Sivu 2/2

Re: Pihljertan päiväkirja.

Lähetetty: 10.05.2020 12:48
Kirjoittaja Qubik
Vehkasalo, mä itse taaseen pelkään niit puutulppia, kun ne turpoessa ehkä halkaise lauan... 8} Kumi antaa ainakin periksi. Mulla se reikä on tosi lähellä laudan reuna. Tossa kuvassa lli tulppa hiukan liian ujosti kiristettynä ja jalka osui siihen. Normaalisti se on vielä lisäksi pohjatrallin alla eikä oikein pääsee tulemaan helposti pois.

Re: Pihljertan päiväkirja.

Lähetetty: 10.05.2020 18:50
Kirjoittaja Qubik
Eli kolean ja kostean talven aikana ei oikein päässyt tekee venelle mitään, koska tilavaa pressuhallia ei ollut ja ulkona oli niin kostea, etten uskaltanut pressua poistaa. Kerran rannalla oli senverran tuulta, että nosti veneen pukeilta alas ja meinas laittaa kellumaan mereen turhan ajoissa. Onneksi Olin viisana nostanut laidurin isot fendarit veneen alle piiloon ja niiten varaan vene sitten kaatuikin. Tilanteen näki varastomies ihan livenä, ja pääsin nopeasti vahvistamaan pukkeja ja kiinnityksiä. Sen jälken kävin lähes päivittäin tarkastamassa. Onneksi yhtä pienta naarmuaa lukuunottamata, mitään vahinkoja ei pääsyt syntymään.
Talven mittaan suunnittelin, että jos kevällä saisin jo Olympia KT50 moottorin sinne asennetuksi. Heti, kun tuli mahdollisuus, nostinkin Bernardin pois. Oli se jo kesällä antanut merkkeja, ettei peti olee ihan niin jämpti, kun voisi ollaa ja kiinnitysmuttereita jouduin hieman kiristamaan. Olympiasta, jonka ostin käyntikuntoisenä, ei kuitenkaan hyvästä ulkonäosta huolimatta, toimivaa saanut, koska sylinteri seinässä sisäpuolella ja palotilassa olit halkeamat. Kylkiäisenä tuli kyllä toinenkin samanlainen varaosiki, mutta aikataulu ei mahdollistaa nyt tarkemmin purkailla moottoreitä.

Re: Pihljertan päiväkirja.

Lähetetty: 10.05.2020 18:59
Kirjoittaja Qubik
Koska Bernardi on jo irti, tein sille perusteellisemman tarkastuksen. Vaihdoin muutamat stefat, tein uudet ventiilikopan tiivisteet ja vaihdoin kuparirengaita. Jospa sais ihan niin tiiviksi kun mahdollista. Siinäs oheella selvis se syy, miksi mun muksukin jaksaa vetää helposti moottoria käyntiin. Kun työkaveri kuuli, että mulla Bernardi on venessa, niin se avas oma muistojen arkun siltä ajalta, kun hän sellaisia moottoreita vielä ihan ammattiksi korjas. Ja häntä kummastutti kovasti, että 13v jaksaa narusta vetää käyntiin. Epäili jopa, että sylinteri alkaa olee kulunut. Onneksi niin paha tilanne ei ollut. Puristusmittaus antoi hiukan laimeat tulokset toki. Ventiilivälysten tarkastus ja siinä olikin pakoventiilin välys lähes olematon. Pieni säätö ja alkoi löytymään ihan manuaalin mukaiset puristukset. Tällä kertaa pääsin hellpolla. Nämä moottoritkin on todennäköisesti tarkoitettu lyijylliselle bensalle ja nykyinen ei oo omia hoitamaan ventiileja. Sitäkin luin pitkään ja päätyin siihen ettei lyijyjä korvaavista lisäaineista oo oikesti tarpeeksi. ja jos ranskalaisiin on uskomista, niin huomattavasti paremmin prosentin verran kaksitahtiöljyjä hoitaa homman paljon tehokkaammin. Sillen tuli edelliskesä ajettukin. Pientä tuska teki vauhtipyörän kopan pultit. ne olit juuttunut oikein miehekkäästi ja jouduin leikkaa ne pois. Niittimutterit asensin vanhan koulukunnan muttereiden tilalle.
Ja melkein unohdin sen olellisimman. Bernardi moottoreissa on mahdollisuus valita, kummalla puolella moottoria vaihdekahva on. Oikealla on myös kaasutoivoamisen vipstaakkeli, niin päätin siirtää myös vaihtekahvan oikealle. Saa ehkä moottorikopan rakentaa järkevämmin, jos lähestymisuunta on kaikella samaa. Rakenne on vähintäin mielenkiintoinen ja pakko myöntää melko karulla tavalla yksinkertainen. Uudet O-renkaat löytyy helposti ja kahvan kätisyyden vaihto onnistui mutkattomasti. Moottori sai paikoittain uutta maalia pintaan ulkonäon vuoksi.

Re: Pihljertan päiväkirja.

Lähetetty: 10.05.2020 19:44
Kirjoittaja Qubik
Neukkuaikaisten laakereiden löytäminen oli yllättävä. Aivan täydellisessä kunnossa.

Re: Pihljertan päiväkirja.

Lähetetty: 10.05.2020 19:46
Kirjoittaja Qubik
Aluksi oli kultainen suunnitelma pitää hommat lapasessa ja uusia vaan pitkittäis palkit moottorin alta. Viikonloppuisin ei liikaa laatukauppoja olee auki ja umpipuuta helpolla ei löytää. Jostain olin saanut päähän, että moottorin peti pitää ollaa tammea. Bauhausista löytyi leveetä tammilankkua. Leikkasin sen siis pitkittäin puoliksi ja liimasin epoksilla selät yhteen. Nyt riitti paksuutta. Työkaluina oli melko vaatimattomasti iso puukkosaha, halpis höylä, muutama viilaa ja hiomapaperia. Omasta mielestani lopputulos on melko sievä.
Tuli aikaa tarkastaa poikittaiset tuet pilsissa ja siivoa samalla mootorin alta pilssi. Kiinnityspultit törröttit melko jännästi, mutta ulkopuolella ei pultinpäitä näkynyt. Pulttien kulmat olit sellaiset että tarkkojen reikien poraus uusiin pitkittäispalkkeihin olisi olnud vähintäin haastava, kun jokainen oli aivan eri kulmassa. Kaksikin kertaa oli jo porakone kourassa, mutta jätin silti kesken vaikka pienet porausjigitkin oli jo tehty.
Päätin sitten ajantäytteeksi puhdistaa pilssi ja öljyä moottorin alusta. Sinne muutoin ei oikein pensseli mahtuu. raapittuna aikanaan löytyi Pihljertan ainoa mätä paikka. Keulan puoleisessa poikkipalkissa oli vedenpoisto kanavat tukkeutunut, öljy oli tukkeumat kovettanut kunnolla ja siellä oli sellainen puolen tikkuaski kokoinen pehmeä paikka. Kerrankin ei tullut paha mieli siitä, kun löytyy pehmeetä. Päinvastoin. Nyt tuli hyvä syy uusia myös poikkipuut. Pakarat jännityksestä piukeena lähdin lopulta kampeamaan poikkipuita ylös. Varovaisen ja vähemmän varovaisen käsittelyn tuloksena molemmat liikahtit ylöspäin ja lopulta ilman vahinkoja ympärilla oleviin osiin, ne irtos venesta. Osaa puu halaillaa pulttia kovaa, vaikka kierreosaa on vaan 10mm, loput ihan sileä tankoa.

Re: Pihljertan päiväkirja.

Lähetetty: 10.05.2020 19:50
Kirjoittaja Qubik
Pikkase jatkokuvia. Kyllä tuli tätäkin forumia selailtu monet hyvät tunnit ohjeiden toivossa. Jostain syystä ne mallinnukset jää ainaa väliin kaikilla ja siiryttään siihen Lankku-sovitus venseen osion.

Re: Pihljertan päiväkirja.

Lähetetty: 10.05.2020 20:18
Kirjoittaja Qubik
Kyllä siitä karseen käsityön lopputuloksena ja naapuritallin vannesahan avulla ihan hyvin istuuvat tukit syntyi.
Olihan mulla ihan oikea syykin irroittaa akselistostakin osia. Koko kesän huolestuttavan reippaasti vuotanut taliboksi oli pakko saataa pöydälle ja kunnostaa. uusiminen ei oikein olee vaihtoehtona, koska akseli on 16mm paksu. Kukaan ei myy sellaista. Ja no mulla on päässä varmaan joku vika, mutta mä tykkään kunnostaa vanhoja pronssiosia käyttökuntoiseksi.
Ikävä piirre on, että akselilaippa katkes irroittaessa vaikka kuinka varovainen olin. Kyllä mä irrotusöljyssä lioitin ja lämmitin ennen irroitusta, mutta pieni veto ja napsahti poikki. Harmittus oli melkoinen. Vastaavan löytäminen suomesta osoittautuui mahdottomaksi, Kiinanpoika joutui lähettää sellaisen ja rosterisenä. "Jos vaan olisi omalla sorvi" kaikui jatkuvasti päässä. " 3 tuntia ja ois uusi laippa asennusvalmiina 8\\
Taliboksi irtos kuitenkiin kohtuudella. Rasvakupin kierre on venynyt, niin ettei pysyisi paikalla. Ilmeisesti on astutu päälle. Korjauksena on kuppi poistettu ja tilalle on liimattu kemiallisella metalilla tavallinen rasvanippa ja paikallapysyminen on varmistettu letkuklemmarilla. Yhdistelma on melkein toimiva, muttei tiivis. Myös talinauhoista oli jäljellä vaan ohuet riekalet.

Re: Pihljertan päiväkirja.

Lähetetty: 10.05.2020 20:20
Kirjoittaja Qubik
Taliboksi pöydälle, kunnon pesu ja teräsharjalla ja scotchbrite tyynylla hinkaamista. Ihan kimalteleva osa sieltä taas esiin tuli. Paljon huonoja valmisjälkiä poistin samalla ja viimistelin. Niin kuten tänmallisissa usein, kierretta on siinä mutteriosassa kokomatkalla sisällä. Se taaseen ei anna talinauhoilla pakkaantua kunnolla. Useamman kerran olen ihan sorvissa sisäterällä leikannut kierretta pois talinauhan asennusalueelta ja boksin kiristys on paljon järkevämpä ja boksi pysyy tiivinä. Mutta kun sitä sorvia ei oo enää käytössä. Pienella snurralla varovaisesti sain samaan homman tehtyksi ja sinne sain mahtumaan 2 kierrosta 4mm teflonnauhaa. Sen rasvakupin kierten kanssa oli pähkäilyä enemmän. Kemiallisen metallin jämät sain pois, yhdesta projektista jäi uusi rasvakuppikin, kun asjakas silloin halusi isomman rasvapuristimen omalle. Mutta sopivaa kierreleikkuria en löytänyt. Lopulta naputtelin vaan pienella vasaralla sitä holkkiosaa ulkoa kunnes rasvakuppi alkoi istuu tiukkaakin oma paikalleen. Pronssi on pehmeetä näköjaan molemminpäin. Veneseen takaisinasennuksen jälkeen laitoin kierteelle vielä putkikierretiivistettä, varmuuden vuoksi. Myös mustasta raudasta pultit vaihtui happoisiksi, kun niitä sattui olemaan.

Re: Pihljertan päiväkirja.

Lähetetty: 10.05.2020 20:22
Kirjoittaja Qubik
Muutama lisäkuva:

Re: Pihljertan päiväkirja.

Lähetetty: 10.05.2020 20:23
Kirjoittaja Qubik
Ja laippa

Re: Pihljertan päiväkirja.

Lähetetty: 10.05.2020 20:35
Kirjoittaja Qubik
Tulihan siinä ohella sitten raapittu pilssikin puhtaaksi ja kaikki vedenkanavat rassattu puhtaaksi. Vuosien saatossa sinne oli keräytynyt niin hiekkaa, kun kyllästysöljyäkin ja monet kaarien alaosat olit ihan tukossa. No ei olee enää. Ulkopuolelta jouduin ihan hillitsemaan itteensa ja rapsuttin puhtaaksi vaan kölin. Sivulaudat ja köli sai tervan ja pellavaöljyn sekoitusta pintaan. Imi se hieman. Parin käsitelyn jlkeen oli vaan yhdessa laudassa kuiva paikkaa. Se onki sitten joku jännä alue, kun on nyt vetänyt 6 kertaa sivelletyn sisään ja vissi menee vieläkin. Muualla alkaa jäämään öljy pintaan, eli sinne ei menee. Sisäpuolelle vedin pilsin alueelle myös samaa sekoitusta niinpaljon kun sinne meni. Toivottavasti pysyy kauniina taas seuraavat vuodet.
Moottorinkin nostin veneseen, mutta kiinanmaalta lähetystä on odotteltu noin 5 viikkoa. Tänään näyttää olevan saapunut vantaalle. Jospa ensviikolla tulisi ilosanoma postissa.

Re: Pihljertan päiväkirja.

Lähetetty: 10.05.2020 20:39
Kirjoittaja Qubik
Pitihan ne pikkulapsetkin laittaa töihin.

Re: Pihljertan päiväkirja.

Lähetetty: 10.05.2020 20:45
Kirjoittaja Qubik
Edellisen omistajan mukaan, se ohjausvaijeri on ollut venessa vuodesta 1975. Ei se ole varsinaisesti ruostunut, tai muuden paha, mutta muutamasta kohdasta on karvoja katkennut ja ne törröttää ikävästi. Omaankin kouraan, kun sellainen osuu on pahaa, muksuista puhumattakaan. Pieni ruori on tehty vanerista ja siihenkin on tullut pikkase turha paljon notkeuttaa. Vesi ja aurinko tekee tehtävänsä. Joten irroin nekin. Pinnan liitoksessa oli pienta klappia, siitä selviä varmaan shimmamalla. Se että vaijeri oli vaan solmittu pinnan ei taas ollut visuaalisesti hirveän esteettinen.

Re: Pihljertan päiväkirja.

Lähetetty: 10.05.2020 21:00
Kirjoittaja Qubik
Nyt ois tavoitteena valmistaa pieni yleisilmeen paremmin sopiva ruori, vaihtaa vaijerit johonkin pikkuse kivemmannäköiseen ja jos suinkaan saa, muokkaa vaijereiden kiinnitystä peräsimen akselissa. Hiukan on haaveissa tehä ohjauspinnasta sivulle siirrettävä. Sillatavalla saisi takapenkille enemmän tilaa ja ei tulisi jänniä hetkiä, kun takapenkkiläinen istuu suoraan pinnan liikeradalla rajoittimenä. Mutta se jää ehkä enstalven projektiksi, koska en kuitenkiin halua sine mitään hirvee modernia vaan perinteinen ulkonäkö pitää säilyä.

Välillä pitää ollaa muksuillakin hauskaa, joten puhallettiin hiukan isompi ilmapallo. Meteorologinen tutkintapallero.

Tälleen ollankin nykyajassa tän tarinan kanssa ja koitan päivittää päiväkirjaa sitämukan kun rannassa tapahtuu. Kiitos, kun olette jaksannut tähän saakka lukea.

Re: Pihljertan päiväkirja.

Lähetetty: 10.05.2020 21:06
Kirjoittaja Qubik
Tossa joku halusi tiedää, miten sittä halkemaan laidettava mehiläisvahakittiä keitettään. Joten sillatavalla-