Epoksi ja spriipetsi

[EWS]

Epoksi ja spriipetsi

Onko kukaan koettanut sekoittaa epoksiin spriipetsiä.
Miten mahtaisi onnistua sekoitus mahongin värin tummentamiseksi.
Jäisi yksi vaihe pois .
Kysymys on runaboutin mahonkikylkien käsittelystä.
Kylkiin tulee kaksi kerrosta epoksia,sitten kevyt hionta ja lakkaus.
Mikä olisi paras lakka epoksin päälle?



EWS!

[Northling]

Moro

En tiedä miten sprii sekoittuu epoksiin ja mitä se vaikuttaa kovettumiseen? (kokeilemalla se selviää.)
Spriillä ainakin voi pestä epoksiset pensselit ja lastat.

Eri asia on sitten taas se että kannattaako sitä siihen sotkea. Voisin kuvitella että lopputulos on vähän samanlainen koin petsilakatussa. Eli petsilakka peittää puun oman kuvion. Pelkkä epoksi tai lakka tuo puun syyhyn "syvyyttä ja hohtoa"! petsilakka taas tekee pinnasta yksiuloitteisen, "matalan" ja samean. (minä petsaisin ennen epoksointia ehdottomasti).

Paras lakka olisi 2-komponentti lakka, jossa on hyvä UV-suoja.

Nortti

[raimå]

Saanko kysäistä miksi et esim. laita mahonkipetsiä owatrolin sekaan, kyllästä ja sen jälkeen lakkaa persiiseen. Miksi epoksi?

[Mile]

Tota noin, ei ole tullut ennen mieleen tämä asia. mutta epoksi liukenee komeasti metanoliin. Ja metanolihan on "puuspriitä" . Jos spriipetsi liukenee metanoliin, niin sillä voisi ohentaa epoksia ensimmäiseen kerrokseen. Metanolia siksi että se ehtii haihtua pois ennen kuin epoksi kovettuu.

Eipä se epoksi silläkään kovin syvään puuhun mene, mutta väri voisi mennä vähän paremmin.

[CC]

Nämä liuotteettomat puuepoksit eivät ole tarkoitettu ohennettaviksi. Kovettuminen ja lopputulos kärsii.
Tuohon hommaan on ihan omia aineita, esim. Hempel sealer599 ja vastaavat.

[EWS]

Niin no ajattelin vetää pintaan epoksin,josko pinta pysyisi
paremmin suojassa kolhuilta.
Asiaa pähkäiltyäni olen tullut siihen tulokseen,
että petsaan vain pinnan ja siihen päälle kova lakka.
kiitoksia vaan kaikille kommentoinneista!


EWS!

[Mile]

CC:lle.

Eiköhän se ole aivan sama lisääkö liutinta itse vai onko se lisätty tehtaalla? Kysehän oli vain ensimmäisestä kerroksesta. Viimeisiä kerroksia ei todellakaan pidä mennä ohentamaan eikä niissä myöskään ole syytä käyttää liuotteellisia epokseja.

Liutin heikentää epoksia ja jättää siihen huokosia jolloin liuottimella ohennettu epoksi ei toimi yhtä hyvänä kosteussuojana kuin liuotteeton.


Mutta tässä tämän kertaisessa kyssärissä voisi olla järkeä ohentaa epoksia nimenomaan metanolilla, jolloin epoksista puuhun syvemmälle imeytyvä metanoli voisi viedä mukanaan väriäkin. Toki täytyy huolehtia siitä että metanoli sitten pääsee haihtumaan puusta poiskin, ettei jää puun sisään pehmentämään päällä olevaa epoksia.
Metanolia siksi että se haihtuu pois paljon nopeammin kuin etanoli ( tavallinen juotava sprii).


Westin ja SP:n puuepoksit ovat sen verran lirua että niiden lisäksi ei mitään sealeria erikseen tarvita, toimivat jopa paremmin.
http://www.seqair.com/skunkworks/Glues/ ... nning.html" onclick="window.open(this.href);return false;
Huom. 5 % liuotinta riittää .. eli tippa vaan.

Itse petsiasiassa olen ainakin omissa rojekteissa päätynyt siihen että ne osat mitkä petsaan, niin petsaan ennen mitään muita aineita tai liimausta.

Ohentamalla epksia olen joskus tehnyt kevyttä täytepakkelia hiontapölystä ja epoksista -- mutta siis kevyttä täytettä, jolla ei mitään lujuusvaatimuksia, kunhan pysyy paikallaan. Ohennetulla saa sekaan sekoittumaan paljon enemmän täytettä kuin paksulla aineella.

Liimauksessa epoksia ei pidä mennä ohentamaan, sauma voi jäädä vaarallisen heikoksi.


Jos epoksin haluaa imeytyvän syvälle puuhun, niin kannattaa lämmittää liimattava alue ensin, ja sitten epoksoida normaalilämpimällä epoksilla. Puun sisällä oleva ilma kutistuu jäähtyessään ja imee pinnasta epoksin sisään. Jos tekee päinvastoin, epksoi kylmää puuta ja sitten lämmittää, niin saa melko takuuvarmasti aikaan kunnon rakkulapintaa, kun puun sisällä oleva ilma laajetessaan pyrkii puristumaan päällä olevan epoksin läpi ulos.

[raimå]

Oon tuota Sealeria pari purkkia lätrännyt. Ei se näppituntumalta ole millään tavoin normaali epoksiin rinnastettavaa. Sealerin liuottimet on todella rajuja, varmaan sen takia että "kosteussuojaus" todellakin saadaan huokosiin sisään. Muijasta tuli ihan pöpi kun käsitteli sillä vanerit - ei pitänyt maski kaasuja ulkopuolella:)

[CC]

CC:lle.

Eiköhän se ole aivan sama lisääkö liutinta itse vai onko se lisätty tehtaalla?

Käsittääkseni ne ohennetut tai ohennettavaksi tarkoitetut eivät ole samaa tavaraa, joten tuo kysymys lienee turha.
Kyllä sitä voi ohentaa "ei kriittisessä" paikassa, mutta lujuus ja rakenne jää todella huonoksi, kuten itsekin totesit. Miksi siis ottaa riski, jolla voi
pilata koko pinnoituksen ja laittaa sitä ohennetta juuri ensimmäiseen kerrokseen?

[Mile]

Puoltaa siis Westin tai SP:n käyttöä sekin seikka. Eipä noi liuottimet kovin terveellisiä ole hengittää. Pään niistä saa ainakin kipeäksi. Ja pidemmässä käytössä tuhoavat maksan vielä viinaakin tehokkaammin.

Jos tuosta edellisen linkin taulukoista mitään saa selvää, niin sen, että muutama kerros Westin epoksia tekee paremman kosteussulun kuin mikään sealer - paksumpanakaan.

Ulkohommia mikäli ei ole kunnon kaasunaamaria, tai paremminkin raitisilmanaamaria käytössä. Tai ainakin oltava pirun hyvä tuuletus, jos joskus silloin tällöin lotraileepi.

Metanolia ei sitten hörpätä, pikkutilkka sitä vie näön, ja isompi tappaa tai vie näön sekä rampauttaa! Eikä ne sen huurut ole yhtään terveellisempiä.
Mutta siltä voi osittain suojautua kun ottaa pohjat viinaa ja hörpyn lääkkeeksi .. ja pysyy muutaman päivän kännissä - silloin tippa metanolia ei pala maksassa myrkyiksi ( muurahaishappo + formaldehydi) , vaan poistuu hikoilemalla, hengityksen mukana, sekä virtsassa. Ei sillä että sitä metanolia silti saisi hörpätä! Mutta eipä pikkuhiprakasta haittaakaan ole, ellei site pilaa sitä juuri valmiiksi saatua lakkapintaa roiskimalla epoksia sinne tänne.

Vähän sama juttu ku joidenkin antibioottien kanssa - kysyin lekurilta sopiiko viinaa ottaa yhtään. Tämä sanoi, että vähän muttei liikaa, ja vastasi kun kysyin miksei, että maksassa kilpailevat keskenään kumpaa maksa polttaa. Totesin tähän, " eli joko lääke vaikuttaa pidempään tai sitten pysyy kännissä kauemmin samalla rahalla" - tähän lääkäri, että voi sen noinkin nähdä.

[Mile]

CC ..

Kyllä ne on aika tavalla samaa tavaraa eri epoksit kaikilla. Niitä epoksin peruskemikaaleja on muutamaa eri laista käytössä. Ja muutama suuri valmistaja tekee näistä eräänlaiset perusepoksit - näistä sitten formuloijat sekoittavat mieleisensä kauppalaadut.

Eli käytännössä otetaan tynnyrillinen tosi laihaa epoksia, ja laitetaan vähän paksumpaa sekaan - siinä on periaatteessa ns. puuepoksin resepti HYVIN pelkistettynä.
Laminointiin valitaan vähän paksumpaa tavaraa. Tuubiliimoiksi sitten hyvin paksua räkää, joihin voi olla listättynä myös polyuretaanin valmistusosia.

Formuloijan tulee perushartsin tiedoista osata laskea montako reaktiivista ryhmää tietyssä määrässä hartsia on, jotta sitten pystyy laskemaan optimaalisen määrän kovetteelle.

Ohuempi perushartsi tunkeutuu huokoiseen pintaan paremmin, mutta on lujuudeltaan heikompaa ja murtuu helpommin kuin paksumpi hartsi. Lopputulos on aina kompromissi - ja näitä sitten tehdään tarkoituksen mukaan. Eli erilaisia epoksisekoituksia on tuhoton määrä.

Liuottimen jos sellaista käytetään on oltava sellaista että se ei reagoi hartsin eikä kovetteen kanssa, taikka silloin sen seuraukset on tunnettava hyvin tarkasti jotta lopputulos olisi halutun lainen.

Esim. Teknoksen Inerta on epoksimaali, jossa perusaineena epoksi, jota on ohennettu liuottimella. Tällaisesta maalista nopeasti haihtuava liuotin ehtii suurimmaksi osaksi haihtumaan ennen epoksin kovettumista, siksi pinnasta tulee tiivis vaikka hartsia onkin ohennettu.

Liimauksessa ja laminoinnissa tilanne on toinen, niissä ainepaksuus on sitä luokkaa ettei liuotin ehdi haihtumaan ennen geeliytymistä, jolloin epksin rakenteesta tulee huokoisen verkkomainen ( eri asia kuin polyymeerirakenteen verkkomaisuus). Lisäksi kovettuneen epoksin sisään jäänyt liuotin pehmentää ja heikentää sitä.

Mutta ei se lopputulosta pilaa jos verrataan sitä, että laittaa alle yhden kerroksen hivenen ohennettua ja sen päälle yhtä monta kerrosta ohentamatonta kuin olisi laittanut ilman sitä pohjustuskerrostakin. Siinä on se ero ohentamattomaan, että ohennettu epoksi ui vähän syvemmälle puun halkeamiin ja huokosiin kuin ohentamaton, itse solujen sisään ei ohennettu ui yhtään syvemmälle kuin ohentamatonkaan - vain liuotin siivilöityy läpi. Tällä voi saada hyvin imevällä puulajilla etua siinä että puu ei myöhemmin halkeile aivan yhtä helposti kuin pelkästään pohjustamattomalla käsitelty.

Mutta ei tähän ole mitään syytä millään uudella terveellä ja tiiviillä puumateriaalilla.

Omassa paatissa käytin koivuvanerisen rungon ulkopinnassa ensimmäiseen pohjustukseen metanolilla ohennettua Westiä, ja hyvin se vaneri sitä imikin. Seuraava kerran epoksia lisäsin vasta muutaman päivän päästä välihionnan jälkeen, ohuen lasikuitukudoksen kanssa laminoiden.

Pinta on kestänyt uskomattoman hyvin, pikkukolhuistakaan ei vesi ole päässyt imeytymään vaneriin. Mahonkirimakannen epoksointi tuli ilman ohennusta , ja sitä on joutunut korjailemaan pinnoitteen korkkailtua irti. Westi kesti tässä kovaa käyttöä 5 vuotta, betonilattioiden pinnoitteeksi tarkoitettu epoksi korkkasi 2 vuoden jälkeen - osa syynä varmaankin ettei rimoitus päässyt kuivumaan yhtä kuivaksi kuin oli aikoinaan ollut.

[Viilari]

http://wiki.rg.htmldesign.de/index.php? ... von_Harzen" onclick="window.open(this.href);return false;
Sakemannifirma R&G:n tietoja epoksin värjäämisestä.KO firma myy monenlaista epoksia ja muuta asiaaan liittyvää sälää.
Ja vielä linkki heidän englanninkieliselle sivuille:
http://www.r-g.de/en/" onclick="window.open(this.href);return false;

[CC]

CC ..

Kyllä ne on aika tavalla samaa tavaraa eri epoksit kaikilla. Niitä epoksin peruskemikaaleja on muutamaa eri laista käytössä. Ja muutama suuri valmistaja tekee näistä eräänlaiset perusepoksit - näistä sitten formuloijat sekoittavat mieleisensä kauppalaadut.

En ole kemisti, enkä ole asiaan sillä tasolla edes hyvin perehtynyt. Väitteeni perustuvat vain jo kauan sitten käytyihin keskuteluihin ja saatuihin
hyviin perusteluihin Kevran Airasmaan kanssa. Omat kokeilut täsmäävät omiin väitteisiini. Riskimahdollisuudethan tuossa selititkin.
Riskittömin ohennusmenetelmä on lämmittäminen, joka kyllä leikkaa työaikaa. Ohentakoon liuottimella kuka haluaa tai uskaltaa, minä en.

Omassa Ladyssä hytin ulkopinnat on epoksoitu ohentamattomalla puuepoksilla ja maalattu 2-k uretaanimaalilla 15 vuotta sitten. Korjailutarve on ollut
äärimmäisen vähäistä ja edelleen on sama maali pinnassa.

[Mile]

http://www.epoxyproducts.com/chemistry.html#part3" onclick="window.open(this.href);return false;

tuossa selitetty epoksin kemiaa vähän yleistajuisemmin , ja muutakin asiaa. mm. veden alla maalaamisesta ja liimauksesta