunnolla, vaimon rykäisy aiheutti jo ongelmia ja niinhän siinä kävi, että jouduin tyhjentämään tulvivan pöntön, pöntön reiän kautta. Sen jälkeen sitä ei käytetty, pidettiin kiinteä sisällä aina seuraavaan satamaan ja muuten käyttiin sankkoa. Matkareitti noin lyhyesti selvitettynä oli seuraava. Savonlinnasta pohjoista reittiä vanhaan Punkaharjun kirkonkylään, sieltä Puruvedelle Petrisaareen, jossa yövyttiin, tehtiin hyvää ruokaa katoksessa jne.
Seuraavana aamuna satoi malliksi ja alkoi myrskyämään vähän sen jälkeen, kun oli lähdetty kohti Kerimäkeä. Reitti oli sen verran suojaisa, ettei noin 12 ms tuuli tuntunut kuin viimeisen parin kolmen mailin osuudella Kerimäen kirkonkylän rantaa. Aallonmurtajan sisään päästyämme keikutus ja sadekuurotkin lakkasivat. Saimme rauhassa tutustua Suomen suurimpaan Puukirkkoon, syödä kylällä ja käydä vesiklosetissa Ruokavarastoja myös täydennettiin täällä. Aamulla suuntasimme takaisin Punkaharjulle, kun Puruvedeltä ei pääse minnekään muualle ellei palaa ainakin P-harjun toiselle puolelle. Menimme Valtionhotellin vastapäiseen rantaan tankkaamaan seurassamme olleen Jyrkin veneen ja tankkasimme itsemme puolikkailla pitsaa. Sieltä kiersimme Mannilan Maatilamatkailurantaan ja pääsimme siellä vihdoin saunaan. Oikein mukava paikka Punkaharjun lounaskolkassa. Seuraavana aamuna sieltä takasin Savonlinnaan päin tiistain tuloreittiämme ja yöpuulle menimme Metsähallituksen paikkaan Iso Kankaiseen. Siellä teimme ruokaa nuotiolla auringon laskiessa Pihlajaveteen. Sieltä saimme n. 6 litraa kanttarelleja, joka sitten oli seuraavan kohteemme Sulkavan Alanteen perusruokana kaksi seuraavaa päivää.Ennen Sulkavaa ajoimme merkittyjen väylien ulkopuolellea Norppa -maisemissa kuitenkaan bongaamatta ainuttakaan. Sulakvalla Alanteen satamaravintola ja venesatama palveluineen oli kiinni, mutta Jyrki sai suhteillaan avaimet saunaan, pyykkitupaan ja grillille, joka olikin tärkeää ennen muuta siksi, että saimme jälleen kerran nauttia "Michelin -kokki" Jyrkin valmistamista gurmeaterioista, joihin liittyi aina kanttarelleja,lihan kanssa valkosipulia ja hänen salainen aseensa kinuskikastike. Hitto kun oli hyvää. Sulkavalta jouduimme sitten palaamaan alkuperäiseen lähtöpaikkaamme Vuokravenhon satamaan. Yhteenvetona kaikesta, kertaakaan ei tullut työasiat mieleen, viikonkin lomalla pääsee irti
Suomessakin kaikesta. Ensi kesänä Saimaa kutsuu useammin puoleensa, se on varmaa - toivottavasti Donnalla.
Donna 28

Varsinaisen veneen nimi on D. Into. Rojektivene on vielä nimetön - sillä on kyllä nimi, mutta se ei tyydytä minua