Tuo neukkulaisen/venäläisen optiikan tietty taso perustuu siihen että aika iso osa Zeissin tehtaista vietiin heti WWII:n jälkeen Neuvostoliittoon ja otettiin tuotantoon. Esim sitä aikaisemmat tähtäinkiikarit ovat mitä ovat - suorastaan ryssittyjä...
Tekniikkaa on tietysti myöhemmin jonkin verran kehitetty mutta kyllä se on huomattavasti jäljessä muualla olevasta nykytasosta.
Mutta kuinka hyvän kiikarin oikein pitää olla että sillä näkee riittävän hyvin - siinäpä kysymys? Liian hyvinhän ei voi nähdä koskaan...
Mulla on veneilykiikarina neukkujen joskus -70 luvun alussa tekemä 7x50 biokulaari eli "se puolikas" ja riittää vallan hyvin. Kuva on hieman keltainen mutta erittäin terävä, hämärässäkin näkee "hyvin" ja on helposti tarkennettava. Tosin satunnaiset vieraat tahtoo pyöritellä säätöjä mista pitää aina antaa palautetta
Vedenpitävyys 1m on 3 vuorokauden kenttäkokeessa todettu täydelliseksi - meni kaularemmi poikki ja kiikari putosi pimeässä mereen, testi päättyi kun kahlasin myöhemmin samalle karikolle ja astuin vahingossa kiikarin päälle. Samalla tuli tehtyä myös mekaaninen kestotesti kun potkiskelin kiikaria kohti matalampaa vettä pitkin sorakkoa... Kahdelle silmälle mun on ihan turha ostaa kiikaria koska urheiluvamma taklaustilanteessa mursi nenän ja vaurioitti vasemman silmän mustuaista sen verran että normaaleilla kiikareilla näen kaksi osittain päällekkäistä kuvaa...
Kansihenkilöllä on oma 8x35 kiikari jossa on sentään kaksi putkea ja automaattitarkennus. Merkkiä en muista eikä sillä ole väliä koska valinta tehtiin pikkuhiljaa kokeilemalla eri liikkeissä periaattella "se kiikarikin pitäisi ostaa oiskohan tuo ihan ok" ja ainoastaan kuvan terävyys ja automaattitarkennus ratkaisi valinnan. Hintaa tais olla vajaat 100€.
Nykyään minua houkuttaa hankkia "oikea veneilykiikari" kompassilla mutta harmittaa maksaa turhan takia toisesta putkesta

Jos laittaisi rahat johonkin muuhun...