Messinkiruuveista...

Yleistä keskustelua puuveneisiin liittyvistä asioista.
Vastaa Viestiin
Avatar
Veli-Matti
Viestit: 7971
Liittynyt: 08.10.2003 21:59
Paikkakunta: Varjakka

Messinkiruuveista...

Viesti Kirjoittaja Veli-Matti » 19.04.2004 21:46

Monipuolisesta "keskusvarastostani" sattui löytymään lootallinen uppokantaisia messinkiruuveja jotka olisivat juuri sopivia alimmaisten lautojen kiinnitykseen. Mutta kun tuo sinkkikato kauhistuttaa niin että uskallanko vedellä niillä laudat kiinni? Lootan päällä lukee "ottone laiton brass" eli siis mitä? Vai marssinko ruuvikauppaan ja ostan kylmän rauhallisesti lasten ruokarahoilla samankokoisia ruostumattomia ruuveja...
Veli-Matti

http://www.varjaagi.fi" onclick="window.open(this.href);return false;

http://kuvablogi.com/nayta/1972556/" onclick="window.open(this.href);return false;


"Aina löytyy eskimoita, jotka osaavat neuvoa kongolaiselle miten selvitä parhaiten helteessä..."

Avatar
vanhami
Viestit: 507
Liittynyt: 16.04.2003 14:35
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: Messinkiruuveista...

Viesti Kirjoittaja vanhami » 20.04.2004 8:36

Veli-Matti kirjoitti: Mutta kun tuo sinkkikato kauhistuttaa niin että uskallanko vedellä niillä laudat kiinni?
Siitä vaan. Teoria ja käytäntö kulkevat välillä omia teitään, jos ruuvit katoaa sieltä joskus 30 vuoden sisällä, ei se enään sun murhees ole.

Mika
Veneiden näprääminen on kivaa. Samoin saaressa siggen polttelu takakannella olutpullo kädessä. Veneilystä en niinkään perusta.

http://www.mikavanhala.fi

Yrittäjänä venetarvikekaupassa.
http://www.heater.fi/

Avatar
Veli-Matti
Viestit: 7971
Liittynyt: 08.10.2003 21:59
Paikkakunta: Varjakka

Viesti Kirjoittaja Veli-Matti » 20.04.2004 16:56

Joo, tämmöisiä ajatuksia minullakin on liikkunut päässä... Näin tuon sinkkikadon omassa veneessäni kun irroittelin lautoja, n. 2/3 osa ruuveista oli syöpynyt poikki. Sitäpä ei sitten tiedä itse pirukaan kuinka kauan tuohon on mennyt sillä veneeseeni on asennettu Valmet 1970 ja sitä ennen siinä on ollut joku muu pienempi päkyttäjä joten valmistusvuodesta ei ole varmuutta. Mutta joskus 60 luvun alussa tai 50 luvun lopussa se joka tapauksessa on tehty. Eli noidenkin ruuvien syöpymiseen on mennyt vähintään apauttirallaa 35 vuotta...
Toisaalta voinhan minä vaihtaa tai ruuvata laudat kiinni uudestaan uudestaan vuonna 2040 ;)
Veli-Matti

http://www.varjaagi.fi" onclick="window.open(this.href);return false;

http://kuvablogi.com/nayta/1972556/" onclick="window.open(this.href);return false;


"Aina löytyy eskimoita, jotka osaavat neuvoa kongolaiselle miten selvitä parhaiten helteessä..."

Avatar
Veli-Matti
Viestit: 7971
Liittynyt: 08.10.2003 21:59
Paikkakunta: Varjakka

Viesti Kirjoittaja Veli-Matti » 22.04.2004 13:07

Sinkkikato rupesi jotenkin painamaan mieltä ja viime yönä (heh, heh ei vaiskaan) piti käydä kaivelemassa ne "poikki syöpyneet" ruuvit esiin roskiksesta. Heräsi ajatus että onkos ne sitten syöpyneetkään kun katkeamiskohta on n. 5-10mm puun sisällä ja jäljelle jäänyt osa on aivan kovaa ja ehtaa messinkiä. Kestää taputella vasaralla ja viilailla ihan uusien ruuvien veroisesti. Eli onko noiden ruuvien kohdalla käynyt niin että ne on vedetty alunperinkin liian pieneen esireikään ja saatu aikaan venymän alku jonka puun turpoaminen on sitten saattanut elinkaarensa päähän?
Minkäs näköisiä ne "sinkkikadon" syömät ruuvit oikein ovat? Maalaisjärjellä ajateltuna syöpymistä pitäis olla laudan pintaosan apikkeilla eikä kölipuun sisällä...
Veli-Matti

http://www.varjaagi.fi" onclick="window.open(this.href);return false;

http://kuvablogi.com/nayta/1972556/" onclick="window.open(this.href);return false;


"Aina löytyy eskimoita, jotka osaavat neuvoa kongolaiselle miten selvitä parhaiten helteessä..."

termakin
Viestit: 19
Liittynyt: 10.09.2003 13:29

Viesti Kirjoittaja termakin » 22.04.2004 14:38

Veli-Matti kirjoitti:Sinkkikato rupesi jotenkin painamaan mieltä ja viime yönä (heh, heh ei vaiskaan) piti käydä kaivelemassa ne "poikki syöpyneet" ruuvit esiin roskiksesta. Heräsi ajatus että onkos ne sitten syöpyneetkään kun katkeamiskohta on n. 5-10mm puun sisällä ja jäljelle jäänyt osa on aivan kovaa ja ehtaa messinkiä. Kestää taputella vasaralla ja viilailla ihan uusien ruuvien veroisesti. Eli onko noiden ruuvien kohdalla käynyt niin että ne on vedetty alunperinkin liian pieneen esireikään ja saatu aikaan venymän alku jonka puun turpoaminen on sitten saattanut elinkaarensa päähän?
Minkäs näköisiä ne "sinkkikadon" syömät ruuvit oikein ovat? Maalaisjärjellä ajateltuna syöpymistä pitäis olla laudan pintaosan apikkeilla eikä kölipuun sisällä...
Vastailenpa kun aloitin tän sinkkikatohysterian. Eli pinnaltaan ovat kutakuinkin normaalin elämää nähneen messingin näköstä tavaraa. Ero on lähinnä mekaanisessa kestävyydessä. Eli messinki, josta aika (ja hapetin) on syönyt sinkin pois, on "haperoa" ja murtuu jättäen rakeisen leikkauspinnan. Tunnetuin tämä ongelma taitaa olla vesijohtopuolella, jossa messinkiset hanat ym. osat poikkeuksetta ovat "sinkkivapaata" messinkiä. Messinkiähän on mieletön määrä eri laatuja, myös merikelpoisia laatuja. Mutta ei tuo hetkessä tapahdu. Tai - no, riippuu messingistä.. ;-)

Hyvää tietoa eri metallien merikelpoisuudesta ja korroosiokäyttäytymisestä löytyy Richard Birminghamin kirjoittamasta kirjasta Boat building techniques illustrated. Samasessa opuksessa on myös paljon asiaa puuveneiden rakentamisesta. Suosittelen.

t:ro

termakin
Viestit: 19
Liittynyt: 10.09.2003 13:29

Viesti Kirjoittaja termakin » 22.04.2004 14:50

Ja vielä samaa..
<snipsnip>
Selektiivinen korroosio ( selective corrosion )
Metalliseoksissa korroosio voi tapahtua valikoivasti siten, että metallin eri seosaineet tai mikrorakenneosat liukenevat eri nopeuksilla. Tällöin tuloksena voi olla sienimäinen, reikiä täynnä oleva rakenne.
Tunnetuin selektiivisen liukenemisen muoto on messingissä ( Cu-Zn-seos ) tapahtuva sinkinkato. Sinkki liukenee messingistä ja jäljelle jää huokoinen punertava kuparimassa, jonka lujuus on huono. Sinkinkatoa tapahtuu nimenomaan sinkkirikkaissa messingeissä ( Zn >15-20 % ) klooripitoisissa liuoksissa (esim. merivesi ) sekä pehmeissä, hiilidioksidia sisäl-tävissä vesissä. Sinkinkato voidaan välttää käyttämällä vähäsinkkisiä seoksia tai seostamalla liukenemista ehkäiseviä seosaineita, esim. arseenia ( amiraalimessinki ) , fosforia tai antimonia.
</snipsnip>
Lisää tuolta (asiaa korroosion eri muodoista):
http://me.oulu.fi/labrat/komt/KorrTeori ... erTekn.pdf

Sekä:
http://me.oulu.fi/labrat/komt/KorrTeoriaFolder/

t:ro

Avatar
Veli-Matti
Viestit: 7971
Liittynyt: 08.10.2003 21:59
Paikkakunta: Varjakka

Viesti Kirjoittaja Veli-Matti » 22.04.2004 22:13

Joup! Olen tutustunut noihin sivuihin ja heti alkoi hirvittää. Erilaiset ruostumattomat ja happoteräkset ovat melkein poikkeuksetta ihan haperoa ja kelvotonta tavaraa merivedessä mikäli noihin vähänkin uskoo. Mutta pakkohan se on uskoa kun kerran on oikein tutkittu. Mutta mikä se on aikaväli milloin pultit napsahtelevat poikki ja vene uppoaa? Oulussa olevassa Eden kylpylässsä mentiin muistaakseni oikein oikeuteen asti kun ruostumattomat teräsosat eivät kestäneet ihmisten altaaseen mukanaan tuomia eritteitä ja klooria... Hirveän näköistä kun pitkin rakenteita valuu ruostevesi muka ruostumattomista osista.
Johtuen "yhtiön" läheisyydestä meillä päin on vanha viidakonsanonta joka kuuluu näin "Oulusalosa on lammasaijan tolopakki haponkestävää" eli sitä tavaraa on liikkunut meidänkin kotipajalla varmasti 40-50 vuotta ja siitä on tehty ihan mitä vaan alkaen pottukuokista, ämpäreistä ja pontikkapannuista päätyen veneen osiin eikä syöpymis- tai korrosio-ongelmia ole ollut. Onpa suolasiikaämpäreiden painolevytkin ollut samasta tavarasta eikä nekään ole syöpyneet vaikka tunnetusti siellä suolapitoisuus on aika raju :)
Veli-Matti

http://www.varjaagi.fi" onclick="window.open(this.href);return false;

http://kuvablogi.com/nayta/1972556/" onclick="window.open(this.href);return false;


"Aina löytyy eskimoita, jotka osaavat neuvoa kongolaiselle miten selvitä parhaiten helteessä..."

Matti Laurila
Viestit: 340
Liittynyt: 16.04.2003 12:12
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Matti Laurila » 26.04.2004 9:45

Moro!
Näissä hommissa pitää muistaa, että rostereita ja happoisia on monenlaisia, kuten myös olosuhteita, merivesissäkin on erilaisia pitoisuuksia eri puolilla maailmaa. Eli ei pidä näissäkään asioissa yleistää liikaa, joka olosuhteisiin löytyy optimiratkaisunsa, joka on muita parempi, mutta pitää myös muistaa, miten hyvää lopputulosta haluaa. Jos kaupasta ostaa vain "rosteria", saa mitä sattuu, koska lajeja on pilvin pimein. Jotkut ruostumattomat eivät kestä merivesissä ollenkaan, hyvä kuin kuivillakaan, seostuksesta riippuen. Toisaalta taas Suomessakin valetaan ruostumattomasta ja haponkestävästä erilaisia venttiileitä meren pohjaan sekä laivan potkureita, ja jos kaikki hajoaisivat käsiin, olisimme siitä jo varmaan kuulleet!
Käytetyt työstömenetelmätkin vaikuttavat ruostumattomuuteen.
Eli otetaan rauhallisesti tämäkin homma, jos ostaa em. aineita terästukkurilta, niin kannattaa mainita, mihin käyttöön se tulee ja saa parhaan aineen. Mikäli ostaa tavaran romikselta, kuten useimmat varmaan tekevät, saa vain jotakin ruostumatonta.
t.Matti

Avatar
Veli-Matti
Viestit: 7971
Liittynyt: 08.10.2003 21:59
Paikkakunta: Varjakka

Viesti Kirjoittaja Veli-Matti » 26.04.2004 14:04

Joup, näinhän se on. Mutta mikä on sen, vaikkapa "ruostumattoman" tai "haponkestävän" kölipultin syöpymisaika Suomen merialueilla? Jos täälläpäin (siis oulunseudulla) pelkästään sinkityt vannasputket ja kölipultit kestävät kolmenkymmenvuoden kahtapuolen niin mikä se on romikselta summanmutikassa ostetun tavaran kesto? Kuitenkin käytännössä moninkertainen verrattuna sinkittyyn - jos vaikkapa kolminkertainen niin elonlaskuopin mukaan kesto on n. 90 vuotta. Mutta riittääkö kestoikä valmiiksi vaikkapa jo 50 vuotta vanhan puuveneen kunnostukseen ;) ?
Suurempana ongelmana pidän em. tavaran hitsaamista vähän millä sattuu "rosteri" tai "haponkestävällä" puikolla. Mutta silloinkaan ei tule ongelmaksi niinkään korroosia vaan hitsaussaumojen laatu.
Mutta jos kysymyksessä olisi vanhan purkkarin kölipultit niin totta hitossa selvittäisin tavaran soveltuvuuden tonnikaupalla painavan kölin kiinnittämiseen. En niinkään korroosionkesto-ominaisuuksiin vaan venymiseen ja murtolujuuteen...
Veli-Matti

http://www.varjaagi.fi" onclick="window.open(this.href);return false;

http://kuvablogi.com/nayta/1972556/" onclick="window.open(this.href);return false;


"Aina löytyy eskimoita, jotka osaavat neuvoa kongolaiselle miten selvitä parhaiten helteessä..."

Simeon
Viestit: 19
Liittynyt: 18.01.2004 22:04

Sinkkikadosta

Viesti Kirjoittaja Simeon » 26.04.2004 15:30

Sukelsin joskus muinoin vanhasta laivanhylyn koneesta messinkiromua. Käytin sellaisia n. metrin mittaisia ja 60 mm paksuja tankoja sorvatessa materiaalina ja siinä oli selkeää sinkkikatoa tapahtunut. Siinä oli 1-3 mm paksu kerros pinnassa ihan kuparinväristä metallia. Raja terveeseen messinkiin oli terävä. Sorvattaessa punainen pinta vaikutti aika hauraalta, mutta silmämääräisesti siinä ei mitään sienimäistä rakennetta havainnut. Hylky oli uponnut muistaakseni -29.

Olen vanhana hylkyrosvona tehnyt samaa muissakin hylyissä mutta muuta kertaa en ole ilmiöön törmännyt. Saattaa olla, että sinkkikato ilmenee vain määrätyissä seoksissa. Toisaalta muut raaka-aineeksi käyttämäni metallit ovat voineet olla pronssia.

Matti Laurila
Viestit: 340
Liittynyt: 16.04.2003 12:12
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja Matti Laurila » 30.04.2004 12:35

Moro!
Korroosio rostereissa yms. on kuitenkin siinä mielessä simppeli juttu, että kokeita aiheesta voi tehdä ihan kotioloissakin. Eli jos on sattunut saamaan tavaraa, jonka korroosiokestävyys epäilyttää, voi kalikan panna esim. talven ajaksi, yleensä kuukausikin jo riittää, suolavesikylpyyn ja katsoa, mitä tapahtuu. Kun tekee vielä selvästi merivettä vahvempaa seosta, niin saa nopeutetun, pitkäaikaisen testin. Näin toimitaan muuten ihan teollisuudessakin. Mikäli haluaa verrata kestoa sinkittyyn, niin samaa liuosta toiseen astiaan ja sinkitty osa sinne, niin saa vertailukelpoisen tuloksen. Ruostetta ilmestyy melko varmasti, mikäli ei puhuta haponkestävistä laaduista, mutta osa pitää pestä puhtaaksi ja tutkia syöpymien syvyydet ja tehdä johtopäätökset sen mukaan, eikä pelkän kellastuman.

Hitsisauma on tietty aina kriittisin paikka rakenteessa ja nimenomaan lujuusmielessä, joten jos aikoo hitsata suureen rasitukseen tulevia kohtia, kannattaa miettiä ensin omat taidot ja pyytää tarkoitukseen sopivaa lisäainetta hitsauksen erikoisliikkeestä, silloin pitää myös tuntea hitsattavan materiaalin koostumus. Sinänsä rosterin hitsaus prosessina ei tällä vaatimustasolle ratkaisevasti eroa mustan hitsauksesta, suurin ero on siinä, että rosterin hitsauksesta syntyy syöpää aiheuttavia kaasuja ja huuruja. Jos taas aikoo tehdä koko veneen rosterista, pitää aiheeseen paneutua vähän syvemmälle.

t.Matti

Avatar
Veli-Matti
Viestit: 7971
Liittynyt: 08.10.2003 21:59
Paikkakunta: Varjakka

Viesti Kirjoittaja Veli-Matti » 30.04.2004 18:36

Ei perhana, älkää koskaan hitsatko edes harrastusmielessä haponkestävvä/ruostumatonta - tulee syöpä! No vitsi mikä vitsi - molemmassa mielessä ;)
Juttelin erään suuren paperikonevalmistajan palveluksessa olevan tutun insinöörin kanssa (n. vuosi sitten) Hän tekee työskentelee nimenomaan materiaalien kanssa ja kertoi että on ERITTÄIN vaikea löytää Suomesta haponkestävää/ruostumatonta joka ei kestäisi Suomen merialueilla vähintään sataaviittäkymmentä vuotta. Minullakaan ei kuulemma ole semmoisia yhteyksiä, romikset mukaan luettuna, että saisin semmoista noin vain hankittua. Kyseeseen tulee lähinnä elintarvike- ja lääketeollisuus, jos sekään. Sen sijaan hitsaaminen ja sen aiheuttama korroosia/lujuus voi olla ongelma, mutta siihenkin on kuulemma saatavana ns. yleispuikko jolla saadaan useimmissa tapuksissa riittävä laatu hitsaussaumoihin.
Korroosiokokeita voi tosiaankin suorittaa itse, isäukko teki niitä aikoinaan varmasti 40 vuotta - niiden suolasiikojen kanssa... ;)
Kotisatamassani on muuten n. 10 metrinen vene joka on tehty kokonaan rosterista, ja kas kummaan niin vain se joka syksy nousee vedestä ilman ruosteenhiventäkään. Se rötjäke ei tarvi edes myrkkymaaleja...
WAPPUA!
Veli-Matti

http://www.varjaagi.fi" onclick="window.open(this.href);return false;

http://kuvablogi.com/nayta/1972556/" onclick="window.open(this.href);return false;


"Aina löytyy eskimoita, jotka osaavat neuvoa kongolaiselle miten selvitä parhaiten helteessä..."

late p51
Viestit: 79
Liittynyt: 01.11.2009 7:55
Paikkakunta: 06950

Re: Messinkiruuveista...

Viesti Kirjoittaja late p51 » 30.05.2015 19:03

Mitenkäs arvon raati korjaisi rouva 47:n pikkuisen kauhtunutta olemusta ? Kaivelin kittitulpat pois alimman laudan takaosasta , enkä yhtään messinkiruuvia koloista kuitenkaan löytänyt. Syy viimekeväiseen massiviseen vesivuotoon kyllä löytyi... Eli kyseessä 47 vuotta sitten tehty upea fiskari , josta sinkkikato vain on syönyt ruuvit huitsinnevadaan. Porataanko samoihin kohtiin uudet , vai välille ihan uudet tulppineen. Vaiko peräti happoiset tilalle ?
Puu tuntuu olevan ihan tuoretta. :) Niinkuin kaikessa vähintään tämänikäisessä. köhh.

late p51
Viestit: 79
Liittynyt: 01.11.2009 7:55
Paikkakunta: 06950

Re: Messinkiruuveista...

Viesti Kirjoittaja late p51 » 30.05.2015 19:34

Joo. tilanne päällä. Porasin entisiin paikkoihin kolmenmillin reiät ja kiertelin 4x40 messinkiruuvit tilalle. Hyvin porautuivat , vetivät lautaa kiinni eikä entisistä ollut jäljellä kuin haiku. Täytyy käydä koko kölin pituus samantien läpi , molemmin puolin . En tällaista kyllä odotellut akseli- ja moottorinvaihtorempan yhteyteen. Mutta tuleepahan tehtyä että on , mitä verottaa :-) .

late p51
Viestit: 79
Liittynyt: 01.11.2009 7:55
Paikkakunta: 06950

Re: Messinkiruuveista...

Viesti Kirjoittaja late p51 » 31.05.2015 7:54

Hämmästyttää ruuvien lähes täydellinen kato. Onkohan joskus ollut käytössä joku kyllästeaine joka syö messinkiä tehokkaasti. Vai onko ruuvien metalliseos ollut tavallista herkempi syöpymiselle . Tosin missään kohtaa ei paatissa ole ollut sinkkiklönttiä. Olisiko sekään tähän auttanut . Aikamoinen homma tuosta tuli .

Vastaa Viestiin