Puuvene.net

Hei!

Minäkin laitoin tuollaisen kuvagallerian, johon laittelen venekuvia omaksi ja muiden iloksi.

Olkaa hyvä, ja tervetuloa katselemaan. Ilmainen kahvitarjoilu omaan näppäimistöön sadalle viimeiselle :=)

http://kuvablogi.com/blog/13886/1/

Haukkua ja hörhöillä sekä retostella saa sitten ihan vapaasti.

Hienot kuvat! Laitahan koneen kunnostus kuvia lisää jos sattuu olemaan.

Tekniikka aina kiinnostaa.

Todella söötti vene! Tollasen kun jostain löytäisi itselleenkin sitten kun veneen hankinta tulee taas ajankohtaiseksi.

k

Lisäsin toisen kansion, jossa on enempi tuota tekniikkapuolta.

No niin, olipas hyvät vaihe kuvat. Pikkasen näyttikin jo siltä että noi seetit noissa venttiileissä ja kannessa vaativatkin jo huoltoa. Olikos muita oikein pahoja paikkoja kuin tuo etulämmittäjä, sylinteri oli vissiin jonkin verran hoonausta vaille.

No eipä oikeastaan.

Etulämmittäjähän se oli silloin viime keväänä työn alla. Ja hyvin tuo on ajoa kestänyt.

Nuo venttiili- ja sylinterikuvat on eilen otettuja. Kävi nimittäin niin, että irroitin taannoin etulämmittäjän uusintamaalausta varten. Eilen kun pyörittelin kammella konetta ja seurailin venttiilien menoa, huomasin että sehän puhaltaa venttiileistä ohi oikeen kunnolla. No, ei muuta kun kansi pois. Ja sieltähän sitä löytyikin karstaa ja ruostettakin.
Karstat on peräisin turhan rikkaasta seoksesta ja loppukesän kylmistä ajeluista. Ruoste taas on tullut vuotavasta etulämmittäjän tiivisteestä imupuolen kautta. Siksi tuo imuventtiili oli noin törkeässä kunnossa. Tiiviste oli kovettunut kesän aikan kivikovaksi, eikä enää pitänyt. Huomasin kyllä ihan viimeisillä ajoilla, että se hiukan hengitteli, mutta en silloin kiinnitänyt kummempaa huomiota.

Eli, kannattaa noita kuumia tiivisteitä tarkkailla aina silloin tällöin, ainakin nykyaikainen kuumakestävä tiivistemassalevy kovettui tossa. Toisekseen, kannattaa kipata kunnolla öljyä koneeseen talvisäilön ajaksi.

Sylinteri on ihan ok, siihen oli tullut männänrenkaiden kohdalle yläreunaan ihan hiukan ruosterantua, mutta se oli niin vähäistä, että häipyy kyllä kevään ekan koekäynnistyksen myötä.

Sanoisin, että läheltä piti tällä kertaa tuon imuventtiilin ja etulämmittäjän tiivisteen kanssa...

Lisäsin kuvia:

-uusi kansio Puuvenetekniikkaa&nikkarointia
-pari uutta W1 -kuvaa

Tällaisen koekäynnistysvideon laittelimme tänään:

http://www.youtube.com/watch?v=CjYhbYaMOQs

Taitaapi olla ns. säädöt kohdallaan.

Olen ihastellen yrittänyt katsella mistä Petronillan pakoputken pää on tekaistu. Onko läpivienti ihan vesijohtotavaraa vai jotain jalompaa ainetta?

Pakomutka ja kaikki muutkin pakoputkikamppeet ovat ihan vesijohtotavaraa. Eli kamat saa ihan vaikka mistä putkiliikkeestä, mutta kannattaa tietty etsiä halvin.

"Vanhat" tietty kavahtaisivat tuollaista mutkaa, sillä aikoinaan täälläkin tosi venemiehet eivät laittaneet edes äänenvaimentajaa TIETÄESSÄÄN että se vie tehot :=D

Pari uutta videota netissä:

http://www.youtube.com/watch?v=8Gz7UMk-Ps8

http://www.youtube.com/watch?v=3jeDH-6v2mA

Aikamoista räpläämistä taas talven jälkeen, mutta kyllähän tuon taas oppii.

Kivan näköistä lättäpäätouhua ja tuttu säkätys mutta yksi asia kiinnitti huomiota...

Ote käynistyskammesta on juuri semmoinen josta minut isäukko vieroitti tervapampulla jo alle kymmenvuotiaana. Pienempi virhe on se peukalon pitäisi olla aina käynnistyskampea pyöritellessä pitäisi aina olla ns. apinaote eli peukalo ei saa olla eri puolilla kuin sormet ja se isompi virhe on kahden käden ote ahtaassa tilassa...
Tiedä, tiedän että siellä käynnistyskammessa on kynnet jotka "estävät" takapotkun sattuessa kammen pyörähtämisen taaksepäin mutta kun se ei aina toimi kuluneissa kamppeissa.
Jossain vaiheessa tuo opetettu ote unohtui minulta ja 6-7 vuotta sitten tulikin murtunut peukalo ja tikkejä kämmenselkään yhden epävireessä olevan Olympian kanssa kun se potkaisi takaisin ja kynnet takertuivat. Sen jälkeen opetettu ote palautui yllättävän hyvin mieleen...

Hemmetin tyylikäs ryyppypullo!

Kiitos vinkeistä, ihan asiaa puhut. Takapotkun jos saa aikaiseksi, niin se lyö aika rivakasti kämmenselkään.. Alkujaan olin aikalailla tarkempi tuon veivin kanssa, mutta kun on koneen kanssa tottunut touhuamaan, niin on työturvallisuuskulttuuri hiukan laskenut. Enempi tulee skarpattua vain silloin, jos on ollut magneetto irti, eli sytkä voi olla aikasen puolella.. Eipä tuo muuten ole kertaakaan takaisin lyönyt, paitsi kun testailin huvikseni magneeton eri asentoja.

Entisellä omistajalla oli kone aika kummissa säädöissä, niin oli saanut sen potkimaan enemmänkin takaisin. Ja tuossa veivissä on selllainen ominaisuus, että silloin se kyllä pyörii takaisin ihan täydellä riemulla, kunnes kopisee laitaa pitkin kaaressa mereen... siksipä oli veiviin viritetty naru, joka oli kaaren takana kiinni. No, tuommoinenkaan patentti ei oikeen houkutellut, joten piti opetella koneen metkut ja heittää naru hiivattiin...

Ryyppykannu on sikäli ehta kapine, että sen osti isäukkoni aloittaessaan kansakouluun kulkemisen saaresta. 1940-luvun alussa niitä myytiin kylän kotileipomossa, joka myi pullien lisäksi myös haulikot ja veneenmoottorit. Kun toin tämän paatin ekaa kertaa näytille, niin ryyppykannu ilmestyi nopeasti kätköistä oikeaan ja alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa...

Jos on oikein pahatapainen kone niin kannattaa ehdottomasti opetella polkaisutekniikka jolloin naamavärkki ja kourat on mahdollisimman kaukana kammesta - ei tule kuin korkeintaan nilkkaan.

Jos mulla olisi tuommoinen ryyppypullo tuommoisella omakohtaisella historialla niin minä käyttäisin ehdottomasti kierrätettyä Turun Sinapin pulloa...