Puuvene.net

...siis merenkäynnissä sivusuunnassa ei myynti- tai ostohinnassa?
Tuli vaan mieleen että käväisin äsken ajelemassa merenkäynnissä kun ei ollut muutakaan tekemistä. Oulunedustalla ns. Pensaskarin kupeessa kävi taas paikalle tyypillinen kunnon läikkä kun meri on avoin näillä tuulilla Ruåtsiin asti. Ajelin nautinnon vuoksi laitatuulessa parikilometrisen matalanreunan kahteen kertaa edestakaisin mietiskellen missä mahtaa olla se raja jossa fiskari kippaan nurin...
Siinä konekopan päällä tukevasti jaloilla "harustettuna" laskeskelin moottorin olevan massoineen (n. 260-270kg) melkoinen vastapaino ja kun huomioi vielä veneen kylkilaudotuksen muodon/leveyden suhtessa painopisteen paikkaan tulin siihen tulokseen että käytännössä fiskari ennemmin ottaa vettä sisään kyljeltä ja jatkaa matkaansa kuin kaatuu ja uppoaa. Vai voiko se edes kaatua normikeleissä (alle 20m/s tuulissa?)...
Ja tulipahan samalla testattua se laudoituskorjaus - ei tartte "hätävaralossia" mukaan

Nii-in, tämä on niitä kysymyksiä, joihin ei saa varmaa vastausta kuin kokeilemalla, itellä kyllä loppuu mielenkiinto, kun oikein kunnolla keikuttaa ja tuntuu että sivulasi käy kohta vedessä.
En ole kyllä kuullu keltään, että ois kyljen kautta paattinsa saanu ympäri, mutta yleensä kovassa kelissä luovitaan, eikä oteta aaltoja mielellään suoraan sivulta, vaikka onhan se pakko joskus mennä niinkin.

Niinhän sitä luovitaan ja isoimmat aallot otetaan aina hieman vasten jos ei pysty luovimaan - tai niin mua isäukko aina opetti. Ja taas pirunmoisessa suorassa vasta-aallokossa isoimmat aallot otetaan hieman vinoittain.
Pitäisi olla semmoinen tyhjänpäiväinen "testifiskari" hommaan

On se tuo Veli-Matti sanojensa mittainen mies:

"En usko mihinkään ennen kuin itse kokeilen!"

Näin on mies tällä foorumilla lausunut ja näyttää pitävän paikkansa

Omat kokemukset sivuaallokossa ajamisesta ovat vuosilta 1972 - 1975.
Tuollainen hyvämallinen meriläinen, jonka pituus oli noin 6,5 - 7m ja moottorina 1 pyttyinen Olympia meni kuin tyhjää vaan tosi navakassa sivuaallokossa kun kokeiltiin. Ei se ollut lähelläkään kipata, mutta kyllä oli kyyti hurjaa.
Silloin ei vielä ymmärtänyt, että merellä ei saa leikkiä.

Eli jos alus on hyvin suunniteltu, niin se menee ja kelekkasee, mutta ei ihan kohta kaadu. Vesi tulee kyllä laitojen kautta jossakin vaiheessa sisään ja siinä kastuu moottori ensimmäisenä (miesten ohella).
Siihen se matka tyssää....mielestäni.
leka pohojaan ja jäämme oottelemmaan noutajaia.

"Tulokseksi sain sen että tuohon keliin en lähde kyytiläisten kanssa kuin pakon sanelemana vaan ennemmin olen maissa tai vaihtoehtoisesti jossakin saaren suojassa keliä pitämässä ja Bertta-Lotta on pienestä koostaan huolimatta ihan kelpo fiskari.."

Koolla ei aina ole merkitystä, mutta kuskilla ja tekniikalla on
Veli-Matilla on tunnetusti tekniikka kunnossa. Silloin pärjää pienemmälläkin vehkeellä

Carrrrrambaaaa!!! Cabana ehti näköjään lainata viestistäni sen järkevimmän osan ennen kuin deletoin sen korkeimman omakätisesti

Menitkin kommentoimaan tuota tekniikkaa - nyt tietysti halkeaa 50 kiloinen vauhtipyörä tai jotakin aivan yhtä tokutonta hajoaa...

Työstäni johtuen olen koneen ääressä lähes koko päivän.
Tulee seurattua tätä foorumia, mutta harvemmin näitä ns. löysiä puheita. Nyt kävi niin.
Mieluummin kuitenkini Hänen kanssaan, mutta ihan joka päivä se ei onnistu. (på svenska Hon är min liten båt)
Minullakin on pieni vehje, jonka lasken veteen toivottavasti jo perjantaina. Lauantaina on Oulun Puuvenecruising ja olisihan se kiva näyttäytyä, mutta ei näkyä....

Mulla toi summalainen on senverta pullukka että keikkuessa se nostaa rupellin ylös ja ulvahtelee ihansti.

Runko on muuten musta aivan huippu ja tuntuu hyvin kestävän keliä. Tossa Tallinnaan ylittäessä on monasti aika pahaa keliä joka saattaa nostattaa aivan mahotomat aallot ihan hetkessä. Toissakesänä puskettiin yli semmosessa kelissä että keula uppos jokatoiseeen aaltoon, joka sitten pyyhkäs kannen yli ja edelleen lasille. Kattoluukusta pysty kuiten ajamaan joka olikin hyvä kun sieltä jotenkin näki pahimmat montut kiertää. Yrjö meinas vaan tehdä tyttavuutta kun meikän pakki ei oikeen kestä kunnon keliä.

Teknisesti vene on vaarallinen kun siinä on rakennettu polttoaine tankin molemmille sivulle eikä niitä toistaseks saa yksitellen käyttöön. Veneen kallistuessa ylempi tankki valuu alempaan ja löpö juoksee huohotusputkesta kannelle. Kun polttoaineen pinta laskee tarpeeks alas rupee imuletku horimaan ilmaa aina siitä tankista joka on ylimpänä ja kaikkihan tietää kuinka kivaa on olla 3metrin aallokossa ilman konetta.

Kyllä minäkin siellä keikkuessani futsailin että kuinka luotettavasti vanhanaikainen kohokaasutin pelaa niillä kallistuskulmilla...
Dieselissä ja niissä ruiskupensiinimoottoreissa sitä ei tarvi funtsia.

Eiköhän keskimoottorifiskarit ole sellaisia että itsestään nousevat pystyyn vaikka reunasta vettä hiukan hörppäisikin.

Käytännössä vene voi kyllä käydä vaikka ylösalaisin jos kallistelussa kuorma (ihmiset) liikkuu kallellaan olevalle kyljelle. Myös itsetehdyt katerakennelmat voivat olla hiukka vaarallisia jos ne nostavat liikaa painopistettä.

Äkkiseltään laskeskelin oikaisumomenttia (?) = Righting arm) yhdelle pellinkiläiselle, ja painopisteen ollessa 60cm pohjasta se käyttäytyy hyvin, oikaisuvoima kasvaa tasaisesti kunnes reunus hörppii vettä. 90cm korkealla painopisteellä vene ei enää nouse ollenkaan suoraan vaan on kallellaan kokoajan ja pyörähtää nurin helposti.

Olen tutkinut asiaa kokeellisesti, ja lopputulos oli, että fiskaria ei saa kaadettua.

Minulla oli pieni avofiskari, jossa W1, kun pojat olivat jotain 10 vuoden kieppeillä. Toinen kai vähän alle ja toinen yli.

Annoin pojille luvan kaataa fiskarin, jos saavat sen nurin.

Kyllä ne aika pitkään yrittivät, mutta eivät saaneet.

Jos tuon ikäiset tuholaiset eivät saa fiskaria kaadettua, sitä ei saa kaadettua.

Hannu

No juuri näin se on.
Itse olin 14 ja kaverini myös. Koetimme epätoivoisesti sivuaallokossa saada venettä edes hörppäämään...
No hörppäsi se vähän, mutta nurin ei menty, ei sitten millään ilveellä.

Samanlaisia kokemuksia avofiskarista: kevyesti/oikein lastattuna ei kyllä taida nurin saada ja veden haukkaaminenkin on vähäistä

Tilanne on tietysti toinen raskaammin kuormattuna: eikös joskus 80/90 -luvun taitteessa Porin/Rauman edustalla hukkunut joukko koulupoikia juuri tuollaisen keinuttelupelleilyn seurauksena? En muista juttua kovin tarkaan, mutta siinä taisi pienehkössä fiskarissa olla aika lailla porukkaa ja paatti haukkasi riittävästi vettä ja meni jokseenkin saman tien pohjaan. Kylmässä vedessä viimeiset taisivat uupua ihan rantaveteen.

Turvallinen itseoikaiseva rakenne on tietysti etu, mutta järjen käyttöä ja merimiestaitoja se paikkaa vain tiettyyn rajaan asti.

Taitaa tuo oikaisuvoima ja sen nopeus olla aika erilainen erilaisilla kuormilla ja kuorman painopisteillä ja sen liikkeillä?

Oletteko koskaan nuoruudessa käyneet ottamassa ns. "pystäreitä" rivakalla länsituulella?
keula tuuleen ja kohti vaahtopäitä vaan....
Meillä päin oli -70 luvulla yksi kaheli, joka koetti epätoivoisesti hajoittaa isänsä veneen.
Oli se niin vankasti tehty, ettei onnistunut ja isäni sen myöhemmin ostikin.
Juuri se purtilo oli merenkäynnissä varsin erinomainen kapine. Turvallinen ja rauhallinen.

cabana kirjoitti:Oletteko koskaan nuoruudessa käyneet ottamassa ns. "pystäreitä" rivakalla länsituulella?
keula tuuleen ja kohti vaahtopäitä vaan....
Meillä päin oli -70 luvulla yksi kaheli, joka koetti epätoivoisesti hajoittaa isänsä veneen.
Oli se niin vankasti tehty, ettei onnistunut ja isäni sen myöhemmin ostikin.
Juuri se purtilo oli merenkäynnissä varsin erinomainen kapine. Turvallinen ja rauhallinen.

Tottahan toki, me vaan kutsuttiin sitä aaltojen ottamiseksi. Vene hörppäytettiin täyteen vettä ja saaren taakse äyskäröimään tyhjäksi ja taas uudestaan Noi oli niitä keikkoja jollin tuli puettua liivit päälle, muuten ei kyllä koskaan mitään kellukkeita viititty käyttää.


Hauskin ja hurjin vene oli kutenkin noin 5m kumivene jonka perään pultattiin 2kpl 5hp konetta joiden puikkoihin minä ja veli tartuttiin ja serkkupoika pantiin keulaan pelkäämään. Tommonen kumilätty kulki noilla vehkeillä noin 17 solmua ja lens kovassa vastatuulessa useita metrejä. Alas tultiin milloin kyljelle milloin pyrstölleen. Serkku joka keulassa lens tietenki kaikkein korkeimmalla, välillä jossain kolmen ja neljän metrin korkeudella huusi ja vannotti meitä lopettamaan, mutta eihän me kun oli niin hauskaa. Hulluinta tommosessa oli se että ei se ollu yks eikä kaks kertaa kun sitä tehtiin ja aina serkku lähti följyyn vaikka oli vannonut koskaan enää meidän kyytiin lähtemästä.

Yks hauska paatti oli kans semmonen TG marin joka on semmonen 375 pitkä lätty joka on tarkotettu 20 hp konelle, mutta meillä siinä oli tietty 40 mariner. Ei se kauheenkovaa kulkenu (42-45s) kun sillä piti pystyä vesihiihtämään ja muutenkin räppäämään. Sillä oli hauskaa hyppiä fiskarien aalloista siten että tultiin takaviistosta jostain saaren takaa ja hypättiin siitä fiskarin peräaallon harjalta ja sivuutettiin paatti ilmalennossa hölmistyneen ja välillä pelästyneen kipparin seuratessa meitä vihaseksi muuttuvalla katseellaan. Siitä sitten vesiroiskun saatelemana veteen ja täyttä kaasua karkuun. Poistuminenkin oli parhaimmillaan suunniteltu niin että tutkittin joku pintakivi louhikko läpikotaisin ja etitiin sieltä väylä jossa oli riittävät 25 cm vettä ja sujahdettiin sitten kivipaasien välistä vapaille vesille. Silloin sitä tuns ittensä täysin kuolemattomaksi ja onnellisksi enkä semmosta tunnetta ole sen koomin saavuttanu, kuin ehkä hetkeks just pikkusen SEN jälkeen . ) Täysin edesvastuutonta ja vaarallista, mutta niin hauskaa oli että vieläkin tekis mieli. Tolloin meillä kolmella minulla, broidilla ja sekulla oli ikää siinä 11-15v joten älliä ei vielä ollu kovin paljon mutta ideoita aiheuttaa pahennusta sitäkin enemmän.