Pitkäpaasi

[hannuvartiala]

Pitkäpaasi... onpas typerä nimi luotsikutterille! Pitkä paasihan uppoaa kuin kivi. Mistä tuollainen nimi juontaa juurensa?

Perjantaina tulleessa Koiviston viestissä oli sivun mittainen artikkeli Pitkäpaadesta, vaan ei pelkästään siitä kutterista.

Pitkäpaasi oli kylä Virolahdella, noin viisi kilometriä nykyisestä rajasta itään. "Oli" sikäli, että alueen nykyisen haltijan aikana ja toimesta kylä on kadonnut, jotain kivijalkoja on jäljellä.
Pitkäpaasi on ollut vanha kylä, ensimmäinen kirjallinen maininta löytyy 1500-luvun alusta.

Pitkäpaasi oli viimeinen saariston suojassa oleva kylä purjehdittaessa Suomen etelärannikkoa itään kohti Viipuria tai Koivistoa. Pitkäpaaden jälkeen alkoi avoin rannikko. Pitkäpaadessa oli pari kapeata salmea, jotka olivat hyviä suojaisia satamapaikkoja. Löytöjen perusteella olleet satamakäytössä jo viikinkien idänmatkoilla.

1555 Kustaa Vaasa matkallaan Viipuriin joutui odottamaan Pitkäpaadessa tuulen laantumista kolme viikkoa, ja tänä aikana sai päähänsä määrätä pitkäpaatelaisille kalastajille velvoitteen opastaa lännestä tulevia laivoja Viipuriin ja muualle itään. Tästä sai alkunsa Pitkäpaaden luotsiasema.

1898 valtio osti Pitkäpaaden luotsiasemalle kovan tuulen veneeksi Colin Archer -kutterin, joka sai aseman nimen.
Luotsit eivät olleet kutteriin täysin tyytyväisiä, se oli raskaampi käsitellä kuin heidän omat veneensä.

Hannu

[Veli-Matti]

Mielenkiintoista paikallishistoriaa. Yhtäkkiä ei tule toista samankaltaista vanhaa sanaa muistiin jonka merkitys käsitetään asiaa tuntematta usein väärin... Tai yksi tulee;
Varusteltiin kaverin kanssa molemmat omaa fiskaria joskus -70 luvun lopussa. Ja sitten tuli eteen nimenvalinta ja kaveri pääsi kelvoton etuottona nappaamaan nimeksi Kraaseli joka tarkoittaa käsittääkseni näillä seuduin hylkee kuuttia. Ensimmäinen kesä meni nimettömällä botskilla ajellessa hieman kaverin nimikylttejä kyräillen. Tietenkin yhtenä vaihtoehtona olisi ollut Riitta mutta ihan periaatteesta en halunnut nimetä venettäni naisen mukaan.
Talvella tulikin sitten täysosuma. Norkoilin jollain työ/urheilureissulla Raahen museolla ja siellä keskustelin museonhoitajan kanssa. Tuli puhetta oululaisista merimiehistä ja heidän harvahkosta yhteydenpidosta kotiin päin. Näin joitakin kopioita heidän kirjeistään joissa kiinnitin huomiota sanaan "merisika". Paljastui että merisika Oulunseudun merimiehille oli delfiini (tai ehkä paremminkin pyöriäinen). No, joka tapauksessa sen sortin ulkomaanelävä joka olisi hieno veneennimi. Delphine, Dolphin - ei vaan nimenomaan Merisika.
Herättihän se jonkun kerran vinoilua laiturilla mutta mitäpä sitä amatöörien natinasta kannattaa välittää...
Ja sitten lopuksi - v. 1999 nähtiin täällä ihan ihkaelävä merisika! Se seikkaili jokusen viikon Hailuodon kupeella ja painui sitten etelään.