Sinisten ajatusten aihiot alkavat olla piakkoin kerätty veneilyn osalta. Lähes joka syksy olen pitänyt venettä vesille miltei marraskuun alkuun, joskus -kuun puoleen väliinkin - syyskuun lopusta minuttiakaan ajamatta.
Veneilykauteni on loppunut Klamilan silakkamarkkinoihin (syyskuun viimeinen viikonloppu), jotka keräävät vuodesta toiseen tapahtumaan n. 2000 - 3000 "silakoista" innostunutta kävijää. Itse olen kala-allergikko ja en siis kaloista perusta, mutta tapahtumana se on Kaakonkulman ykkönen, kunhan varsinaisena markkinapäivänä pysyttelee pois muikun paistajien
lähettyviltä - ahtistaa. Klamilan kalamarkkinoille minut saa se, että jos en ole jotain tuttua nähnyt viimeiseen vuoteen, on erittäin todennäköistä, että tapaan hänet markkinavilinässä, sisämaan suontallaajatkin. Kalamarkkinoiden aikaan on viimeiset kymmenen vuotta ollut merellä varsin tuulista, 12 ms lännestä on normaali keli usein miten takaisin tullessa. Kun aallot keulasta alkavat tulla suurempina ryöppyinä yli ja vesi on hiton kylmää, silloin tietää viimeistään, että kesän leikit on leikitty.
Ei minua enää saa hevillä vesille, jos ei ole jokin poikkeuksellinen lämpöaalto tulossa ja niitä tuskin tulee tuollaisen kesän jälkeen. Lokakuun puolessa välissä pyrin nostamaan veneeni ylös
Viikonloppu tekemisiksi tulee sitten automaatisesti Donnan kunnostus, jota pitää
yllä yli talven erilaiset siniset ajatukset, jotka kumpuavat lämpimistä vesistä.
Donna 28
Varsinaisen veneen nimi on D. Into. Rojektivene on vielä nimetön - sillä on kyllä nimi, mutta se ei tyydytä minua
Kaipa loukku helpottaisi yhdellä ennen kevättä. Vene on kuin nainen, siitä kun alkaa pitämään ja pääsee hiljalleen sen makuun, ei osaa lopettaa. Ajatuksia ei saa sitten millään irti siitä - niin kun tässä ei olisi muutakaan tekemistä. Ja kaiken lisäksi tämä kiinnostukseni kohde on vain pari kolme vuotta nuorempi kuin Donna. 
