Puuvene.net

Melkein joka kesä saamme lukea lehdistä surullisia juttuja, miten mies putosi veneestä ja hukkui, koska veneeseen jäänyt vaimo ei osannut käsitellä venettä. Perhepurjehduksilla työnjako voi olla vinompi kuin kotona: mies purjehtii ja nainen kokkaa, siivoaa ja hoitaa lapset. Onko ihme, jos naiset alkavat kaivata kesämökkiä (mukavuuksin) ja mies jää yksin seilaamaan?

Paras tapa pitää yllä rauhaa ja rakkautta on saada vaimo innostumaan ja oppimaan purjehdus ja parhaassa tapauksessa kipparoimaan myös itse venettä

Naispurjehtijat on parivuotias naisten pursiseura, jossa naiset voivat kehittää purjehdustaitojaan tai jonka tuella naiset voivat aloittaa purjehdusharrastuksen. Naispurjehtijat järjestävät koulutusta, purjehduksia, jne. Nyt olemme menossa kevättapaamiseen Kotkaan ja lokakuussa purjehdimme Turkissa. Meillä on erittäin hauskaa!

Uusia naisjäseniä ja miehiä kannatusjäseniksi otetaan nyt vastaan!
Ks. http://www.naispurjehtijat.fi" onclick="window.open(this.href);return false;

Juu, meillä moottoriveneilijöillä ei ole tuommoista ongelmaa koska kaikkien vaimot ja/tai naisseuralaiset osaavat käsitellä venettä vähintäänkin yhtä hyvin kuin miehet.

Ei vaiskaan kyllä tuommoinen olisi tarpeellinen homma myös moottorivenepuolella. Meillä on asiasta keskusteltu kansihenkilön kanssa ihan vakavasti mutta hänellä ei ole ollut vielä juurikaan uskallusta nykyisen isomman veneen ruoriin. Edellistä pyöritteli ihan kivasti rantautumisineen ja muine toimineen. Perusteluina veneenkäsittelyn opetteluun on käytetty mm. mahdollista sairaskohtausta tai mereen putoamista.

Mutta miksei "Naisveneilijät r.y." ?

(pisti silmään tuolta linkin tekstistä "voimaannuttava kokemus" - hemmetin hienosti sanailtu!)

"Varaohjaaja-asia" on tärkeä pointti, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa. Jos kippari on ainoa pätevä käsittelemään venettä, niin on aina riski, riippumatta siitä mitä sukupuolta tai ikää muu miehistö edustaa. Ajatellaan vaikka vanhempi-lapsi-veneilyä, vanhempien tai isovanhempien viemistä merelle, juopuneiden maakrapukavereiden purjehduttamista. Hyvään veneilytapaan kuuluu, että on jonkinlainen varasuunnitelma ikäviin tilanteisiin, vähimmillään ei vaadi kuin parin minuutin briefauksen ennen lähtöä.

Naispurjehtijoilla lienee muitakin intressejä, tytöt tykkää tehdä juttujä keskenään, ja mikäs siinä. Sekin mahdollisuus on, että joku nainen haluaa veneillä ihan omasta halustaan, ilman miestä, miehestä huolimatta tai riippumatta. Merellä voi tulla kaikenlaista vastaan.

"Tytöt tykkää tehdä juttuja keskenään", epäilemättä. Mutta, jos miehet tykkäävät tehdä juttuja keskenään, niin mitä se sitten on Tarvitaanko siihen ihan oma purjehdusseura?
Kaikenmaailman naisasiayhdistykset kuuluvat tähän taudin kuvaan, en tarkoita sitä, että
etteikö näiden omien juttujen vuoksi tarvittaisi naisnäkökulmaa valottavia "puulaakeja".
Tuntuu vain siltä, että eriytymällä kieltämättä miehisestä ympäristöstä, naiset osoittavat
yhteistyökyvyttömyyttä miesten kanssa. Kun muualla eri järjestöissä pyritään näistä vanhoista naistenyhdistyksistä eroon, niin nämä purjehtijanaiset pyrkivät palaamaan viime vuosisadan alkuun, jolloin naisasiayhdistyksillä oli todellista tarvetta olemassaoloonsa. En ole kuitenkaan mikään sovinistisika, vaikka näin tässä ajatuksessa en haluakaan olla mukana.
Donna 28

"Hyvään veneilytapaan kuuluu, että on jonkinlainen varasuunnitelma ikäviin tilanteisiin, vähimmillään ei vaadi kuin parin minuutin briefauksen ennen lähtöä." - caracal

Näinhän se on mutta kun ei aina muista, viitsi tai sitten tilanne on jossain salmen ylityksessä tai vartin tutustumisreissulla semmoinen että veneilystä antaisi pikemminkin naurettavan "vaarallisen ja vakavan" mielikuvan veneilyä täysin tuntemattomalle ihmiselle.
Mutta monessakin tilanteessa pieni briiffaus olisi ja on ihan ok.

Tuo naispurjehtija asia hippasen naurattaa... Nyky-yhteiskunnassa noin yleisesti miehet on niin nuijalla lyöty alas kun on "nais-" sitä ja "nais-" tätä. Tasa-arvon nimessä tulisi perustaa "suojelkaa suomalaista miestä"

Mutta kyllä tietysti jokaisen aikuisen pitä vene normiolosuhteissa saada laituriin tavalla tai toisella.

Donna 28 kirjoitti:"Tytöt tykkää tehdä juttuja keskenään", epäilemättä. Mutta, jos miehet tykkäävät tehdä juttuja keskenään, niin mitä se sitten on Tarvitaanko siihen ihan oma purjehdusseura?
Kaikenmaailman naisasiayhdistykset kuuluvat tähän taudin kuvaan, en tarkoita sitä, että
etteikö näiden omien juttujen vuoksi tarvittaisi naisnäkökulmaa valottavia "puulaakeja".
Tuntuu vain siltä, että eriytymällä kieltämättä miehisestä ympäristöstä, naiset osoittavat
yhteistyökyvyttömyyttä miesten kanssa. Kun muualla eri järjestöissä pyritään näistä vanhoista naistenyhdistyksistä eroon, niin nämä purjehtijanaiset pyrkivät palaamaan viime vuosisadan alkuun, jolloin naisasiayhdistyksillä oli todellista tarvetta olemassaoloonsa. En ole kuitenkaan mikään sovinistisika, vaikka näin tässä ajatuksessa en haluakaan olla mukana.
Donna 28

Donna-sisko puhuu asiaa. Toisin kuin autokaupassa, veneitä myydään perusteluita kyselemättä myös naisille, seurat ottavat jäseneksi ja kursseille pääsee ilman hovineitoja. Jos oman perheen veneessä vastuun- ja tehtävienjako ei pelaa järkevästi, kannattaisi ehkä keskustella asiasta kyseisen veneen kipparin ja miehistön kesken.

Mutta merelle mahtuu monelaista kulkijaa, ja vappaassa maassamme meillä on oikein perustuslain nojalla yhdistymisen vapaus. Saa liittyä Naispurjehtijoihin tai olla liittymättä ja saa perustaa Miespurjehtijat. Aion merellä kohdatessa tervehtiä myös Naispurjehtijoiden lipun alla seilaavia, paitsi jos yrittävät mennä ohitseni

Mielenkiintoista, millaisia reaktioita asia herättää joissain miehissä. Miksi te olette puolustuskannalla heti, jos nais- etuliite liitetään johonkin asiaan?

Minua huvittaa myös tuo viimeisin heitto siihen suuntaan, että ongelma on paattikohtainen, väite kun ei kestä mitään analyyttista tarkastelua.

Naispurjehtijoiden perustaminen (olen itsekin jäsen, mutta tässä kerron tietysti vain omia kantojani ja kokemuksiani) on lähtenyt nimenomaan niistä kokemuksista, että naiset helposti urautuavat myös purjehtiessa/veneillessä pentterin ja punkan väliin, kokkaamaan, siivoamaan ja hoitamaan lapsia. Miksi työnjako olisikaan erilainen merellä kuin maalla?

Eikä asiassa ole mitään nauramista. Merellä tämä työnjako on vielä tyhmempi kuin maalla, sillä se saattaa olla jopa hengenvaarallinen. Viime kesänä uutisoitiin muistaakseni kahdestakin eri onnettomuudesta, missä mies hukkui kun mukana ollut vaimo ei osannut tehdä mitään hätätilanteessa.

Ylipäätään tietysti pitäisi pitää huoli siitä, että veneilijä osaa perustaidot ja gastit tietävät miten toimia hätätilanteessa. On kuitenkin järkevää keskittää koulutusta sinne, missä se menee parhaiten perille ja toimii tehokkaimmin meriturvallisuuden lisäämiseksi. Siis naisiin.

Naiset myös kokevat osallistumisaktiivisuudesta päätellen miesten johtamat pursiseurat itselleen vieraiksi, eikä ihme, jos naisten tehtäväksi taas jää kahvinkeitto ja junioritoiminta.

Naisten tapa oppia asioita on myös erilainen kuin miesten. Juttelin juuri venemessuilla yhden miespuolisen purjehduksenopettajan kanssa ja hän sanoi, että ymmärtää oikein hyvin, miksi naiset haluavat opiskella purjehdusta ja muita taitoja keskenään: miehet eivät usko ennenkuin kokeilevat, naiset eivät ota turhia riskejä, vaan opettelevat joskus turhankin huolellisesti ennenkuin tekevät. Jos nainen hankkii veneen, hän on yleensä käynyt jo monet kurssit ja suorittanut ao. tutkintojakin, mutta mies ostaa veneen ja vie merelle koko perheensäkin, vaikkei olisi ruotsinlaivaa pienemmällä ikinä seilannut.

Ja kyllä, naiset haluavat tehdä juttuja keskenään. Pitäisikö miesten mennä vähän itseensä ja miettiä miksi?

Naiset eivät ehkä HALUA enää tehdä yhteistyötä niillä ehdoilla, joita miehet tarjoavat. Me voimme hoitaa pursiseurahommat keskenämmekin , jos niikseen tulee, mutta mieluitenhan me tekisimme asiat teidän miesten kanssa, kunhan vain sellaisista ehdoista sovitaan, että toiset eivät vain poimi rusinoita pullasta.

Emme ehkä halua kuulla seksistisiä kannanottoja tai tulla ohitetuksi kun puhutaan muka "miehisistä" asioista. Ehkä me haluamme rakentaa tytöille ja nuorille naisille mahdollisuuksia oppia purjehtimaan ilman, että he joutuvat kokemaan olevansa koko ajan ei-toivotun huomion kohteena.

Vielä yksi käytännön esimerkki. Oletteko koskaan miettineet pursiseurojen/venekerhojen saarten saunavuoroja. Minä olen, vaikka ongelma ei minua koskekaan. Naisten saunavuoro on AINA ennen miehiä. Tämä tarkoittaa, että naiset saunovat lasten kanssa ja laittavat miesten saunoessa iltapalaa sekä nukuttavat lapset. Yksi näistä pikkujutuista... kuvaava kuitenkin.

caracal kirjoitti:"Varaohjaaja-asia" on tärkeä pointti, mutta sillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa.

Hih, mitenkäs lipsautitkin tähän ilmaisun "vara-ohjaaja". Minä pyrin ainakin kippariksi kipparin paikalle!!!

No voi hyvä sylvi
Kukakohan tässä oikein on puolustuskannalla...

No voi hyvä sylvi toisen kerran, hymiöistä huolimatta...

Minä kyllä tietyin varauksin komppaan Tindekoota.

Oikeastaan ainoa mikä minua tuossa Naispurjehtijat r.y:ssä korpeaa on nimenomaan se loppuosa "....purjehtijat"... Ei luulisi aktivisteilla olevan varaa hukata yhtään aktiivista naispuolista veneilijää aloittamalla yksipuolistaminen ja lokerointi jo yhdistyksen nimessä.
Luulen, tai kettu minä mitään luule kun tiedän, että yksikin aktiivisesti toimiva naispuolinen (moottori)veneilijätär nostaa aktiivitoimijoiden kokonaismäärää vähintäänkin sen 10% ja se on jo paljon se...

Ehkä tämmöisen keskustelun paikka oli ollut jo alun pitäen tuolla veneilykeskusteluosiossa - Laituriparlamentissa kun ollaan aika pitkälti kieliposkella...

Mutta hyvä että edes täällä.

Veli-Matti,
unohdin vastata tuohon asiaan, sorry.

Juttu on niin, että Naispurjehtijoihin pääsevät mukaan veneettömätkin eikä moottoriveneilijöitäkään tietenkään karsasteta, saati pois potkita. Kyllähän muihinkin pursiseuroihin kuuluu sekä moottoriveneilijöitä että purjehtijoita, vaikka nimi olisikin muotoa "X:n pursiseura".

Joten tervetuloa vaan mukaan!

En voi liityä jäseneksi kolmesta syystä:

1. mulla on varmennetusti toimivat "munat"
2. minä tunnetusti suorastaan vihaan fundamentalistikeppiveneilijöitä
3. yhdistyksen nimen syntyhistoria liittyy olennaisesti kohtaan kaksi - huolimatta säännöissä muutamaan kohtaan kirjatusta "veneily"-sanasta

Mutta kannatusjäsenyyttä voin harkita erittäin vakavasti mikäli muutatte yhdistyksenne nimen.

Tindekoo. Takerruin nyt yhteen asiaan - saunavuorojen jakamisesta. sen verran, mitä olen oman seurani saunalla käynyt, on aina esitetty kohtelias kysymys arvon rouville ja neideille, haluavatko he ensin mennä saunaan vai menevätkö miehet ensin. Ja täytyypä tässä todeta, että naiset ovat saaneet myös sen jälkimmäisen vuoron, siis miehet ovat menneet ensin. jos toisin on käynyt, on niiden miesten ollut odotettava kiltisti, syykin kyllä on yleisesti tiedossa, arvon henkilöiden loputtomiin jatkuvaa saunavuoroa odotellen Mutta saattaa olla niinkin, että tämä meidän veneseuramme on poikkeus koko Suomen Lahdella.
Asiasta vielä toiseen saunaseuraan. Meillä on täällä Kouvolan seudulla vanhan Kouvolan
ainualla järvellä saunaseura, missä miehet ja naiset käyvät yhtäaikaa saunassa. Siellä
on tosin pieni pesuhuone, jossa kukin voi vuorollaan pestä kenenkään häiritsemättä, panemalla lukkoon oven. Tässä saunassa saunotaan toukokuun alusta jouluun, ja uimapuvut ja -housut ovat varusteina. Ihmettelen, ettei näihin pursiseurojen saunoihin ole tehty pesuhuoneita (eihän sinne tarvitse mahtua koko "komppania"), sillä on paljon ratevampaa saunoa yhdessä kuin erikseen. Vai johtuuko tämäkin muu suomalaisista asenteista. Tässä pienessä saunaseurassa on n. 30 jäsenperhettä ja saunakäyntejä kirjattiin viime vuonnakin yli 1900.
Donna 28