Donna nousee siivilleen

[Eeppo]

Veit jalat suustani, Jaska!

Etukevät tässä on ollut - ei takatalvi...

Eipä sillä ettenkö olisi mielelläni katsonut vaan kevään etenemistä, mutta toisaalta jos tämä lumi nyt takaa kesän kesällä, parempi niin

Och samma på svenska.

Eeppo

[matti]

Vein vaimon äsken töihin, oli puhetta talvesta ja takatalvesta.
V 2004 huhtikuun 7 pv hiihdeltiin hankikannolla Pihlajaan kaasuputken aukkoa pitkin, oli hyvä keli ja lunta ainakin 30-40 cm
V 1982 satoi juhannusviikolla lumensekaista räntää ja maa oli valkoinen jonkin aikaa, pojista nuorempi, silloin 1v, oli ulkona toppapuku päällä, se tuntu takatalvelta.

Matti

[Donna 28]

Olin Suomenlahden Puuveneilijöiden vuosikokouksessa. Kokouksen alla alkoi sataa lunta todella paljon ja tuulen kanssa. Kokous päättyi vähän jälkeen seitsämän. Läksin ajelemaan. Kuninkaantien ABC:lle saakka mentiin noin 75 -80 km/h. Kun käännyin Koskenkylästä Kouvolaan ajoi pari autoa edelläni molempien yhtä-äkkiä luovuttua, tosin eri aikaan vetovastuusta. Liljendahlin jälkeen jouduin itse vetovastuuseen, kun herrat katumaastureillaan etenivät 40 -50 km tunnissa. Huom. Nelivetoja molemmat. Tulin vanhalla Volvolla ohi näistä kahdesta, syy selvisi. Ei ollut minkäänlaisia jälkeä, joiden mukaan ajaa. Herrat köröttelivät lisäksi pitkillä valoilla, silloinhan ei tuollaisessa kunnon tuiskussa autosta näe ulos kymmentä metriä enempää . Ajoin siis ohi, nostin vauhdin mielestäni turvalliseen 80 km/h - herrat tulivat jonkin aikaa perässäni ja kun olivat tarpeeksi jääneet heittivät jälleen pitkät päälle ja sitten tietysti jäivät niin, että allekirjoittanut pääsi mutkasta tietä näkymättömiin. Aikaa kului, kun katsoin kelloa Malmilla ja sieltä Kouvolaan lähes 2 1/2 tuntia, kun normaalisti välin ajaa nopeusrajoituksia noudattaen hieman alle 1 1/2 tuntia. En minäkään nauti näistä viimeisistä tuiskuista. Mutta kun tuiskut tulevat, tietää kesän olevan lähempänä.
Tero Lehdelle ja valitulle Suomenlahden Puuveneilijöiden koko hallitukselle onnittelut.
Donna 28

[Donna 28]

Vaimoni on karjalaista merenkulkusukua. Hänen isänsä isoisä on omistanut 1800 -luvun lopussa jaalan nimeltä Honkanen. Itsenäisyyden alkuajoille saakka hän ja poikansa ovat omistaneet Vellamo ja Into -nimiset kaljaasit. Niillä on liikennöity pääasiassa Pietariin ja rajan sulkeuduttua Viroon, Suomenlahden saarille ja Viipuriin. Kaipa rahtiliikennettä on käytännössä harjoitettu koko Suomen Lahdella. Nyt ymmärrän, miksi vaimoni ei mielellään lähde merelle. Syy on se, että veneemme on liian pieni . Jaala, nimeltä Honkanen oli Kuolemajärven laivaluettelon mukaan 37 brt, Vellamo 56 brt ja Into 65 brt. Nyt minulle selvisi tämäkin - vasta nyt
Donna 28

[TLehti]

Se on sitten hankittava isompi projekti, että vaimokin mukaan lähtee

Ja kiitos onnitteluista ja oli hienoa kun pääsit tulemaan.

T: Tero

[Donna 28]

Ei tässä enää isompaa projektia kaivata. Saa tyytyä tähän, vaikkapa varustamon edustajana.
Tänään kävin sitten koko iltapäivän sähkökurssia, kun sain Donnan kytkentäkaaviot; käynnistykselle, maadoitukselle, kulutuskohteille ja maasähkölle. Insinööri kaverillani Hannulla olikin tekemisissään selittäminen, kun kaikki tätäkin palstaa lukeneet ja parhaat jopa kommentoineet, tietävät minun olevan varsin uuno näissä venesähköasioissa. Nyt tiedän ainakin 150 % enemmän kuin aikaisemmin.
Uskalsin jopa esittää hulluja kysymyksiä. Niihin sain aina asialliset vastaukset. Menemme Hannun kanssa torstaina veneelle katsomaan, mihin nämä kaikki saadaan sijoitettua. Nyt minun pitäisi sitten löytää laitteet sopivaan hintaan. Maadoituskysymykset Hannu on ottanut tarkasti, sillä sanoin koneen olevan bensiinikäyttöisen. Kulutuskohteita osaa loppuen lopuksi olla todella paljon, sillä niitä 23 kpl.
Sulakkeet ovat automaattisulakkeita. Tarkoitus on vetää nämä laitteet näihin aikoihin ensi kuussa paikoilleen. Ajovalot ja yleensä valaistus tulee Led -lampuin, ne vain rakennetaan vanhoihin kuoriin. Akkuja tulee 3 kpl, käynnistysakku ja 2 hupiakkua, tosin varaudumme
vielä perään sijoitettavaan yhteen akkuun, jonka tehtävänä olisi mahdollisesti joskus tulevaisuudessa
pyörittää Side Powerin peräpotkuria - ainakin valmius sille tehdään. Se ei sinne tule
aivan ensimmäisenä, jos kohta olenkaan. Kun ruorista on näkyvyys taakse minimaalinen, niin naamioitu peruutuskamera monitoreineen on käynyt mielessä. Siihenkin tämä suunnitelma varautuu.
Miksikö näin, hyvin harvoin pääsee laituriin ajamaan kylkikiinnitykseen ja ahtaissa satamissa peruuttaminenkin ilman näkökenttää on todella hankalaa - ainakin ilman suurempia vaurioita.
Kun, sähköt on tehty, olen huomattavasti luottavaisempi siihen, että ensi kesänä pääsen Donnalla veneilemään.
Donna 28

[Donna 28]

Mepra-Tuotteen kanssa on keskusteltu puoli päivää tänään potkurista. Tilasinkin jo RH potkurin 15x15. Keskustelun aikana selvisi, että 17 tuuman potkuri olisi ollut ihanne. Sitten pohdittiin veistäjän kanssa ja nyt muutamilla toimenpiteillä saataisiin
potkurin paikkaa 22,5 cm taaksepäin, jolloin sinne mahtuisi reilusti 16 -tuumainen ja jopa 17 -tuumainen, jos toleranssiksi jätettäisiin Mepra-Tuotteen antama potkurin ja pohjan väliin. Keskustelu jatkunee, sillä veistäjän ehdottamilla toimenpiteillä potkuri saataisiin lähemmäksi peräsinlapaa, jolloin ohjattavuus paranisi ja myös suuremman potkurin myötä veneen nopeus.
Mielenkiintoinen juttu on mielestäni myös se, että kytkimeni Paragon PM 200 L kääntää akselin pyörimissuunnan toiseksi kuin moottorin kiertosuunta on ja että se sitten toisen kätisellä potkurilla muutetaan taas toiseen suuntaan. Tekniikka on ihmeellistä. Ko. kytkimessä välitys on 2,04:1. Pohjan tasaisuuden vuoksipotkurilavan kärki voi kuulemma viistää niinkin läheltä pohjaa kuin puoli senttiä. Mitä suurempi potkuri alle saadaan, sen vähemmän kavitaatiota, sanoo M. J. Mepra
Tuotteesta. 15 -tuuman potkurilla se olisi reilusti yli 10 prosenttia. Lähettelin sinne myös kuvia pohjasta ja niistä päätellen
M.J. päätyi tällaiseen ratkaisuun. Mene ja tiedä onko väli riittävä. Palaamme maanantaina uudelleen asiaan M.J:n kanssa.
Mepran mukaan potkurin siirrolla taaksepäin saadaan myös ohjattavuutta parannettua.
Sähkötyöt ovat seuraavana edessä ja niiden hankinnat ja asennus ovat yksittäisesti suurimmat, kun pois luetaan itse
veistotyö yhteensä, vaikkakin moottorin ja akseliston asennus on lähes saman arvoinen tämän sähkötyön suhteen. 8\
Yksi kesän puolikas ajellaan ja katsotaan sitten, syksyllä tehdäänkö vielä muutoksia.
Donna 28

[Donna 28]

Donnan vaiheista tähän päivään on jäänyt kertomatta oleellinen osa. Paitsi että olen tehnyt venettä
näkemystäni noudattaen ja ammentaen sen tueksi kaikki mahdolliset ja mahdottomat puuvenesivustot, mitä netistä löytyy. Nimittäisin itseäni hartiapankkirakentajaksi. Tähän rakentamismuotoon kun kuuluu oleellisesti talkootyöt - rumasti sanottuna kaikkien kavereiden hyväksikäyttö. Olen kiitollinen siitä, että kaverini ovat edelleen kavereitani. Sen suuremmin tärkeys-
järjestykseen heitä laittamatta, mukana on alusta asti ollut Era, joka oli Donnaa ostamassa kanssani ja siitä lähtien mukana. Myös Make, jonka kautta olen päässyt ison laivan toimintaan mukaan (m/aux
Vivan) on ollut tukemassa ja kehittelemässä erilaisia apuvälineitä veneen hallissa siirtämisessä ja kaatamisessa jne. Talkooporukoissa on myös ollut Saija, joka järjesti koulutustaustansa tukemana erilaisia harjoittelijoita venettä putsaamaan vanhoista lakoista yms. Talkooväeksi voi myös sanoa neljää asentajaani, he ovat olleet aina käsillä, kun on tarvittu raakaa voimaa, työstöapua mitä tahansa. Harvemmin vaivattuja ovat olleet Eki, Ilpo, Harry, Hannu, Vesku, Seppo (Vivanin kippari) ja Kari. Kyllästystöissä kaikkia tarvittiin, sillä 18 tunnin rupeama ottaa voimille kenellä tahansa, se onkin
ainut Owatroolauksen haitta mielestäni. Jos luette tätä, kiitos teille kärsivällisyydestä.
Lohduttaakseni teitä, talkootyöt eivät ota loppuakseen. Tietysti kaikki täällä sivustolla mukana olleet
kirjoittajat ovat myös kiitoksen arvoisia - talkoita tekin olette tehneet. Myös teidän osalta uskoisin, että talkoot eivät ole lopussa vieläkään, vaan toivon teidän kommentoivan räväkän rakentavasti,
jotten joudu harhateille puuhastelussani.
Donna 28

[Donna 28]

Paikat ovat kipeänä. Olin eilen ja toissapäivän noin 12 tuntia yhteensä kökkimässä veneessä. Kyllästin lähinnä kölitukkeja ja kaappien, penkkien ja luukkujen taustoja. Moottorin etupuolella ja ympärillä lautojen saumojen päälle laitettujen palikoita, jotka on tietysti niitattu kiinni. Tämän jälkeen on tarkoitus maalata lyijymönjällä sisältä päin ainakin pohja ja kaikki se, mikä ei jää näkyville. Se urakka voi olla tosi tuskallinen ainakin perslihasten kannalta, sillä eilisen ja toissapäiväisen työt eivät koskeneet joka senttiä pohjasta ja siitäkin huolimatta jalkojen ja alaselän, -vatsan lihakset ovat hellinä vieläkin. Tämä lienee sitä hyötyliikuntaa.
Katto on nyt kuta kuinkin valmis. Seuraavaksi pohjaan laitetaan kölirautateräs, potkurikin tullee lähipäivinä Mepralta.
Akselinjauksessa sattui sen verran vahinkoa, että 17 tuumaiseksi ajateltu potkuri jääkin vain 15 tuumaiseksi ja hyötysuhde ei ole näin aivan kohdallaan. Siitä olisi selvitty oikeaan kokoon, kun olisi otettu akseli pois ja tulpattu nykyinen vannasputken reikä ja porattu vähän alemmas. En uskaltanut enää lähteä tähän, sillä pahimmassa tapauksessa se olisi taas siirtänyt vesille laskua vuodella - kun en enää luota mihinkään arvioaikaan. Tehdään se ensi talvena, jos kesän kokemukset ovat huonot 15x15 potkurista. Nyt kuitenkin pakkomielle päästä vesille edes joksikin aikaa, siirtää sivuun muutoksen muutoksia, joita on kyllä tullut tähänkin mennessä aivan tarpeeksi Voisin sanoa, että näiden MM:ien vuoksi valmistuminen on myöhästynyt ainakin vuoden, jos ei kaksikin.
Minua näkee nyt jatkossa varmasti joka viikonloppu veneellä em. tekemisten vuoksi ja sitten on vielä ulkopuolinen lyijymönjäys vesirajaan saakka, pohjan muu maalaus ja lakkaustyöt sisä- ja ulkopuolella. Ne minun on pakko tehdä itse, sillä muuten budjetti ylittyy mahdottomaksi kestää.
Donna 28

[Donna 28]

Tapahtumat osioon kirjoitin Turun Venemessujen Maria Katariina veneestä. Luin juttua juuri tarkemmin ja siinä väitettiin mielestäni erheellisesti, että Maria Katariina olisi salonkivene. MK ei ole salonkivene, ainakaan siinä merkityksessä, että siinä olisi salonkihytti. Ennen muinoin salonkihytti oli tarkoitettu kepeään keskusteluun ja korkeintaan eväiden syöntiin ja muiden virvokkeiden nauttimiseen eristettynä ajohytistä tai yleensä ajotilasta sekä mahdollisesta veneen kuljettamiseen tarkoitetusta erillisestä henkilökunnasta tai palvelusväestä. Kipparilehden toimittajat eivät ilmeisesti tiedä, minkälainen on salonkivene, vaikkakin he tietävät lähes kaiken kuttaperkkaveneistä. Maria Katariinan hytti on mielestäni vain ajohytti, joka antaa suojaa veneen kuljettajan lisäksi parille kolmelle muulle. Se, että Maria Katariina ei ole salonkivene, ei sen arvoa yhtään pienennä. Se on kaunis ja hyvin entisöity. Se miksi se on näin nopeasti päätynyt myyntiin ihmetyttää minua ja varmaan monia muitakin, jotka ovat sen vaiheita seuranneet. Lisääkö salonkiveneeksi nimittäminen tämän kaunottaren myyntiarvoa, jää nähtäväksi Mielestäni kysymyksessä on vanhan ajan yhteysvene tai pieni pirtuvene, kuten vastaavat monet aikalaisensa.
Donna 28

[Donna 28]

Potkuri tuli tänään. Mepra -tuotteelta todella nopeaa toimintaa. Milloin se menee alle, on jo toinen juttu. Siis päädyttiin 15x15 -vispilään. Mielestäni yhdistelmä on nyt aika kummallinen, kun vaihdelaatikko kääntää moottorin pyörimissuunnan toiseen akselilla ja tämä potkuri sitten takaisin, jos ymmärsin oikein. Pääasia, että toimii. Ei minulla ole koskaan ollut tällaista.
Donna

[Donna 28]

Pääsiäinen retkahti ohi. Hyvä ystäväni Make veti viimeiset henkoset ja jäi siten pois niin Donnan kuin hänelle mieluisimman " puuveneen" Vivanin miehistöstä. Hän minutkin sinne aikoinaan värväsi. Ikävältä on tuntunut viikon päivät, sillä monet reissut ehdimme yhdessä tehdä ja monta jo suunniteltua jää nyt tekemättä.
Sain alkukuusta keskussairaalasta terveen paperit. Nyt olen sitten kaivanut vanhan Nopsa polkupyöräni esiin ja ruennut kuntoa kohottaakseni sillä pyöräilemään. Jalkavoimia pitäisi saada ainakin sen verran, että veneeltä laiturille ja laiturilta veneeseen hyppääminen onnistuisi. Pahalta näyttää näin muutaman pyöräilykerran jälkeen. Salaatteja olen myös ryhtynyt popsimaan entistä enemmän, sillä painon pudotuskin edesauttaa veneestä hypähtelyä, tosin takapakkia painon suhteen yrittää koko ajan tuoda tupakoimattomuus, jota sitäkin olen harrastanut jo jonkin aikaa. Joo, kyllä vielä tekee sikaria mieli miltei 5 minuutin välein.
Donnan sisäosien kyllästys jatkui toisena Pääsiäispäivänä, sisäpuoli on nyt kutakuinkin valmis niiltä osin. Ensi viikonloppuna pitäsi urakoida sisäpuolen lyijymönjäys ja jos aikaa jää niin myös vesirajaan saakka ulkoa päin.
Sähköjäkin olen ehtinyt miettiä ja muutamia hankintoja suorittaa. Ostin 2 kpl 95 amp/h AMG -akkuja hupiakuiksi ja normaalin 60 amp/h akun käynnistysakuksi. Ajattelin laittaa Bilteeman maasähkön vikavirtasuojalla veneeseen ja sen perään
kullekin akulle C-tec -laturin lataamaan ja ylläpitämään akkuja pienellä ampeerimäärällä. Myös invertterin riittävän suuren hankin veneeseen, mutta sen käyttötarkoitus tulee olemaan lähinnä hiustenkuivaajan pyörittäminen. Tupakansytyttimistä otetaan virta adapterilla tietokoneeseen ja kännykkään. Sain naapurilta sellaisen, johon voi liittää yhtä aikaa USP -liittimillä läppärin ja puhelimen.
Lähimmän kolmen viikon sisään pitäisi sähkökalut saada paikoilleen, jotta niihin olisi helpompi viedä virtaska.
Veneen katto on valmis. Tietysti sieltä puuttuu vielä luukut ja kaiteet, mutta muuten.
Donna 28

[Donna 28]

Pohdittavaa on vielä kaikenlaista ja niihin liittyviä tehtäviä allekirjoittaneelle. Kotiläksyjen sarkaan kuuluvat ikkunoista otettujen paperimallien muuntaminen vanerimalleiksi, sen verran tyyriit ovat varsinkin nuo fasettihiotut 6 kpl salongin laseja, etten uskalla niitä paperimallien avulla tilata. Vanerimalleilla kokeilen ensiksi, miten sattuvat. Toinen kotiläksy on jo osittain kertaalleen tehty puhdistus messinkihelojen suhteen. Näiden lisäksi pitäisi puhdistaa heikosta kromista messingille, kun sen messinkilinjan valitsin, mm. "ratin" kaasu- ja sytytysviikset, yhdistetty perävalo ja lipputangon pidike - eikä muita putsattavia olekaan. Sitten on vielä lakattava autojen maantiesuolat kestävällä lakalla, jotta messinkikiilto säilyisi jatkossakin.
Kotitehtävien sarjaan kuuluvat myös pohjahelojen hankkiminen, jäähdytysvesipumppu letkuineen, polttoainetankkien helat ja maston varusteet viireineen.
Sitten olisi näistä katsastusjutuista mietittävä, että onko tuleva perälippuni Vehkalahden Veneseuran, vaiko MYS ry:n, joihin molempiin kuulun jäsenenä. Tämä on kysymys, johon en vielä pysty vastaamaan, tämä kysymys on yhtä perustavaa laatua oleva kuin Donnan nimikysymyskin. Onneksi viimemainittu on jo selvillä, mutta tulipahan sitäkin jahkattua vuosia.
Donna 28

[VilleS]

Kahteen kerhoon kuuluvalle ehdottaisin perään Suomen lippua ja mastoon tms. seuran viirejä.. (säästynee monelta kysymykseltä)

[tuffarn]

Nyt minulla on lisää näitä.