Matkakertomus kesälomareissusta Ottilianalla Höga Kustenille kesällä 2017
Lähetetty: 18.08.2017 0:17
Viimeinen osa matkakertomuksesta:
Kotimaahan
Seuraavana aamuna suuntasimmekin sitten jo kotimaata kohden, tai siis Ålandiin. Grisslehamnin länsipuolelta lähtiessä pitää ensin navigoida pohjoiseen n. 8 Nm ennen kuin päästään avomerelle ja voidaan ottaa suunta Eckeröhön, jonne on hyvä suunnata Enskärin majakan opastamaa väylää myöten. Suurin osa 35 Nm matkasta ajelimme kevyessä 3-5 m/s pohjoistuulessa genaakkeri ulkona. Siis taas pidemmässä avomeriylityksessä meillä oli lähes ideaali keli; sivutuuli eikä aallokkoa. Eckeröön saavuimme iltapäivällä ja olimme viimeisiä veneitä, joka sai laituripaikan. Myöhemmin saapuneet joutuivat jäämään lahdelle ankkuriin. Tuntui oudolta olla täyteen ahdetussa satamassa Ruotsin puoleisten lähes autioiden satamien
Jälkeen. Muistutus paluusta kotimaanpuolelle tuli satamakonttorissa, kun laiturimaksun sähköllä oli 30 euroa, Ruotsin puolella totutun 10-20 euron sijaan. https://youtu.be/qlols9CA6cA
Maarianhaminan länsisatama oli seuraava etappimme. Pohjanlahden kierroksen jälkeen Ålandin tutut satamat tuntuivat jo kotivesiltä. Muistui mieleen kun ensimmäistä kertaa n 25 vuotta sitten uskalsimme avomerta uhmaten seilata Maarianhamin länsisatamasta Eckeröhön. Silloin vähäisellä kokemuksella se tuntui jo huimalta avomerimatkalta! Nyt kun kokemusta on vuosien saatossa karttunut ja luottamus veneeseen on kohdillaan iso merikään ei enää tunnu pelottavalta ja itämeri tuntuu pieneltä. Toki kunnioitus merta kohtaan ja terve pelko säiden suhteen on tallella. Meren kanssa ei leikitä, se on armoton!
https://youtu.be/F7lF1J_ha8I
Länsisatamasta seilasimme Vargatan kautta Seglingeen https://youtu.be/nNzNeQqiaJU Maailman parhaan Seglingen savusiian maku suussa muistona jatkoimme Lappoon ja sitten saaristomeren suosikkipaikkaamme oman pursiseuran saunamökille Kihdin laidalle.
https://youtu.be/m2pzT5suntc Kihtisäpissä viihdyimmekin useamman päivän tuttujen veneiden seurassa. Ylimääräistä aikaa oli jäänyt, sillä tuulenpitopäiviksi varatut satamapäivät oli jääneet suotuisten kelien takia käyttämättä.
Kävin vaihtamassa gasteja Saviletossa, sillä Kirsin piti lähteä töihin. Tyttäremme Janica kaverinsa Annan kanssa tuli seilaamaan kanssani viideksi päiväksi. Tyttöjä onnisti sillä kelit olivat kesän parhaimpia ja tuulet suotuisia. Tytöt halusivat ensimmäiseksi Kihtisäpin kuuluisaan saunaan. Sieltä jatkoimme Lootholmaan, jossa en ollutkaan pariin vuosikymmeneen tullut poikenneeksi. https://youtu.be/m2pzT5suntc
Helenan kainalosta jatkoimme yhteen suosikkipaikkaamme, Katanpäähän, jossa oli ihan pakko kiertää koirien kanssa tykkitiet ja käydä tähystystornissa. Kävimme myös pikavisiitillä Isokarin majakkasaarella ja tytöt kävivät majakassakin. Sieltä jatkoimme toiselle pursiseuran saunamökille UKIn edustalla, jossa koimme laiturissa melkoisen ukkosmyräkän. https://youtu.be/R7DZoaKrERY
Uudessakaupungissa vaihdoin taas kaksi kaksivitosta tyttöä takasin yhteen viisikymppiseen tyttöön, todettuani että vanhassa vara parempi. Jatkoimme siis Kirsin kanssa kotia kohden ”oikaisemalla” vielä kerran Kirsin suosikin, Katanpään kautta. Kovimman kelin kohtasimme melkein kotivesillä, kun matkalla Katanpäästä kohti Pyhämaan Ristikaria, tuuli nousi 14 m/s ja puuskat ujelsivat 17 m/s. Onneksi meillä oli taas sivumyötäinen tuuli, sillä vaikka olimme osittain ulkokarien suojassa, parimetrinen aallokko pisti ruorimiehen tai –naisen veivaamaan ruoriratasta ihan tosissaan. https://youtu.be/TkxuuHny3qg
Vielä 25 mailin seilaus ohi Rauman ja olimme kotisatamassa Luvian Laitakarin perinnevenesatamassa.
Yhteenveto
Kotiin siis saavuimme 6.8 reilun 6 viikon reissun jälkeen. Maileja kierroksesta kertyi 735 Nm Konetunteja tuli 86 h. Se tarkoittaa että arviolta puolet matkasta on taitettu purjeilla.
Höga Kusten ylitti odotuksemme kovasta ennakkomaineestaan huolimatta. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Jos mahdollista siellä kannattaisi viettää enemmän kuin tuo meidän 2 viikkoa, mutta toisaalta siinä ajassa näkee jo tosi paljon ja ihmismieli pystyy ottamaan vastaan vain tietyn kiintiön kauneutta, ennen kuin kauneinkin maisema alkaa näyttämään tylsältä.
Nortti
Tietoja Ottilianasta:
S/Y Ottiliana on vuonna 2003 valmistunut SuurScylla. Se on Björn ”Nalle” Nybergin viimeinen Scylla-design ja se on rakennettu Luvialla Sådön veistämöllä suomalaisesta männystä, mahongista ja teakista. Veneen mitat: runkopituus 10.60, kokonaispituus 12.60, vesilinja 8,45, leveys 3,50, syväys 1,60, Masto 14,3 m, uppouma n 7,0 tn. Veneessä on kutteririki, perä- ja ohjailuhytti sekä nykyaikaiset matkaveneen mukavuudet perinteisistä muodoista ja rakennustekniikasta huolimatta. https://youtu.be/It7VObIxe5Q
Kotimaahan
Seuraavana aamuna suuntasimmekin sitten jo kotimaata kohden, tai siis Ålandiin. Grisslehamnin länsipuolelta lähtiessä pitää ensin navigoida pohjoiseen n. 8 Nm ennen kuin päästään avomerelle ja voidaan ottaa suunta Eckeröhön, jonne on hyvä suunnata Enskärin majakan opastamaa väylää myöten. Suurin osa 35 Nm matkasta ajelimme kevyessä 3-5 m/s pohjoistuulessa genaakkeri ulkona. Siis taas pidemmässä avomeriylityksessä meillä oli lähes ideaali keli; sivutuuli eikä aallokkoa. Eckeröön saavuimme iltapäivällä ja olimme viimeisiä veneitä, joka sai laituripaikan. Myöhemmin saapuneet joutuivat jäämään lahdelle ankkuriin. Tuntui oudolta olla täyteen ahdetussa satamassa Ruotsin puoleisten lähes autioiden satamien
Jälkeen. Muistutus paluusta kotimaanpuolelle tuli satamakonttorissa, kun laiturimaksun sähköllä oli 30 euroa, Ruotsin puolella totutun 10-20 euron sijaan. https://youtu.be/qlols9CA6cA
Maarianhaminan länsisatama oli seuraava etappimme. Pohjanlahden kierroksen jälkeen Ålandin tutut satamat tuntuivat jo kotivesiltä. Muistui mieleen kun ensimmäistä kertaa n 25 vuotta sitten uskalsimme avomerta uhmaten seilata Maarianhamin länsisatamasta Eckeröhön. Silloin vähäisellä kokemuksella se tuntui jo huimalta avomerimatkalta! Nyt kun kokemusta on vuosien saatossa karttunut ja luottamus veneeseen on kohdillaan iso merikään ei enää tunnu pelottavalta ja itämeri tuntuu pieneltä. Toki kunnioitus merta kohtaan ja terve pelko säiden suhteen on tallella. Meren kanssa ei leikitä, se on armoton!
https://youtu.be/F7lF1J_ha8I
Länsisatamasta seilasimme Vargatan kautta Seglingeen https://youtu.be/nNzNeQqiaJU Maailman parhaan Seglingen savusiian maku suussa muistona jatkoimme Lappoon ja sitten saaristomeren suosikkipaikkaamme oman pursiseuran saunamökille Kihdin laidalle.
https://youtu.be/m2pzT5suntc Kihtisäpissä viihdyimmekin useamman päivän tuttujen veneiden seurassa. Ylimääräistä aikaa oli jäänyt, sillä tuulenpitopäiviksi varatut satamapäivät oli jääneet suotuisten kelien takia käyttämättä.
Kävin vaihtamassa gasteja Saviletossa, sillä Kirsin piti lähteä töihin. Tyttäremme Janica kaverinsa Annan kanssa tuli seilaamaan kanssani viideksi päiväksi. Tyttöjä onnisti sillä kelit olivat kesän parhaimpia ja tuulet suotuisia. Tytöt halusivat ensimmäiseksi Kihtisäpin kuuluisaan saunaan. Sieltä jatkoimme Lootholmaan, jossa en ollutkaan pariin vuosikymmeneen tullut poikenneeksi. https://youtu.be/m2pzT5suntc
Helenan kainalosta jatkoimme yhteen suosikkipaikkaamme, Katanpäähän, jossa oli ihan pakko kiertää koirien kanssa tykkitiet ja käydä tähystystornissa. Kävimme myös pikavisiitillä Isokarin majakkasaarella ja tytöt kävivät majakassakin. Sieltä jatkoimme toiselle pursiseuran saunamökille UKIn edustalla, jossa koimme laiturissa melkoisen ukkosmyräkän. https://youtu.be/R7DZoaKrERY
Uudessakaupungissa vaihdoin taas kaksi kaksivitosta tyttöä takasin yhteen viisikymppiseen tyttöön, todettuani että vanhassa vara parempi. Jatkoimme siis Kirsin kanssa kotia kohden ”oikaisemalla” vielä kerran Kirsin suosikin, Katanpään kautta. Kovimman kelin kohtasimme melkein kotivesillä, kun matkalla Katanpäästä kohti Pyhämaan Ristikaria, tuuli nousi 14 m/s ja puuskat ujelsivat 17 m/s. Onneksi meillä oli taas sivumyötäinen tuuli, sillä vaikka olimme osittain ulkokarien suojassa, parimetrinen aallokko pisti ruorimiehen tai –naisen veivaamaan ruoriratasta ihan tosissaan. https://youtu.be/TkxuuHny3qg
Vielä 25 mailin seilaus ohi Rauman ja olimme kotisatamassa Luvian Laitakarin perinnevenesatamassa.
Yhteenveto
Kotiin siis saavuimme 6.8 reilun 6 viikon reissun jälkeen. Maileja kierroksesta kertyi 735 Nm Konetunteja tuli 86 h. Se tarkoittaa että arviolta puolet matkasta on taitettu purjeilla.
Höga Kusten ylitti odotuksemme kovasta ennakkomaineestaan huolimatta. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Jos mahdollista siellä kannattaisi viettää enemmän kuin tuo meidän 2 viikkoa, mutta toisaalta siinä ajassa näkee jo tosi paljon ja ihmismieli pystyy ottamaan vastaan vain tietyn kiintiön kauneutta, ennen kuin kauneinkin maisema alkaa näyttämään tylsältä.
Nortti
Tietoja Ottilianasta:
S/Y Ottiliana on vuonna 2003 valmistunut SuurScylla. Se on Björn ”Nalle” Nybergin viimeinen Scylla-design ja se on rakennettu Luvialla Sådön veistämöllä suomalaisesta männystä, mahongista ja teakista. Veneen mitat: runkopituus 10.60, kokonaispituus 12.60, vesilinja 8,45, leveys 3,50, syväys 1,60, Masto 14,3 m, uppouma n 7,0 tn. Veneessä on kutteririki, perä- ja ohjailuhytti sekä nykyaikaiset matkaveneen mukavuudet perinteisistä muodoista ja rakennustekniikasta huolimatta. https://youtu.be/It7VObIxe5Q