väylä, joka lähtee Kivijärveltä Luumäeltä ja loppuu periaatteessa mereen Pyhtäälle, Ruotsinpyhtäälle tai Kotkaan. Lyhyempänä versiona se tunnetaan Väliväylänä, päättyen Kymijokeen. Siinä on muutama padottu Koski, mutta 4 - 5 virtaa, pientä koskea, helppoja ja hieman vaativampia, muttei vaikeita mitkään. Maisemat ovat myös kauniit, kylät palveluineen joen varressa, nuotiopaikat jne. Mittaa tällä Käyräjoen reitillä on n. 70 km. Olen sen inkkarilla melonut kerran, joka onkin ainoa inkkarikokemus minulle. Itse synnyinseuduillani Kainuussa viilettelin kajakilla, joita silloin rakennettiin porukalla vanerista ja kankaasta useampiakin, niitä oli jokaisella kylän pojalla. Kylä oli Tuhkakylä, joka tänä päivänä on kuuluisampi Talvivaaran kaivoksesta. Joki oli Tuhkajoki, joka oli kuuluisa lähinnä Purotaimenesta ja Harreista. Tämä joki putosi n. 40 m 6 km matkalla ja varsinkin loppukeväästä ja alkukesästä sen kosket olivat todella vaativia, joista ei kaikista uskaltanut edes laskea kanootilla, sen verran vaativia ne olivat. Tietojani en ole nyt päivittänyt tämän joen suhteen, miten Talvivaaran Kaivos, joka rajoittuu lähtöjärveen Kolmisoppeen on vaikuttanut ja vaikuttaa välillä Kolmisoppi - Tuhkajoki - Jormasjärvi - Jormasjoki - Nuasjärvi. Maisemat ovat kuitenkin tällä reitillä henkeäsalpaavat, koska 7 -sineä (Vuokatinvaaran huiput, jotka näyttävät kauempaa katsoessa sinisiltä päivän valossa) näkyvät miltei koko ajan, ainakin järviosuuksilla ja suvannoissa. Ja puut tietysti taipuvat veden päälle, muodostaen paikka paikoin holvin. Järviososuus Jormasjärvellä on pitkähkö n. 10 km, mutta sekään ei käy yksitoikkoiseksi, koska saaria ja luotoja on järvellä yli 40. Järvi jo sinänsä, varsinkin vaarajonon vieressä on todella kaunis jyrkkine rantoineen ja saaret kohoavine kallioineen. Jormasjärveen laskeva toinen joki Mustinjoki Maanselästä vetensä saava on varsinainen erämaajoki, jossa inkkarilla voisi liikkua ja kokea pystysuorat kallioseinämät joen molemmin puolin lähes vesirajasta lähtien, tästä joesta en kyllä ole kuullutkaan koskaan Harria tai Tammukkaa saadun, sen verran suonrusekaa vettä siinä on, vaikkakin puhdasta ja juotavaa.
Donna 28
i. Onko joku mahtanut maistaa moista 
Silloin ei isäukko vitsaa säästellyt kun äitimuorin kanssa kasvatti kovapäistään 
