Onko kuidutettu aina huono?

[Mile]

Jeps, kyllä se kondenssivesi tulee ilman kosteudesta. ja on totta että naulattu pelti ei pidä vettä kuin naulojen välistä.

Oleellista on se seikka, että tuleeko puuhun jostakin vettä NOPEAMMIN kuin sitä siitä haihtuu pois. Jos haihtuminen on nopeampaa kuin imeytyminen, niin puuhan silloin kuivuu. Näin se puu tekee siellä varastossa katon alla. Kun puu laitetaan veteen se alkaa imemään vettä, se on tähän tarkoitettu, luonnon oma imupumppu.

Kyllästeellä pyritään heikentämään puun halua imeä vettä, syrjäyttämällä veden tila puussa vettä hylkivällä kyllästeellä - öljyllä.
Pinnoitteella pyritään estämään veden imeytyminen puuhun, tai edes hidastamaan sitä sellaiselle tasolle että puu voi kuivua sieltä kuivemmalta puolelta.

Pinnoite toimii vain kun se on ehjä.
Tästä syystä sen peräsimen reiät tulee epoksoida erittäin huolellisesti sisäpuolelta ennen pulttien laittoa. Vielä parempi olisi laittaa reikiin metalliholkit ja epoksoida nämä paikalleen - tämä estää ruuvin liikkuessaan murtamasta haurasta epoksia. Ja pitää muistaa muistuttaa että ne holkit tulee olla samaa ainetta kuin pultitkin galvaanisen korroosion välttämiseksi.

Puussa oleva pultinreikä tulee olla ulkopinnan päästä hyvin väljä niin että pultin ja puun väliin jää selvä rako - tämä tila täytetään paksunnetulla epoksilla; tällöin epoksi muodostaa vähän tuota holkkia muistuttavan eristeen pultin ja puun väliin.

[late p51]

Tuohon pellityksen alla olevaan puun säilymiseen liittyen , voisiko syytä olla pienekosysteemissä pellin ja puun välissä? Pelti kaiketi on joko sinkittyä tai kuparia ja molemmat ovat aika hyvin itiöitä ja eliökasvustoa torjuvia liuetessaan puun ja pellin välissä lilluvaan veteen. Lasikuitu ja hartsi kai sitävastoin on kai ainakin joillekin mikrobeille myrkytön kasvualusta.

[JussiK]

Kuparia enimmäkseen varmaan 20 -v sitten. galvanoituun en ole törmännyt koskaan. arvioisin että tänäpäivänä ,99 % ruostumatonta, on pellitykset. ?



https://picasaweb.google.com/1100417782 ... 0688739474" onclick="window.open(this.href);return false;

[Northling]

Moro

http://www.ihana.fi/galleria/index.php?spgmGal=Kupari" onclick="window.open(this.href);return false;

Ratkaisun hyvyydestä en tiedä, aika näyttää...

N

[Veli-Matti]

Aikaisemmin pellitykseen on käytetty kuparia ja "nykyään" sitten rosteria. Galvanoidun käytöstä en ole kuullut enkä nähnyt edes kuvia.
Tuo nykyään lainausmerkeissä siksi että ei kait uusia veneitä ole taidettu pellittää enää pariinkolmeen vuosikymmeneen...?
Kun ostin Dejah Thoriksen niin suoritin ennen ostoa tiedusteluita pellityksen mahdollisesta lahovaikutuksesta ja kun en saanut edes summalislta veistäjiltä moitetta niin päädyin ostamaan pellitetyn veneen.
Sen verran on tullut kurkittua, tai paremminkin koetettua kurkkia, pellityksen alle että yhden rosterisen kampanaulan olen väkisellä tuuskannut irti pellityksen puolivälistä ja kun naulan urituksen mukana tuli uudenveroista puuta ulos niin pätkin sen takaisin ja totesin että homma pelittää. Kun homma hoidetaan kunnolla niin se kuulemam tehdään aluksi imeyttämällä ohennettua lyijymönjää pellitettävälle alueelle ja sitten muutama lisäkerros pintaan.

Kellossa on summalainen josta on parruparlamentin "lahoväitöksen" vuoksi otettu kuparipelitys pois mutta kuulemma ihan turhaan kun alla oli ollut mönjätty terve puu.

Pellityksen alta valuu pikkuhiljaa muutaman päivän ajan vettä pois ja ylimääräiset haihtunee sitten sisäkautta.

[Donna 28]

Minullahan oli aikaisemmassa veneessä Koitossa kuparivahvikkeet tai sanoisiko perän kasassapitämistä varten 5x5 kuparit molemmissa kyljissä ja pohjassakin. Donnassa taas on alun alkaen vesilinjan alta molemmissa kyljissä messinkiset vahvikkeet ja keulassa steevin päällä pronssinen törmäyslista. Että on sitä muutakin käytetty kuin rosteria ja kuparia, joskaan ei ehkä yhtä massiivisesti kuin V-M:n jäävaihvistuksina. Ei ne puut ole lahoja olleet ainakaan niiltä kohdilta, missä nämä "vahvikkeet" ovat minunkin veneissäni olleet. Nykyisessä Donnassa vain lasikuituvahvistettu pohja oli täysin kukkamulta-asteella ja senpä vuoksi siellä onkin ollut tuota puuhattavaa riittämiin yli tämänkin päivän tarpeen.
Donna 28

[Veli-Matti]

Niin no joo... minä käsitän veneen "pellityksen" nimenomaan sellaiseksi että se tehdään joko suojaksi jäätä tai laivamatoa vastaan. Ne muut on sitten pelkkiä "pellinlipareita" siellä sun täällä...

Tuo kuunari Ihanan kuparipellitys on sitten tehty ilmeisesti tiiveyden vuoksi - ei riveämisen tarvetta tai pelkästään siksi että se olisi mahdollisimman originaali suhteessa esikuvaansa. Mikäli ymmärsin noista Nordlingin kuvista oikein niin kuparin alle tuli mitä ilmeisimmin bitumia....?

[Donna 28]

Merimuseo hyväksyy kuidutetun troolarin perinnelaivaksi. Perinnelaivarekisteriin ei sen sijaan oteta niinkin hienosti entisöityä venettä kuin AEB. Mutta syy ei ole entisöinnin tasossa vaan pituus, joka on AEB:ssä 0,50 m liian vähän. Täytyy olla vähintäin 12 metriä pitkä, saadakseen veneensä perinnelaivarekisteriin. Tosin muitakin ehtoja Merimuseo asettaa. Suomalaiset eivät ole osanneet tehdä Merimuseon vaatimukset täyttäviä veneitä, ei ainkaan salonkiveneitä. Ruotsissa klassisten veneiden rekisteriin otetaan nimellä motorkryssare yli 12,5 m veneet. Ne ovat pääasiassa salonkiveneitä.
Nimelle Klassikot hyväksytään sitten lähes kaikki muut riittävän vanhat veneet, jotka eivät ole racereita. Ruotsissa yleinen salonkivenetyyppi on ns. 1/2 salonki, jossa
ei ole yleisesti koko takaseinää, siis laipiota. En sitten tiedä, tukeeko Ruotsin Merimuseo
näitä luokiteltuja veneitä esim. kunostustarkoituksissa niin kuin Suomen Merimuseo.
Donna 28

[Northling]

Moro

Suomen puuveneveistäjät pitää perinnevenerekisteriä. Meidän Scyllakin kuuluu ko. rekisteriin numerolla 15.
En tiedä hyväksytäänkö vanhoja veneitä ko. rekisteriin ja millä ehdoin, mutta voihan sitä kysyä rekisterin pitäjältä Lage Sundforsilta.
http://www.sundfors.kpnet.com/suomi/index.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Nortti

[Donna 28]

Nyt MYS ry puuhaa klassikkovenerekisteriä ja yrittää saada siihen valtion statuksen, siis vähän samaan tapaan kuin museoautot. Toivottavasti se ei vain rajaa lähes kaikkea pois,
sillä mm. veneen alkuperä on todella vaikeasti selvitettävissä, varsinkin kun lähes kaikki asianomaiset ovat siunatussa maassa. Tarkoitan tässä sitä, että kun paljon nuorempi vene hyväksytään rekisteriin, kun sen koko historia on selvillä. Toivottavasti uusi rekisteri ottaa huomioon nuorempaa reksiteriin hyväksyttyä venettä pidemmän historian, vaikkakaan koko historiaa ei ole saatu selvitettyä. Tämä on ydinkysymys mielestäni rekisterin hyväksyttävyydelle. Moottoriveneissä historian selvittäminen on huomattavasti hankalampaa kuin purjeveneissä, joissa purjenumerorekisteröinti on ollut kauan käytössä ja vielä se, että lähes kaikki itseään kunnioittavat purjehtijat ovat kuuluneet pursiseuraan. Pursiseuroilla on ollut jo toissa vuosisadalla kattava rekisteri jäsenistä ja heidän veneistään. Veistäjien rekisteriin en hirveämmin luottaisi, se on toiminut kuitenkin vain muutaman vuosikymmenen, niin kuin Sinunkin Nortti, alkupään numero osoittaa.
Donna 28

[Simon]

Totta puhut Donna, moottoriveneiden historiatiedot ovat kiven alla, toki toivon, että salonkiveneesi alkutaivalkin löytyisi.
Mulla tuon avattaren " Tiira" : lähihistoriikki oli jopa muistissakin aina 1950 luvulta, mutta mielenkiintoista oli entisöinnin yhteydessä tutkia veneen aikaisempia vaiheita.
Veneen omistajasuvun historia on aika hyvin tiedossa, joten sen suhteen pääsin aika pitkälle, itse asiassa veneen rakentajaan. Rakennusvuosi onkin sitten hieman kimurantti?
Omissa tutkimuksissanin olen eri asiakirjojen perusteella päätynyt vuoteen 1906. Tosin suvun edustaja (kolmannessa polvessa) muistelisi veneen valmistuneen 20 luvun lopulla??

Joten onnea vaan historiikin etsintään.

[Jari Reijonen]

Aiemmin Puuveneveistäjät ry:n hallituksessa aktiivisesti toimineena minulla ei ole mitään tietoa yhdistyksen ylläpitämästä perinnevenerekisteristä. Aikavälillä 2004 -2008 käytännössä kaikki yhdistyksen asiakirjat (myös vanhat) kulki työpöytäni kautta, joten tieto em. rekisterin yhteydestä veistäjäyhdistykseen on mielestäni väärä.

Lage Sundforsin ylläpitämästä rekisteristä minulla ei ole tietoja, eikä googlekaan osaa auttaa...

[Northling]

Moro

No sitten muistini pettää yhdistyksen nimen suhteen?
Mihiköhän yhdistykseen Nyberg ja Sundfors sitten kuuluivat?
Jokatapauksessa Sundfors sen messinkikilven toimitti.
Rekisterin oikea nimi taisi olla "Historiallinen vene".
Idea kait saada EU:lta vapautus tyyppikatsastuksesta ja välttää sen kulut jotka olisivat perinneveneenveistäjille ylipääsemättömiä.

Tarkistin vielä tiedot "Dibloomista" siinä lukee näin:
Vene on perinteistä Koster-Redningskøyte mallia.
Vene kuuluu puuveneveistäjät ry:n historiallinen vene-rekisteriin.
Puuveneveistäjät ry:n Historiallinen Vene № 15

Ottiliana on laskettu veteen vuonna 2003



Ja tuollahan alimmaisena lienee juurikin se Puuveneveistäjät ry:n logo!

Nortti

[Jari Reijonen]

Sekä Nyberg että Sundfors olivat juuri Puuveneveistäjät ry:n jäseniä. Taisivat molemmat olla perustamassa ko. yhdistystä.

Sallinette, että selitän hieman esille tullutta käsitettä.
Ilmaisu "historiallinen vene" tulee vuonna 1996 voimaan astuneesta huvivenedirektiivistä. Direktiivin voimaan saattamisessa sovellettiin 2 vuoden pituista ylimenokautta, joka päättyi 16.6.1998. Sen jälkeen markkinoille saatetuissa veneissä tuli olla CE-merkintä tai joissain tapauksissa merkintä siitä, että vene on direktiivin soveltamisalan ulkopuolella. Direktiivin vaatimukset erityyppisille veneille ovat sen verran laajat, että niihin ei kannata tässä syventyä. Direktiivissä eritellään joitakin alusryhmiä, jotka jäävät sen ulkopuolelle. Puuveneiden kohdalla sovelletaan yleensä seuraavan lainauksen mukaista poikkeusta: "Ennen vuotta 1950 suunnitellun veneen yksilöllinen jäljitelmä, joka on rakennettu pääasiallisesti alkuperäisistä aineista ja jonka valmistaja on sellaiseksi merkinnyt"
Venealan Keskusliiton 1998 julkaisemassa Veneteollisuuden EU-käsikirjassa mainitaan: "Jos merkkaa veneen ennen vuotta 1950 suunnitellun veneen yksilölliseksi jäljitelmäksi, kannattaa selvästi korostaa sitä, että alus ei kuulu direktiivin piiriin."

Direktiivin voimaantulo aiheutti jonkin verran epäselvyyttä ja jotkut jopa luulivat sen merkitsevän puuveneiden valmistamisen loppumista. Varmasti kukin tahollaan tulkitsi ja sovelsi ohjeita tavallaan, ja merkitsi veneet omalla tavallaan. Puuveneveistäjät ry teetti jäsenilleen esipainettuja kilpipohjia, joissa oli mm. teksti "historiallinen vene", mutta mitään viranomaisten ohjeistamaa yhtenäistä käytäntöä ei ollut olemassa - eikä ole kai vieläkään. Siksi osa veistäjistä teetti oman mallin mukaiset kilpensä. Tärkeintä oli, että direktiivin vaatimuksen mukaiset sanat "historiallinen vene" olivat näkyvissä. Direktiiviä tulkittiin muutenkin väljästi, eikä veistäjällä oikeasti tarvinnut olla ennen vuotta 1950 päivättyjä piirustuksia verstaallaan. Silloisen Merenkulkulaitoksen tarkastajan suusta kuulimme eräässä veistäjien tapaamisessa, että kunhan vene on päärakenteiltaan "perinteinen" puuvene tärkeintä on tuo merkintä, jolla asiakkaan tietoon saatetaan veneen olevan "vanhanaikainen".

Uskon, että Northlingin liittämässä kuvassa näkyvän hienon kilven teksti viittaa juuri tuohon direktiivin vaatimukseen, eikä mihinkään olemassa olevaan rekisteriin. Tekstin perässä olevalle numerolle 15 minulla ei ole tarjota mitään selitystä. Se selvinnee Nybergiltä?
Itse olin yhdistyksen jäsen vuodesta 1998 alkaen ensin opiskelijajäsenenä ja sittemmin hallituksessa. Muistelen joskus kyllä kuulleeni vaisuja suunnitelmia jonkinlaisen rekisterin ylläpitämisestä, mutta ne oli paremminkin sellaisia kahvipöytäpuheita. Ehkä asiaa hahmoteltiin aiemmin, ja idea on jäänyt elämään vain Pohjanmaalle? Valitettavasti mitään kirjallista näyttöä siitä ei ole yhdistykselle jäänyt jäljelle. Varmuudella voin sanoa, että kilpeen merkittynä vuonna 2003 Puuveneveistäjät ry:n hallituksessa ei rekisteriasioita käsitelty, eikä 2004 haltuuni tulleista yhdistyksen papereista löytynyt mitään venerekisteriä tai mainintoja siitä.

[Donna 28]

Näyttää siltä, että veistäjät ovat keksineet keinot välttää direktiivin ikävät vaikutukset ammattinsa harjoittamisessa. Hyvä niin.
Mitä historiatutkimuksiin tulee, Simon, olen selvittänyt niitä lähes kuusi vuotta. Täytyy myöntää, että minun on varauduttava siihen, ettei Donnan historia ehkä koskaan selviä,
mutta toivossa on hyvä elää.
Ehkäpä minunkin pitää Simonin lailla päätellä joskus valmistusvuotta, voihan sitä arvailla osienkin perusteella ja kaaressa olleesta kaksi numeroisesta luvusta 28, josta tosin ei innokkaiden purkajien jälkeen ole sen suurempaa havaintoa. Sekin ihmetyttää, ettei siinä ollut minkäänlaisia nimikirjaimia tai yleensä kirjaimia. Kuten aikaisemmin olen todennut, ei Donnan nimikään ole Donna, muilta osin kuin ilmeisesti kolmen minua edeltäneen omistajan silmissä. Uskoisin, että voin sen nimen vaihtaa, koska alkuperäisestä veneestä ei ole edes sen selkärankaa jäljellä, vaikkakin lähes kaikki kylkiluut, siis kaaret löytyvät alkupeäisiltä sijoiltaan. Veneen entisöinti etenee nyt kohtuullisen ripeästi. Puusepänliikkeet olivat niin tukossa koko syksyn, etten meinannut saada millään, mistään, ohkaista ponttirimaa, mutta nyt tänään sain kuulla, että tilaamani määrä on valmis. Kyse on kattorimoista, jotka tulevat männystä. Minäkin pääsen vaihteeksi töihin, sillä rimat on ensin kyllästettävä ja sitten maalattava valkoiseksi muutamaan kertaan. Kattotukit tai tuolit ovat mahongista. Toki nekin täytyy kyllästää ja lakata, mutta nämä puuhat antavat minulle muutakin ajattelemisen aihetta kuin sairaalareissulla puhjennut diabetes.
Donna 28