Tuossapa olisi linkki, jos joku haluaa allekirjoittaa adressin taideaineiden puolesta. Voin sanoa, että taidekasvatus on surkeassa jamassa ja seiväshyppääjä Kalliomäki senkun lisää seivästä pesään. Kohta ei tässä maassa kukaan osaa tehdä puuveneitä, eikä ole niin väliksikään, kun kukaan ei edes ymmärrä, mitä hienoa niissä on.
http://www.uiah.fi/projects/kooma/
t: Jarmo
Taidekasvatuksen puolesta
-
hkhk
- Viestit: 678
- Liittynyt: 06 Maalis 2005 18:52
- Paikkakunta: Vantaa
Taideaineet ja sen mukana koko henkinen asenne ovat tosi tärkeitä. Tulee mileen Milano. Siellä kyllä osataan tehdään aivan hämmästyttävästi. Kun tuollainen osaaminen jysähtää päälle, sitä tullaan kaukaa katsomaan. Vetovoima ei synny hetkessä. Ensimmäiseksi tarvitaan taiteellinen ilmapiiri.
Voidaanhan meilläkin jotain tehdä, mutta kaikki on tavalla tai toisella italialaisten kopioita. Kun Milanon "punkkareilta" tulee kenkä, kännykkä, auto, julkinen rakennus, huonekalu, käsilaukku, mekko, moottoriven, ne ovat aivan omaa luokkaansa.
Itse asun Vantaalla. Se lienee suomalaisessa kulttuurissa ja taiteessa pohjalukema. Melkein joka pikku kylälläkin on kirjailijansa, kuvataiteilijansa, runoilijansa, mutta ei Vantaalla. Täällä ei taida olla edes yhtään henkilöpatsasta kertomassa ensinnäkin siitä, että jotain suoritusta on arvostettu ja saatu patsas aikaan ja toiseksi, että patsaan henkilö olisi jotain.
Jos taiteellinen ote kadotetaan, ei synny mitään kaunista ympärille. On vain syvä lohduttomuus. Ei synny edes tekniikkaa, koska se vaatii luovaa otetta. Vähän aikaa voidaan kopioida ja raataa, mutten sitten nämäkin tehdään Kiinassa. Ja siellä on sekä tekniikkaa, että kulttuuria.
Voidaanhan meilläkin jotain tehdä, mutta kaikki on tavalla tai toisella italialaisten kopioita. Kun Milanon "punkkareilta" tulee kenkä, kännykkä, auto, julkinen rakennus, huonekalu, käsilaukku, mekko, moottoriven, ne ovat aivan omaa luokkaansa.
Itse asun Vantaalla. Se lienee suomalaisessa kulttuurissa ja taiteessa pohjalukema. Melkein joka pikku kylälläkin on kirjailijansa, kuvataiteilijansa, runoilijansa, mutta ei Vantaalla. Täällä ei taida olla edes yhtään henkilöpatsasta kertomassa ensinnäkin siitä, että jotain suoritusta on arvostettu ja saatu patsas aikaan ja toiseksi, että patsaan henkilö olisi jotain.
Jos taiteellinen ote kadotetaan, ei synny mitään kaunista ympärille. On vain syvä lohduttomuus. Ei synny edes tekniikkaa, koska se vaatii luovaa otetta. Vähän aikaa voidaan kopioida ja raataa, mutten sitten nämäkin tehdään Kiinassa. Ja siellä on sekä tekniikkaa, että kulttuuria.
Kyyrö
-
Jarmo
- Viestit: 129
- Liittynyt: 23 Huhti 2003 11:40
- Paikkakunta: Pori
Jukupätkä! Hyvin puhuttu. Totuushan on se, ettei taida löytyä yhtään huippumatemaatikkoa, joka ei olisi myös kiinnostunut jostakin taiteenalasta. Taideaineet kehittävät mielikuvitusta ja kolmiulotteista ajattelukykyä. Molemmat ovat eduksi, jos pitää ajatella vaikeampiakin asioita. Nyt vain tämä seiväshyppääjä meinaa, että koko homma on turhaa ajan haaskausta ja kyseisiä aineita kelpaa opettamaan sen vähän, mitä niitä nyt opetetaan, jos on joskus pianoa kantanut.
-
hkhk
- Viestit: 678
- Liittynyt: 06 Maalis 2005 18:52
- Paikkakunta: Vantaa
Veneissähän taiteellisuuden puute näkyy monissa kohdin. Yksi minua eniten huvittava piirre on ison kukkakioskin sijoittaminen pieneen veneeseen; ei ole koon tasapainoa, ei muotojen tasapainoa.
Minusta nuo monikeroksisest pikkuveneet ovat veneinä rumia, kuuluvat kukkakioskin sarjaan. Sopivat hyvin ehkäpä 15 vuotiaiden leikkikaluiksi. -Kertovat seilaajan pienestä minästä. -Pääseepähän kerran katsomaan alaspäin.
Toinen on värit. Me "vähän taiteellisemmat" olemme kummastelleet, kuinka värisokeita ihmiset voivat olla.
Pykälää vaikeampia asiuoita ovat kaiteet, rappuset, ikkunat. Niilläkin voi pilata kauniin veneen. On selvä, että kivitalon rappaukäytävästä otetut kaiteet "tuntuvat" tutulta ja turvallisilta myös veneessä, mutta kyllä ne aika rumia ovat.
Sitten on mielipideasioita, niitä "kauneus on katsojan silmässä". Itse en pidä takaa sisäänpäin viistoista peristä. Se on käsittääkseni kilpapurjehduksen mukanaan tuoma ilmiö. Jos veneen vesilinja on valmiiksi pitkä, mikseipä rakenna myös veneen yläosaa; saa tilaa ja "kauneutta".
Minusta nuo monikeroksisest pikkuveneet ovat veneinä rumia, kuuluvat kukkakioskin sarjaan. Sopivat hyvin ehkäpä 15 vuotiaiden leikkikaluiksi. -Kertovat seilaajan pienestä minästä. -Pääseepähän kerran katsomaan alaspäin.
Toinen on värit. Me "vähän taiteellisemmat" olemme kummastelleet, kuinka värisokeita ihmiset voivat olla.
Pykälää vaikeampia asiuoita ovat kaiteet, rappuset, ikkunat. Niilläkin voi pilata kauniin veneen. On selvä, että kivitalon rappaukäytävästä otetut kaiteet "tuntuvat" tutulta ja turvallisilta myös veneessä, mutta kyllä ne aika rumia ovat.
Sitten on mielipideasioita, niitä "kauneus on katsojan silmässä". Itse en pidä takaa sisäänpäin viistoista peristä. Se on käsittääkseni kilpapurjehduksen mukanaan tuoma ilmiö. Jos veneen vesilinja on valmiiksi pitkä, mikseipä rakenna myös veneen yläosaa; saa tilaa ja "kauneutta".
Kyyrö