Kuinkahan monta kertaa minulta on tätä jorinaani kirjoittaessa vuosien mittaan mennyt kylkiluu poikki tai murtunut. Oli kummin päin vain, sama kipu ja tuska on nytkin (rautaharava jäi alle). "Kaksi ensimmäistä viikkoa (toinen viikko meneillään) jumalatonta kipua, seuraavat kaksi viikkoa helvetillistä kipua ja kipu jatkuu vielä kaksi seuraavaa viikkoakin, kun luutuminen tapahtunut n. kuuden viikon päästä, kipu lakkaa samoin tein", sanoi lääkärituttavani ensimmäisellä katkeamiskerralla. Tämä on seitsämäs. 8\
Siis on ollut aikaa mietiskellä, kun joka päivä ei ole viitsinyt jo herättyään töihin raahautua. Kun kerran on löytänyt mukavan asennon, niin siitä ei hevillä luovu ellei sitten ole jotain todella tärkeää luvannut suorittaa.
Kesän aikana - itse asiassa jo toissa kesän aikana - huomasin veneellä kyljittäin ajettaessa rantaan, veneen kaipaavan lepuuttajia erityisesti eteen,
jottei keulan kylki naarmuunnu. Toinen huomio on, että vene kaipaa johonkin tuulilasin seutuville pituussuunnassa molemmille puolille kiinnitysknaapin tai vahvemman pollarin, sillä hyvin usein laituriin kiinnittyessä keularauta alkaa hakkaamaan oma uraansa laiturilaudoitukseen.
Springi vedettynä etupollarista taakse laiturin kulkusillan päähän on huono ratkaisu (kotilaituri), koska springi koskettaa ensimmäisen kerran skylettiä ja toisen kerran tuulilasin sivua, hinkaten lakkaa ko. kohdilta ohuemmaksi. Eikä se esteettisestikään katsottuna ole oikeanlaisen näköinen parine mutkineen.
Veneeseen tehtiin alun alkaen väliaikaisesti poisnostettavaksi tarkoitettu viiri ja valomasto keulaan. Alkukesän sateissa alun alkaen väljä mastokeppi
kiinnitysholkkiinsa nähden turposi niin, ettei sitä koko kesänä saanut irti eikä siis pois. Veneellä ei ole ajettu sen vuoksi vielä kertaakaan poijuun kiinnittyen etuperin laituriin, toisin päin kyllä. Kun peräkansi on matalalla joissakin laitureissa on todella miellyttävää liikkua veneestä laituriin ja toisin päin, kun veneen kannen ja laiturin välillä ei ole juuri minkäänlaista tasoeroa. Em holkki on myös vaihdettava joko matalampaan tai upotettavaan versioon tai sitten on vaihdettava oikeaan mastoon, jolle tukeva paikka on alun alkaen tehty tuulilasin ja skyletin eteen. Oli maston paikka, mikä tahansa, sen täytyy olla poistettavissa tai kaadettavissa. Viime kesänäkin Karihiekoilta Puumalaan päin lähtiessä tyssäsi oikoreitin käyttäminen matalaan siltaan, josta kyllä vene olisi mennyt alta, mutta keulassa oleva mastokeppipä ei sitten millään mahtunut, ei vaikka nousin laidalle kallistamaan venettä. Juutas, kun vene on alkujäykkä, niin se on
Viime kesänä sain serkkupojaltani Jyrkiltä (m/s Anna) lahjaksi pienet kirjainliput Puuveneen Vuokseen, jonne tapahtumapaikalle ajettiin Rokansaaresta juhlaliputtaen, minulla mastona teleskooppimallinen mela7koukku, joka kiinnitettiin seinään ja navigaattorin tuolin selkänojaan kaksipuolisella teipillä. Jotain veneen keskemmällä olevaa mastoa kaipaisin juuri juhlaliputuksen tähden.
K-merkintä kiukuttaa edelleen: jos kerran helat, siis nämä knaapit ja etupollari olivat väärältä aikakaudelta, niin vaihdetaan ne talven aikana neljäkymmentä vuotta vanhempaan. Haen sitten ensi syksynä K-merkintää, toivottavasti silloin oikeus ja kohtuus tapahtuu, kun kerran alkuperäiset
vaatimukset täyttyvät. Siis suunnittelija on tiedossa, veneen valmistuspaikka, koko omistushistoria, jopa työsuhdeveneen kaikki "omistaneet" on tiedossa samoin ainakin periaatteessa tiedot piirustuksineen ovat Merimuseossa. Siis projektini pääpaino on klassikkorekisterin K-merkintä
Siis etsin 20 -luvun kansivarusteita - auttakaa minua niiden löytämisessä - löytyyhän niitä saksasta ja ties mistä, mutta uutta osaa en etsi.
Donna 28