Donna nousee siivilleen

[Donna 28]

Donna rekisteröitiin tänään. Donnan nimi on rekisterissä Donna Into. Käytän siitä kuitenkin lyhennelmää D. Into. Että se siitä nimestä
Donnan nimeen liitetty Into tulee vaimoltani, joka on vanhaa laivanvarustajasukua Hänen isänsä isällä ja pojillaan oli Seivästön Laivarekisterissä
kolme laivaa, jahti nimeltään Honkanen, kaljaasit nimeltään Vellamo ja Into. Viimemainittu oli suurin näistä. D. Into on myös minun veneistäni suurin tai ainakin pisin.
D. Intolle suoritettiin tänään runkokatsastus. Perälippunaan se tulee käyttämään Mahogany Yachting Society ry lippua. Katsastajana toimi Heikki Kuokka Kotkan Pursiseurasta. Hän on myös MYS ry:n jäsen. D. Into katsastetaan luokkaan 3.
Varsinainen vuosikatsastus/peruskatsastus tehdään kesä- heinäkuun vaihteessa. Sen jälkeen D. Into on noin viikon verran maistelemassa suolaisia vesiä ja sitten siirrymmekin makoisalle Saimaalle, kunnes joskus elokuun puolen välin tienoilla pudottaudumme sulku sululta takaisin Suomen Lahdelle. Valitettavasti vielä ensi talvenakin joudumme tekemään töitä D. Innnon ehostamiseksi.
Donna 28

[Northling]

Moro D Into

Onnittelut komeasta nimestä, Olkoon Donna Into:lla aina vettä kölinsä alla!
Hieno projekti ollut seurata. Ja vielä hienompi lopputulos, kuin olisi osannut kuvitellakkaan!

Nortti

[Donna 28]

D. Inton omistajat kaikki ovat nyt selvillä. D. Into siis laskettiin vesille Hallan Sahalta v. 1922. Silloinen Kymin Osakeyhtiön Hallan tehtailla oli johtajana/isännöitsijänä Kaarlo Brofeldt (1916- 1936). Mainittakoon, että hän oli kansalliskirjailijamme Juhani Ahon nuorempi veli. Kaarlon mahtikäskyllä summalaiset venekirvesmiehet tekivät 1921-1922 veneen, joka sai vesillelaskun yhteydessä nimen m/v Mercury. Aikaisemmat omistajat olivat siis (1-6):
1. Kymin Osakeyhtiö/Hallan tehtaat. Vene oli aina kuuloisenkin johtajan työsuhdevene.
2. Emeritius lukkoseppä Reijo Värtö, Karhula, veneen nimi edelleen Mercury
3. Rautatieinsinööri Juhani Väänänen Korpilahti, veneen nimi Donna
4. Muusiiko/opettaja Teppo Koski (Katri-Helenan bändin kosketinsoittaja), Jyväskylä, veneen nimi Koselo, loppuosa nimestä T. Kosken kaverin Elon
mukaan. He ovat viimeiset, joilla vene oli vesillä)
5. Yrittäjä Timo Alusniemi, Säynätsalo, veneen ensimmäinen kunnostusyritys, nimenä Donna.
6. Abiturientti Hannes Järvenpää, Jyväskylä, toinen veneen kunnostusyritys (vene Säynätsalossa), nimenä Donna
7. Jaakko Sairo, Kouvola, veneen työnimi Donna, rekisteröity nyt Donna Into -nimellä (D. Into), molemmat nimetet. esitetyllä tavalla ilmoitettu
Trafin rekisteriin
Viimeksi ollut rekisterissä m/v Mercury nimellä 1981, rekisterinumero silloin R 136. (Rekisteri nro on käytössä kannusjärveläisellä troolarilla)
Veneen suunnittelija Lauri Kanto (s.1988, k. 1966). Lauri Kanto valmistui Teknillisestä korkeakoulusta Dipl.insinöörikksi laivanrakennuslinjalta
1911. Valmistuttuaan hän oli suunnittelijana Porin Konepajalla vuoteen 1917, jolloin hän siirtyi Chrichton-Vulcanille Turun Telakan johtajaksi.
1919 Lauri Kanto siirtyi puunjalostusteollisuuteen Tainionkoskelle Tornator Oy:n palvelukseen käyttöinsinööriksi ja edelleen 1921 Hallan Selluloosa-
tehtaalle tekniseksi johtajaksi. Saattoipa Lauri Kanto nähdä siellä piirtämänsä veneen valmistumisen. Hallan Sahalta Lauri Kanto siirtyi
Sunila Oy:n toimitusjohtajaksi 1936, jääden sieltä eläkkeelle 1961. (Lähteet; Matti Kanto: Olipa kerran Halla ja Alava Paavo: Sunila metsäjättien yhtiö). Minulla taas lähteinä Kymenlaakson Maakuntamuseo ja Merikeskus Vellamo, tutkija Elvi Ikonen.
D. Into, alun alkaen siis m/v Mercury
Tekniset tiedot lähteiden mukaan:
Pituus 9,0 m
Leveys 1,9 m
syväys 0,58 m
keulakorkeus 0,8 m (todellisuudessa vesirajasta n. 0,9 m)
peräkorkeus 0,5 m
salonki 2,55x1,5x1,6 m
paino 2,570 t
moottori 1 kpl
peräsin 1 kpl
keula suora
perä katkaistu
runko, mänty, saarni, tammi (runko, ellei sillä ymmärretä köliä, kaaria ja sisäpalkistoa, on väärin, sillä vene on kokonaisuudessaan mahonkia, lukuun ottamatta juuri köliä, kaaria ja pituuspalkistoa moottoripukista perään), piirrustukset on tehty vuonna 1920. Valitettavasti niitä ei kuitenkaan
löytynyt Merimuseolta, Hylksaaressa niiden piti olla). Piirustusten numero 1226.
Donna 28

[Donna 28]

Donna, laskettiin tänään omaan elementtiinsä, veteen. Kuten arvata saattaa, se ei sujunut ongelmitta. Kaikki alkoi muutama viikko sitten öljykellon puuttumisesta. Sitten kun se saatiin, todettiin, että kellon ja kellopohjan kierteet eivät sattuneet yhteen kellon kanssa. tehtiin adapteri - ja johan sattui. Kuinka ollakaan kello ei ollutkaan oikea, sähkömies oli sanonut, että hanki kello. Tässä hankkimassani kellossa ei ollut maadoitusta. Ei muuta kuin hanki toinen MRC Serviceltä. Volvo käyttää kuitenkin omassa koneessaan samanlaista kelloa, sain sen Kotkan Veleirosta. Tänään sähkömiehen piti sitten kytkeä mm. se, mutta sähkömiespä ei päässytkään. Kellon oli oltava kuitenkin paikoillaan, jottei öljy tule ulos. Sekin ehdittiin kokea, koska kello oli vain väännetty käsin reikäänsä. Maadoituskeloa tarvitaan veneessäni siksi, että minulla on vain varoitusvalo öljynpaineelle ja se ei toimi, jos se ei saa maata. Mittari olisi toiminut. Toissa päivänä sähkömiehet, paikallinen auto- ja venesähköliike. yritti ostattaa minulla kierroslukumittarin, kun ilmeisesti ajattelivat, että kone on diesel ja siinä otetaan laturista ja mittarini ei toiminut. Paikallinen Mercruiser -huoltomies sanoi kyseltyäni häneltä, missä vika. Sanoi, että sähkömiehet eivät ilmeisesti tajunneet, että bensakoneessa otetaan kierroslukumittarille piuhat puolasta. Kierroslukumittarikaan ei vielä pelaa, juuri noiden sähkäreiden poisjäämisen vuoksi. Tosin heidän johtajansa soitti, että minua edeltävällä keikalla on sen verran vaikeuksia, että asentajat eivät ehkä ehdi tänään vaan vasta maanantaina. Moottorin mutkavesiletku suihkusi lähes kauttaaltaan. Apu löytyi Lauri Kiiskeltä Heinlahden Veneveistämöltä, sain lähes samanlaisen kuin alkuperäinen, tosin käytetty sekin - mutta piti (vene oli jo vedessä tässä vaiheessa). Kiitokset Heinlahteen Viimeisen vaikeuden koin, kun lähdin ajamaan veistäjän laituriin.
Mukana olleet kaksi kaveriani olivat keulassa, toinen moottoritilassa (katsomassa, josko jostakin vielä vuotaisi) ja toinen aivan keulapiikissä.
Veneen ohjaus oli haasteellinen juttu siksi, että olen alusta asti halunnut viiksiin kasunsäädön, erillisen vaihdekepin, siis vanhan mallin mukaan.
Viiksi ei pysynyt paikoillaan ja tyhjäkäynti kierrokset hävisivät (johtui myös siitä, ettei tyhjäkäyntiä ole tarkistettu, huomenna tarkistetaan). Kun kaasuviiksestä piti pitää koko ajan kiinni ja ohjata ja vaihtaa, niin eipä siitä meinattu päästä laituriin ollenkaan. Kone veti herneet nenään - kasteli tulpat jne. Poikien paino kantamattomassa keulassa aiheutti vahvan keulapainoisuuden ja vene ei peräsimellään kulkenut sinne päinkään, minne oli ajatus, sählätessäni ratin ja sen keskiössä olevan kaasun ja vaihdevivun kanssa. Vaaratilanteita oli aivan tarpeeksi, mutta laituriin päästiin lopulta.
Donna 28

[CC]

Hmmm... Jotain outoa tuossa jutussa nyt on. Öljykellot kyllä maadottuu moottoriin, ja moottorin on jokseenkin pakko olla sähköjärjestelmän "maassa". Ihan samoin se "öljykello"mittaria varten toimii, kuin varoitusvalon kytkinkin. Siis moottorin "maita" vasten. Jos tuossa jutussa on nyt jotainkin todella taphtunutta, niin ehkä pitäis vaihtaa sitä sähkäriä. Tuollaiselta ei voi odottaa mitään oikein.

[matti]

Hmmm... Jotain outoa tuossa jutussa nyt on. Öljykellot kyllä maadottuu moottoriin, ja moottorin on jokseenkin pakko olla sähköjärjestelmän "maassa". Ihan samoin se "öljykello"mittaria varten toimii, kuin varoitusvalon kytkinkin. Siis moottorin "maita" vasten. Jos tuossa jutussa on nyt jotainkin todella taphtunutta, niin ehkä pitäis vaihtaa sitä sähkäriä. Tuollaiselta ei voi odottaa mitään oikein.

Se kierroslukumittarijupakkakin todistaa samansuuntaista. Jopa minäkin olisin tiennyt tuon.

Kaikesta huolimatta, loistavaa Jaakko, se on nyt meressä, melkein valmiina seikkailuihin.

Mainitsemasi keulapainoisuus on tuttu ilmiö, Mary II:n (mootorivene) keulaan jos meni joku avulias köysimies, niin pito loppui potkurista ja törmäys laituriin oli lähellä. Tämän huomattuani, kielsin ketään siirtymästä keulaan ennen laituriin ajoa vaan nousemaan avotilasta laiturille senjälkeenkun vene oli jo laiturissa.

[Warjo]

Hmmm... Jotain outoa tuossa jutussa nyt on. Öljykellot kyllä maadottuu moottoriin, ja moottorin on jokseenkin pakko olla sähköjärjestelmän "maassa". Ihan samoin se "öljykello"mittaria varten toimii, kuin varoitusvalon kytkinkin. Siis moottorin "maita" vasten. Jos tuossa jutussa on nyt jotainkin todella taphtunutta, niin ehkä pitäis vaihtaa sitä sähkäriä. Tuollaiselta ei voi odottaa mitään oikein.

Jos nyt oikein ymmärsin niin oli myyty öljykello mittaria varten, eikä valoa varten. Ovat erilaisia, valolle tarkoitettu on on/off tyyppinen ja mittarille tarkoitetun kellon vastus muuttuu öljynpaineen mukaan.

Se kierroslukumittarijupakkakin todistaa samansuuntaista. Jopa minäkin olisin tiennyt tuon.

Eihän Donnan sähkömies ollut tarjonnut uutta kierroslukumittaria, vaan jotkut muut "asiantuntijat", vai onko minulla vaikeuksia lukemisen ymmärtämisessä?

[matti]

" Toissa päivänä sähkömiehet, paikallinen auto- ja venesähköliike. yritti ostattaa minulla kierroslukumittarin,"

tuon luettuani luulin, että on kyse samoista sähkömiehistä?
no sitten ei, pahoitteluni luetun ymmärtäminen ei ole vahvoja puoliani.

Matti

[Warjo]

" Toissa päivänä sähkömiehet, paikallinen auto- ja venesähköliike. yritti ostattaa minulla kierroslukumittarin,"

tuon luettuani luulin, että on kyse samoista sähkömiehistä?
no sitten ei, pahoitteluni luetun ymmärtäminen ei ole vahvoja puoliani.

Matti

Ei ole luetun ymmärtäminen minunkaan vahvoja puolia, Donnan pitäisi meille selittää ja kirjoittaa asiat tarkemmin
Älä suotta pahoittele, koska minähän voin olla täysin väärässä, kuten tapani on.
Minä vaan ymmärsin tuon Donnan kertoman niin, että on Donnan "oma sähkömies" ja "auto- ja venesähköliikkeen sähkömiehet"...

[CC]

Jos nyt oikein ymmärsin niin oli myyty öljykello mittaria varten, eikä valoa varten. Ovat erilaisia, valolle tarkoitettu on on/off tyyppinen ja mittarille tarkoitetun kellon vastus muuttuu öljynpaineen mukaan.

Tottakai ne toiminnaltaan ovat erilaisia, mutta ei niissä yleensä erilaisia "maita" tarvita. Kyllä se moottorin maa riittää molemmille.

[Donna 28]

Kaksinapainen tähän kuitenkin tarvittiin. Vene on nyt vesillä. Kävin eilen sillä Rankissa MYS:in Itäisen Suomenlahden kokontumisajossa. Kastuin läpimäräksi matkalla Rankkiin. Tuulta oli jonkin verran, koska Helsingistä tulevat jäivät ainakin pienemmillä veneillään pois tapahtumasta.
Tänään kävimme Kotkan Puuvenekeskuksessa tutustumassa Allan Savolaisen tekemään 39 -jalkaiseen suippoperäiseen, jossa on kaksinkertainen laudoitus. Komea vene ja hyvää työtä. Matkalla Rankista lähes tyynessä säässä kokeilin veneen nopeutta, matkavauhdiksi soveltui hyvin 12 solmua, mutta huiput lienevät mutu- tai perstuntuman pohjalta lähempänä 20 kuin 15 solmua. Iloisesti vene liiti ja tuntui siltä, kuin se olisi noussut lähes pintaan, sillä perä ei ryhtynyt laahaamaan vettä perässään. Olen tyytyväinen, vaikkakin ongelmia edelleen esiintyi. Epäilen, että piimetalliautomaattityyppy, ei lähde pois päältä, koska bensiinin tuoksu tuntui ajaessa pienemmillä nopeuksilla. Lisäksi pakosarjan ja pakoputken välinen liitos fuskasi jonkin verran, aiheuttaen pientä vuotoa ja savuhaittoja. Sen pystyn korjaamaan itsekin, mutta kaasari -ongelmaan tarvitsen
apua. Kymen Sanomat Kotkassa ilmestyvä sanomalehti teki jutun viikolla ja eilen he kävivät ottamassa lisää kuiva vesiltä. D. Into pääsi etusivulle.
Donna 28

[matti]

Olemme tässä jo odotelleet ns kieli pitkällä kuvia veneestä oikeassa elementissä.

Luulen, että useissa uudisrakenteissa, joksi D. Intoakin, ainakin tekniikan osalta, voidaan sanoa on jonkinlaisia "käynnistysmurheita", ainakin kun muistelee niitä uuden veneen hakureissuja työajalta, niin milloin laturi oli tippumassa, milloin kojelauta oli kuin joulukuusi täynnä punaisia valoja jne mutta kyllä niistä kaikista käyttöön oli.

[Donna 28]

Käynnistysmurheita on ollut ja on edelleen. Moottori kyllä käynnistyy ja venekin kulki aivan mukavasti, kun kävin lähes kolme viikkoa sitten MYS:sin
Itäisen Suomenlahden kokoontumisajossa Kotkan Rankissa. silloin ei ollut murheita. Seuraavan viikonloppuna ajoin Haminaan näyttäytymään tuttaville jne. Vene ei kulkenut, siis kulki 2400 kierroksilla 10.1. solmua "kaasu pohjassa"- Veneen potkurissa ei ole verkkoja tai kaisloja. MYS:sin reissulla vene nousi miltei pintaan, nyt ei puhettakaan. En uskaltanut lähteä Saimaalle, kyllähän sillä ajaa, mutta missä vika. Mikäli kytkin luistaisi, otaisi kone mielestäni kierroksia. Ottahaan se nytkin, mutta ei vaihde pällä, vapaalla kevyesti yli 4000 kierrosta. Kaipaisin hyviä arvauksia, suodattimet katsottu, niissä ei vikaa. Öljyäkin on merivaihteessa ja koneessa yleensäkin.
Donna 28 8\

[Ande]

Hetkinen eli siis kuormitettuna ei ottanut kuin tuon 2400 kierrosta ja kuormitttamattomana (jessus mikä nimihirviö!) otti tuon 4000
hmm viittais kyllä koneen päähän eikä kytkimeen ja siihen kaasariin eikös siinä viellä ollut sellainen..?

[Liljon]

Pyöriikö akseli herkästi? Ettei siellä mikään ahista..