Pirtuajan romantiikkaa

Viesti Kirjoittaja **Veli-Matti** » 02 Tammi 2006 17:48

Arttu

"Ihminen on aina hakenut
kuolemattomuutta. Kun se
ei ole fyysisesti mahdollista,
toivomme, että meistä säilyisi
ainakin jotakin, muisto,
maineteko. Vaikkapa vain nimi
kartalla.
Artun matala on kaukana
avomerellä Haukiputaan
kohdalla oleva matalikko. Sen
nimi antaa kuolemattomuuden
onnettomissa olosuhteissa
kieltolakiaikana menehtyneelle
haukiputaalaiselle Arttu K:lle.
Kuulin ensimmäisen kerran
Artun kovasta kohtalosta hyvin
vastaanottavaisessa iässä,
hieman toisella kymmenellä.
Kertoja oli isoäitini. jolla luotsin
leskenä oli tiedossaan monia
merellisiä tragedioita.
"Sinne heitettiin Arttu-parka
mereen kettingit jaloissaan".
muistan mummoni kertoneen
vesissä silmin.
Vuosia sitten pääsin yllättäen
kontaktiin nyt jo edesmenneen
henkilön kanssa, jonka
isävainaja Matti Ajakoi Artun
kohtalon. Molemmat miehet
murhattiin samalla pirtunhakumatkalla lähellä nykyistä Artun
matalaa. Matin pojalta sain tapahtuneesta dokumenttiaineistoa,
jota myöhemmin täydensin Oulun maakunta-arkistossa.

Matti ja Arttu lähtivät kaksimastoisella purjeveneellä
lokakuun neljännen päivän vastaisena yönä 1925
Martinniemestä tarkoituksenaan asioida aluevesirajan
takana ankkuroituna olevalla pirtulaivalla. Purjehdusmatka
oli rankka. Sää enteili myrskyä. Tuuli oli lähes vastainen ja
merenkäynti melkoinen.
Kattilankallan ulkopuolella Arttu ja Matti tapasivat
moottoriveneellä Oulun Hietasaaresta lähteneet Annalan
veljekset Kallen ja Paulin, jotka hekin olivat menossa spriin
ostoon "apteekkilaivalle". Veljekset ottivat Artunja Matin
purjeveneen maksua vastaan hinaukseen. Matkaa jatkettiin
kummankin parin istuessa omassa veneessään.
Pauli Annala kertoi myöhemmin poliisikuulustelussa
"päähänsä pälkähtäneen" surmata hinattavat ja ryöstää heiltä
rahat. "Pirujako me niitä hinataan, tapetaan ne ja otetaan rahat
pois" hän kertoi sanoneensa veljelleen ja siepanneensa kiväärin
ja ampuneensa purjeveneessä olleet miehet.
Surmateon jälkeen Annalat siirsivät ruumiit
moottoriveneeseen, sitoivat sinkkivaijerin purjeveneen
mastoon ja hinasivat venettä perässään kunnes se kaatui ja jäi
ajelehtimaan kumollaan. Surmattujen taskuista he anastivat
15500 markkaa. Ruumiit he sulloivat säkkeihin ja upottivat
mereen.

Teon jälkeen Annalat ajoivat Veitsiluotoon,jossa he viettivät
muutaman yön moottoriveneessään. Pohjanlahdella raivosi
tuolloin päiväkausia kestänyt ankara myrsky, joka teki paljon
vahinkoa ja mm. upotti Reposaaren edustalla torpedovene S2:n.
Haverissa kuoli 56miestä.
Artun ja Matin surma olisi ilmeisesti jäänyt selvittämättä
ilman Pauli Annalan tunnustusta. Purjevene löydettiin
ajelehtimasta ja arveltiin myrskyn kaataneen sen ja
hukuttaneen miehet. Pahoin mädäntynyt Artun ruumis
ajautui elokuussa 1926 Hailuotoon, mutta lääkäriltä jäi
ruumiinavauksessa huomaamatta kallossa ollut luodinreikä.
Matin ruumista ei koskaan löydetty.
Annalan veljeksistä Kalle kuoli massapaalin litistämänä
Martinniemen satamassa. Paulin rötökset jatkuivat. Hän surmasi
Vaasassa naisen ja sai teosta elinkautisen vankeustuomion.
Tunnonvaivoissaan hän tunnusti vankilassa Artun ja Matin
surmat. "koska raatojen huuto ja omaisten itku kuuluvat korvissa
yötä päivää".

Oikeudessa Pauli pyysi itselleen kuolemantuomiota ja sai sen
1935. Päätös alistettiin Vaasan hovioikeuden tarkastettavaksi.
Ennen kuin se ehdittiin käsitellä, Pauli Annala pakeni vankilasta.
Hän sai karkumatkallaan keuhkokuumeen ja kuoli."
Joni Skiftesvik

Juttu oli lauantain Kalevassa. Tämmöisiä tarinoita täällä päin liikkuu pirtuajoista - osa enemmän tai vähemmän perintötietona kulkevaa ja osa, niin kuin tämä juttu, ihan viranomaistahojen kautta vahvistettua tietoa. Tämmöistä se aika on ollut ja se pitää myös muistaa kun "kaiholla ihailemme" pirtunsalakuljettajia olkoon kysymyksessä jotkut Annalat, Niisket tai Kiskat...
Olisikohan Bandidos tai NBK nykypäivän vastine pirtutrokareille?

Ande · Viesti Kirjoittaja **Ande** » 03 Tammi 2006 12:43

Jaa-a ennen tuo edes koitettiin teherä "salassa"
mutta nykyään perskele marssitaan keskelle pizzeriaa ja laitetaan
siitä suoraan vaan kylmäks vaikka olis muutakin porukkaa ympärillä...

Kaukana siitä on romantiikka...

Viesti Kirjoittaja **Masa** » 04 Tammi 2006 22:25

Kattilankallassahan on muuten semmonen laakea luonnonkivi,
johon on kaiverrettu nimi ja vuosiluku,
työkaverin kanssa muisteltiin nimeä ja vuotta,
nimi taisi olla "Topi Parri" ja vuosi "1887" että
ei oo ainakaan Veli-Matin tarinan pirtumiehiä.
Mikähän lie kiven merkitys, joku satunnainen kulkija
hakannut nimensä, vai onko peräti hautakivi.
Kaveri näytti kiven minulle synkkänä ja myrskyisenä
syysyönä....
Mitään tarinaa kivelle ei kukaan ole vielä kertonut.

Viesti Kirjoittaja **Veli-Matti** » 04 Tammi 2006 23:18

Eikös sen pitäisi olla Parrila?

Viesti Kirjoittaja **Masa** » 05 Tammi 2006 14:23

Veli-Matti kirjoitti:Eikös sen pitäisi olla Parrila?

Saattaa olla, silläpä otin puheeksi, näin sen nimen huonon
taskulampun valossa pimeässä. Onko tietoa kuka hän oli?