Tosi on, että blues pelaa parhaiten pienillä klubeilla. Varsinkin elävän musiikin ystävät ovat vieneet ehkä parhaiten bluesin soittoa eteenpäin ainakin täällä Pohjois-Kymenlaaksossa, jota nykyäänkin sanotaan Kouvolaksi. 70-80 -luvulla kaikki Suomen artistit ja soittajat tunsivat Sip Pubin jami-illat torstaisin. Siltä ajalta on minullakin on ollut kunnia tustua moniin suomalaisiin huippumiehiin, jotka ovat kylläkin tältä seudulta kotoisin, kuten Harri Louhensuohon, Nipa Niilolaan, Harri Marstioon, zöötsi Kettulaan, Twist Twist Erkinharjuun, Kuorikosken Pekkaan (hän soittaa, mitä vain instrumenttia ja laulaakin pirun hyvin) ja kaikkiin heihin on bluesin kärpänen iskenyt Sipparissa, niin kuin minuunkin, vaikken ikävä kyllä en soitakaan muuta kuin suutani.
Mutta valitettavasti näitä todella suuria nimiä tapaa harvoin jos koskaan muualla kuin suurissa konserteissa. Ikimuistoisin klubi-ilta tosin oli Mikkelin Päämajassa, jossa laulusolistina oli Inga Sulin ja häntä säesti isolla bassolla, rummuilla ja sähköpianolla rytmiryhmä vähän em. henkilöitä vanhempia jazzin ammattilaisia. Se oli jo 80-luvun loppua ja meitä oli tasan kolme kaveria kuuntelemassa ja nauttimassa bändin soitannosta koko illan, kummipojan syntymää me mentiin juhlimaan, emmekä arvanneet, että meille soitti tosi hyvä bändi vanhaa jazzia, josta myös pidän. Muuten Sotkamossa yhteiskoulussa ollessani kaverini Unto Meriläinen säesti vuoden päivät Inga Sulinia tanssi
orkesterillaan. Missähän päin Unto mahtaa nykyään musisoida?
Jos tämän vielä sitoisi jotenkin veneilyyn, niin kai se soitin, jota V-M:kin pusasi keväällä veneeseensä kuuluisi myös Donnaan, vaikka sitä tällä palstalla hieman protestoinkin.
Donna 28