Puuvene.net

Löysin isoisän kellarista isoisän vanhan veneen. Se on ilmeisesti niinsanottu vanerivene? Vene on jonkin verran huonossa kunnossa, ja kaipaa kunnostusta. Haluaisin kunnostaa sen perinteisin menetelmin, mutta siihen liittyen minulla on muutama kysymys, joihin toivoisin apua.

Vene on tehty sellaisesta ohuesta levystä, jota kai on sanottu vaneriksi. Vaneri on aikanaan tehty liimaamalla ohuita puuviipaleita ristikkäin.
Mistähän nykyään voisi ostaa tällaista vaneria? Vai miten sitä tehdään? Minkälaista puuta siinä on käytetty? Mistä sellaista puuta saisi, ja miten sen saa leikattua ohuiksi levyiksi, jos joudun itse tekemään sen vanerin? Voinko leikata niitä ohuita levyjä isoisän vanhasta pöydästä, joka on isän mukaan ainetta, jota on sanottu lastulevyksi. Eikös ne lastut ole juuri puuta?
Sitä pöytäähän ei palonestodirektiivin mukaan saa tuoda sisälle mihinkään uuteen taloon, joten eroon siitä on kuitenkin päästävä.

Nykyinen kralonlevy kävisi tietysti muuten, mutta haluaisin rakenteen olevan perinteinen, ja kralonhan taipuu helposti kaikkiin suuntiin, vanhan veneen levyt näyttävät taipuneen vain yhteen suuntaan.

Vene on koottu monesta osasta. Siitä vanerilevystä on leikattu palasia, jotka on liitetty laidoistaan yhteen. Onkohan tämä merkillinen rakennustapa johtunut siitä, että tätä vaneria ei ole saanut mielivaltaisen kokoisena ja muotoisena?
No, niin tai näin, isoisän hyllystä löysin kirjan, jonka mukaan tällaisen perinteisen veneen osat on liimattu aineella, jota on kutsuttu epoksiksi. Tämä aine ei ole kuitenkaan ollut tarpeeksi vahvaa, joten liitokseen on käytetty myöskin jotain, jota on kutsuttu lasikuitunahaksi. Onko tämä lasikuitunahka samaa ainetta, josta perinnetaloihin on aikanaan tehty ikkunat? Leikataanko siitä ikkuna-aineesta suikaleita, vai miten se tehdään? Olen luullut, että nämä vanhat ikkunat ovat jäykkiä. Miten tämä jäykkä aine on käsitelty, että siitä on saatu taipuisaa? Nimi "nahka" viittaa kai taipuisuuteen, eikös silloin ennenmuinoin ennen eläindirektiiviä, kun eläimiä vielä tapettiin, niiden taipuisasta nahasta tehty jopa vaatteita?

Mistä sellaista perinteistä epoksia saa? Kysyin asiaa kotikemikaalitoimittajaltani, mutta hänen mukaansa näiden niinsanottujen liimojen käyttö loppui tahraamisenestodirektiivin myötä jo kauan sittten. Voiko tällaista liimaa vielä teettää jossain laillisesti?

Yllätyin kovasti, kun huomasin veneen pinnasta irtoavan ohuita hiutaleita. Ovatko ne maalia? Tehtiinkö ennenvanhaan veneet tosiaan siten, että ensin vene tehtiin värittömistä osista, ja sitten niiden pintaan levitettiin maalikelmu? Miksei käytetty läpivärjättyjä automaattisesti värin valitsevia levyjä, kuten nykyinen yleisimmin käytetty kralon?
Myytiinkö tuo maali rullina? Olen kuullut, että silloin ennen käytettiin kalvoja, jotka täytyi kutistaa lämmöllä, että ne muotoutuivat kappaleen päälle. Onko maalikin kutistettu lämmöllä kiinni perinteisen veneen pintaan? Miten se on tehty, eikö tulenkieltodirektiivi kiellä lämmönlähteiden käytön?

Jos saan isoisän vaneriveneen joskus palautettua perinteiseen ulkonäköönsä, miten voin käsitellä sen, että saan sen tuotua uuteen asuntooni? Hygieniadirektiivihän kieltää tuomasta muinaisesineitä uuteen asuntoon, elle niitä ole ensin hygienisoitu. Miten lasia, sitä epoksia ja maalikalvoa hygienisoidaan?

Olen muuten kuullut väitteen, että vesikieltodirektiivi ei ollut vielä voimassa isoisän aikaan. Onko tosiaan mahdollista, että tämä isoisän vene on joskus koskenut vettä? Pitäisikö minun ryhtyä johonkin varotoimenpiteisiin sen takia? Onko veneen rakenteisiin voinut jäädä vettä, ja miten sen saisi sieltä pois? Pelkään hukkuvani, jos veneen rakenteista tulee vettä käteeni.

Neuvoista kiitollinen perinneveneharrastaja

Niin, havahduin huomaamaan, että "perinteinen" tarkoittaa oikeasti "isovanhempien aikainen".
Isovanhempien aika on sitä lapsuuden kultamaata, johon jokainen kaipaa takaisin.

Iso-isovanhempien aikaisesta, ja sitä vanhemmasta, ei ole mitään omakohtaista käsitystä, se on vaan sitä "vanhaa" tai "muinaisuutta".
Omien vanhempien aikainen taas on sitä, johon on kotona kyllästynyt. "Vanhaa rojua".

Eipä tälläkään palstalla kukaan kysele, minkälaisella jänteellä limisaumaveneen laudat kannattaisi ommella yhteen, eikä edes mikä puulaji sopisi parhaiten puunaulojen raaka-aineeksi. Ja rautanaulojakaan ei hyväksytä.
Ei, täällä "perinteinen" on kupariniitttejä ;-))

Hannu

Zip

Suvussani perimänä kulkee tieto että iso-iso-ISO -isälläni oli joskus sellainen ikivanha puuvene, joka oli tehty "luonnossa" kasvaneista "Puista"! Nykyäänhän ei ole luontoa eikä puista tietoakaan, on vain betox ja nurmex ja luontox pinnoitettuja asuma-, teollisuus- ja yhteisö-alueita.

No kuitenkin tämä pinnoite, jota näissä muinaisissa, vesilläliikkumavälineissä käytettiin oli tosiaan nimeltään Maalu, se asennettiin pintaa menetelmällä jota kutsuttiin maalaus. Siinä kuulemma liuoite(!!!) pohjainen aine siveltiin pintaan useana kerroksena ja se sitten muodosti tämän pinnoitteen???
Ei ihme että meidän pitää käytää XXX-suojavarustusta jos liikumme turva kuplan ulkopuolella. LIUOITTEITA!!! aika pioneereja ovat olleet silloin, mutta ei mitää käsitystä luonnonsuojelusta.

Niin ja tästä vesillä liikkumisestä: pappani kertoi että joskus itämeri on ollut niin puhdas että siellä on voinut uida ilman toxologista suoja-asua ja ReBreatheria. Ilmeisesti meri on ollut silloin jotain suolapitoista nestettä, eikä tätä nykyaikaista vihreää myrkkyhyytelöä, jolla on XXX XXX- Toksologinen Status.
Minun pitää hieman kehua; olen kerran nähnyt auringon nousevan itämeren takaa. Se tapahtui ollessamme potologis-toksisen restoraatio divisioonan nuosio-osaston kanssa neutraloimassa länsirannikon skulbbi muodostelmia (silloin vielä kun uskottiin että ne on neutraloitavissa), no kuitenkin, neutralointi prosessi repäisi saastesumuun sellaisen aukon että todistettavasti aurinko nähtiin himmeästi pilviverhossa!!!

iSO ISÄni kertoi että maapallo pyöri eri suuntaan ennen kuin tämä Kalifornian Diktaturiaatin laukaisema ydinlataus suisti maapallon luonnollisesta pyörimis-akselistaan ja muutti kaiken. No mutta se on eri asia.

Voi kysellä isosisältäni tuosta vanerista, hän varmaa vielä muistaa. Hän on
jo siunatussa Elektaasissa, joten tiedot on tallessa!!!

Vuonna 127 AD (jälkeen Derailmentin)

Nyt alkaa oikeesti pelottaa .

Tämmönen kansan kiihottaminen voi johtaa arvaamattomiin seurauksiin. Lopettakaa heti puhumasta preesensistä futuurissa, tai teidät deletoidaan.

Kannattaiskohan teidän hankkia sienikirja, ja välttää etenkin niitä myrkyllisiä sieniä ennen ensi kesän sienisadon keräämistä?

Tiedossa on tapauksia joissa sienen syönti on suistanut syöjänsä lopullisesti raiteiltaan.

Aivan kaikkia sammakkojakaan ei kannata nuoleskella rikkaan rinssin/rinsessan toivosssa ( riippunee mieltymyksistä kummasta pitää) - eräillä sammakoilla kun iho tuottaa halusinaatioita aiheuttavia hermomyrkkyjä.
Liekö tässä jopa sammakkorinssi-tarinan alkujuuri ; kun sikopaimen löysi lammen rannalta sammakon myrkystä taintuneen rinsessan ja kiksautti tätä ohimennen - siihen aikaan teosta seurasi ns. piilukirveshäät ja sikopaimen selitettiin hurahtaneelle kansalle sammakoksi taiotuksi rinssiksi joka rinsessan suudelmasta vapautui tuosta inhasta taiasta.

Niin tai näin, taitaa sammakoillakin olla helpompi saada suudelma rinsessalta kuin monen hyvän poikamiehen tavalliselta suomi-neidolta. Itse ammoisina aikoina tuli vain polkupyörän suuntamerkistä kun neidolle selitteli hyvää päiväänsä , että ensin tuli vähän silliä maisteltua ja sitten loppupäivä menikin sen voimin höylätessä .. ei tyttö ymmärtänyt että kyse oli toki veneen osien höyläämisestä ja sillikin oli tanakasti ruisleivän päällä.

Erittäin ennenmuinoinen epoksiresepti:

1. Kaada karhu.
2. Poista sen maksa vaurioittamatta sappea.
3. Kerää sappi talteen.
4. Lypsä lehmä.
5. Juoksuta maidosta rahka.
6. Kerää rahka talteen.
7. Sekoita saamasi rahka ja em sappi.
8. Käytä näinsaatua massaa piikivisten nuolen- ja keihäänkärkien kinnittämisessa puuvarsiin.

Miten selvitä Direktiiviintoilijoista en kyllä osaa neuvoa, koska siiheen konstin on näes eri maissa eri tavat.

PS Sain sen reseptin arkeologikaverilta. Onko sitä käytetty muinaisveneilyssäkin ei ole tähän asti hänen kaivauksista selvinnyt.

No tähän treadiin varmaan sopii semmoinen kysymys kuinka moni osaa tehdä ihan oikea oppisen "plörön" ;-)

Menikös se plörö niin että hyvin tummuneen kaffemukin pohjalle laitetaan vielä paremmin tummunut kuparilantti. Sitten kaadetaan päälle kaffetta kunnes ei enää näy, ja sen päällä konjamiiniä kunnes taas näkyy?

Ruotsissakin osataan, mutta resepti on huono koska käytetään (kiillotettua?) hopeakolikkoa ja kirkasta liuotinta http://www.astro.uu.se/~ns/kask.html.

Ihmettelen, ettei kahvin tilalla ole vielä teetä, mutta kuvassa esiintyvät herrasmiehet ovat kyllä asiantuntijan oloisia.

Paras taitaa tulla pannukahvista kun porot laskeutuvat kolikon päälle, voi sitten täyttää kuppia näköaineella ilman kahvia.