Vuosi teinityttö Ottilianan elämästä
1 Ottiliana.jpg
Hei kaikki veneilyn, purjehduksen ja erityisesti puuveneiden ystävät. Olen tyttö nimeltä Ottiliana ja olen syntynyt Luvian Sådössä. Olen neito parhaassa iässä, nyt on alussa seitsemästoista kesäni! Olen siis Scylla-suvun viimeisiä edustajia, sillä surukseni joudun toteamaan että tuo vaatimaton torppa, jota myös veistämöksi kutsutaan on hiljentynyt ja kylmennyt, enää ei sieltä sukuuni putkahtele uusia jäseniä, niin kuin parhaina vuosina; kaksi jopa kolme upearunkoista kaunotarta vuodessa.
Minua pyydettiin kertomaan millainen on mäntyisen puuvenekastin edustajan vuodenkierto täällä pohjolan perukoilla. Aloitan kesästä, sillä se on ehdottomasti lempivuodenaikani! Alkukesästä toukokuussa minä yleensä pääsen vesille ja silloin riemu alkaa; saan huolletut kesämekkoni ylleni ja voi sitä riemua kun saan helmani purjeen lailla hulmuten kallistella menemään Selkämeren lempeissä tuulissa. En tosin pelkää kovempaakaan tuulta se on minulle haaste: haluan viedä huoltajani turvallisesti minne ikinä he halajavatkin. Yleensä seikkailemme Turun ja Ahvenamaan saaristossa, mutta edelliskesänä kävimme oikein Ruotsissa asti, Höga Kustenilla. Se on aivan mahtavaa seutua, jylhät rannat ja korkeat saaret olivat selkämeren asukille jotain ennen näkemättömän upeaa.
3 Scylla kokoontuminen Ukin Pietarinkarissa.jpg
Kesäni ehdoton huippuhetki on vuosittainen Scylla-vuositapaaminen. Useimmiten, niin kuin viimekesänäkin se on Uudessa kaupungissa. Tänä kesänä odotan innosta puhkuen siskojeni ja veljieni tapaamista Naatalissa. Olen saanut uuden kesämekonkin, isäni kutsuu sitä kyllä genoaksi. Kutsun Akia ja Kirsiä Isäksi ja Äidiksi vaikka he ovatkin ottovanhempiani, hoitajiani. Oikea Isäni oli jo edesmennyt arvostettu veneenveistäjä Luvialta nimittäin Nalle Nyberg. Aki ja Kirsi adoptoivat minut heti syntymässäni ja ovat pitäneet minusta melkein parempaa huolta kuin omista verenperintölapsistaan.
4 Venetsialaiset Katavamaalla.jpg
Kesällä rakastan viettää viikonloppuja BSF:n Katavamaan saaressa, siellä on mukavan suojainen poukama aivan lähellä synnyinkotiani. Mielelläni vien hoitajani Laitakarista, jossa kesäsijani on, Katavamaalle nauttimaan saunamökin ihanista löylyistä. Parasta kesässä on kun saan tuudittaa kevyesti kehdon lailla keikkuen hoitajani ihaniin purjehdusaiheisiin uniin. Joskus meno on railakkaampaa kun kyytiini saapuu sisaruspuoleni kavereineen Se on jotenkin niin riemukasta nähdä heitä, kun olen saanut seurata heidän varttumistaan lapsista ja nyt heillä on jo omiakin laps… ei kun siis veneitä hoidettavanaan. Jotain on tehty siis oikein, koska hekin ovat nähneet valon!
5 Matkalla talviunille.jpg
Syksy on vähän haikeaa aikaa, sillä silloin sataa ja tuulee monesti kovin ja tiedostan, että kohta kesän riemut on ohi. Kesän viettoa varten kyytiini lastatut tavarat viedään varastoon ja sitten Hanski nostaa minut kyytiin ja kuljettaa talvikotiin Kyläsaareen. Toki minulla sielläkin on hyvä olla. Kanteni, pohjani ja kylkeni pestään ja pääsen lämpimään halliin talven viettoon. Minut siivotaan ja klanssataan, joka paikasta talvikuntoon. Silti se tuntuu minusta vain kevään odotukselta. Nukun talviunta venesuulissa, jossa on tasainen lämpötila ja koneellinen kostutus huolehtii ettei mäntypuinen runkoni ravistu liiaksi. Monesti Aki aloittaa kunnostelun jo talvella. Hän juttelee minulle kaikesta mitä hän minulle tekee etten tunne oloani liian yksinäiseksi. Tänä talvena hän kertoili, mitä hän oli milloinkin tekemässä. Hän muun muassa nosti moottorini paikaltaan ja irrotti siitä vesipumpun, joka oli alkanut tiputtelemaan. Pikkasen kyllä pitkästyin kuuntelemaan hänen seikkaperäisesti selosti kaikenmoista ulosvetäjistä ja työntäjistä, stefoista ja laakereista. No mutta pääasia on että hän saan iloa tekemisistään ja minulla on taas kesäksi tip top kunnossa oleva Yanmar sisuksissani.
6 Koneremppaa.jpg
Kevät taas on aika riemullista kesän odottelua. Kunnostuksen tahti kiihtyy ja kaikessa alkaa olla tekemisen meininki. Tänä keväänä kylkeni hellästi hiottiin 320 grit hiomapaperilla mataksi ja sitten sain joka-tois-keväisen lakkakierroksen kylkiini. Kanteni koristeet, mahokipuiset listat lakataan joka kevät, sillä aurinko on kesällä armoton ja ilman säännöllistä huolenpitoa lakkani alkaisi rapistua. Tässä kohtaa voisin varoittaa kaikkia naispuolisia (miksen miehiäkin): Muistakaa suojautua liialta auringolta.
8 Lakkausta.jpg
Vaikka suomen kesä on lyhyt on aurinko armoton ja se paistaa pitkään. Minunkin satamassa auringonpuoleinen skandeck-listani oli aivan rapistunut ja Aki joutui hiomaan haristuneet lakat siitä kokonaan pois ja rakentelemaan uudet 7 kerrosta aivan kyllästeestä asti. Kyllä minun taas kelpaa ensi kesänä ottaa aurinkoa kun on uuden aurinkosuojalakat pinnassa. Pohjaani sain uuden kerroksen Mille Extraa, joka on eliönestomaali parhaasta päästä. Se ei ole kalakavereilleni kovin myrkyllistä, mutta ehkäisee täysin näkkien kiinnittymisen. Inhoan niitä näkkejä ne ovat kuin finnejä sanonko missä…
9 Myrkkyä pohjaan.jpg
Kohta - aivan kohta on jo kesä ja pääsen vesille. Tuskin maltan odottaa!
Riemukasta kesää kaikille kanssaveneilijöille venetyypistä tai valmistusmaterialista riippumatta.
Toivoopi
S/Y Ottiliana hoitajineen
PS. Ylpeä Isäni esittelee kunnostustani ja reissujamme Youtube-kanavalla Ottilianasailing
www.youtube.com/ottilianasailing