cabana kirjoitti:Oletteko koskaan nuoruudessa käyneet ottamassa ns. "pystäreitä" rivakalla länsituulella?
keula tuuleen ja kohti vaahtopäitä vaan....
Meillä päin oli -70 luvulla yksi kaheli, joka koetti epätoivoisesti hajoittaa isänsä veneen.
Oli se niin vankasti tehty, ettei onnistunut ja isäni sen myöhemmin ostikin.
Juuri se purtilo oli merenkäynnissä varsin erinomainen kapine. Turvallinen ja rauhallinen.
Tottahan toki, me vaan kutsuttiin sitä aaltojen ottamiseksi. Vene hörppäytettiin täyteen vettä ja saaren taakse äyskäröimään tyhjäksi ja taas uudestaan
Noi oli niitä keikkoja jollin tuli puettua liivit päälle, muuten ei kyllä koskaan mitään kellukkeita viititty käyttää.
Hauskin ja hurjin vene oli kutenkin noin 5m kumivene jonka perään pultattiin 2kpl 5hp konetta joiden puikkoihin minä ja veli tartuttiin ja serkkupoika pantiin keulaan pelkäämään. Tommonen kumilätty kulki noilla vehkeillä noin 17 solmua ja lens kovassa vastatuulessa useita metrejä. Alas tultiin milloin kyljelle milloin pyrstölleen. Serkku joka keulassa lens tietenki kaikkein korkeimmalla, välillä jossain kolmen ja neljän metrin korkeudella huusi ja vannotti meitä lopettamaan, mutta eihän me kun oli niin hauskaa. Hulluinta tommosessa oli se että ei se ollu yks eikä kaks kertaa kun sitä tehtiin ja aina serkku lähti följyyn vaikka oli vannonut koskaan enää meidän kyytiin lähtemästä.
Yks hauska paatti oli kans semmonen TG marin joka on semmonen 375 pitkä lätty joka on tarkotettu 20 hp konelle, mutta meillä siinä oli tietty 40 mariner. Ei se kauheenkovaa kulkenu (42-45s) kun sillä piti pystyä vesihiihtämään ja muutenkin räppäämään. Sillä oli hauskaa hyppiä fiskarien aalloista siten että tultiin takaviistosta jostain saaren takaa ja hypättiin siitä fiskarin peräaallon harjalta ja sivuutettiin paatti ilmalennossa hölmistyneen ja välillä pelästyneen kipparin seuratessa meitä vihaseksi muuttuvalla katseellaan. Siitä sitten vesiroiskun saatelemana veteen ja täyttä kaasua karkuun. Poistuminenkin oli parhaimmillaan suunniteltu niin että tutkittin joku pintakivi louhikko läpikotaisin ja etitiin sieltä väylä jossa oli riittävät 25 cm vettä ja sujahdettiin sitten kivipaasien välistä vapaille vesille. Silloin sitä tuns ittensä täysin kuolemattomaksi ja onnellisksi enkä semmosta tunnetta ole sen koomin saavuttanu, kuin ehkä hetkeks just pikkusen SEN jälkeen .
) Täysin edesvastuutonta ja vaarallista, mutta niin hauskaa oli että vieläkin tekis mieli. Tolloin meillä kolmella minulla, broidilla ja sekulla oli ikää siinä 11-15v joten älliä ei vielä ollu kovin paljon mutta ideoita aiheuttaa pahennusta sitäkin enemmän.
