Naisenergiaa

[Päivi K]

Kun nämä keskustelunaiheet täällä välillä ovat kovin "miehisiä" niin kyselenpä huvikseni, kuinka monta meitä naisia oikein on tällä palstalla enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Pari nimimerkkiä olen toki selvästi omaan sukupuoleeni kuuluviksi tunnistanut.

Kerrottakoon että omassa pursiseurassani meitä ihan naisenergialla veneitä omistavia ja kunnostavia on peräti 5, kun seurassa on veneitä satakunta.

terveisin Päivi K

[Saima]

Tunnustaudun gender*uck mieliseksi ja ihmetyttää kuinka kirjoituksissakin sukupuolta pitää niin tuoda esiin ja korostaa. Ne äijät, ne äijät ovat pahimpia.

terveisin miehennäköinen eliölaji, joka seuraavassa elämässä on varmaankin nainen - vai oliko se edellisessä=)

Juice Leskinen laulaa: "Aivokurkiainen, vou-vou-vää! Niin on mies kuin nainen, niin on pää kuin pää!"

Kimmo

[Tintsi]

Täällä yksi, joka tosin vain mielenkiinnolla lukee tätä hyvää palstaa. Jospa joskus aktivoidun myös kyselemään vinkkejä.
Omistan puolet vähän yli kahdeksanmetrisestä mahonkipurkkarista, työtunteja veneen kanssa tulee minulla varmaan melkoisesti enemmän kuin miehelläni. Eli minä teen pääasiassa skrabaus-, hiomis-, lakkaamis- ja maalaustyöt ja mies hoitelee moottorin ja rikauksen sekä erilaiset suuremmat korjaus- ja asennusprojektit.

[Jarmo]

Nyt en malta olla kertomatta yhtä juttua, vaikkei se nyt niin hirveästi veneilyyn liitykään. Olimme kuusi vuotta sitten äitiyspolilla ihailemassa kuopustamme ultraäänilaitteen avustuksella. Esikoistyttäreni kysyi hoitajalta, että näkeekö sillä vauvan aivot. Hoitaja vastasi, että näkee. Tyttö siihen, että "Katso sitten onko se tyttö vai poika". "Kuinkas sen siitä näkee?" hoitaja kysyi. Tyttö täräytti kuin apteekin hyllyltä: "Jos sillä on putkiaivot, niin se on poika".

Juu, haluan oman sukupuolen puolesta pahoitella, noita äijäjuttuja, mutta kun on välillä kiva olla niin äijjää, niin äijjää.

Kunpa saisi omankin vaimon innostumaan pilssin skrapaamisesta, mutta kun ei, niin ei.
t: Jarmo

[Jape]

Aika vähän niitä naisia veneiden kimpussa näkee, mutta tuntuu että ne harvat on sitten sitäkin ahkerampia. Ainakin pitkäjänteisempiä.
Työtavoissakin on eroja:
Naiset yleensä lukee laitteiden käyttöohjeet ennen kuin alkavat tekemään, miehet lukee vasta sitten kun on tehty väärin eikä enää muuta vaihtoehtoa ole.
Sitten kun miettii esim. jotain skrabaushommaa, nainen aloittaa aamulla skrabaamaan ja tekee sitä vaikka koko päivän raapalla ja puhaltimella, mutta kun mies aloittaa saman homman viereisessä veneessä, se jaksaa tehdä sitä ehkä puoli tuntia ja sekin aika on mennyt vain kiroillessa ja manatessa huonoja työvälineitä. Sitten pitää tunti käveleksiä venettä ympäri ja käydä muille kiroilemassa kun on niin v-mäinen homma tuossa raappaamisessa. Sitten pitää lähteä kahvilla käymään lähimmällä huoltsikalla ja istua siellä pari tuntia. Sitten voi taas mennä käveleksimään veneen ympärille ja vetäistä muutaman kerran raapalla ja kiroilla kun homma ei etene. Nainen on tähän mennessä raapannut jo toisen puolen. Tämän huomatessaan mies hyppää autoonsa ja ajaa paikalliseen työkaluliikkeeseen hakemaan kaiken isointa, tehokkainta ja kalleinta hiomakonetta mitä kaupungista löytyy. Eiköhän rupea lakat lähtemään. Ja karkeinta mahdollista paperia tottakai. Sitä hankintaa pitää sitten käydä siinä huoltoasemalla taas kahvikupin ääressä muille kehumassa. Sitten voi taas mennä veneelle. Naiselle pitää tietenkin muistaa kehua uutta tehokasta ja kallista työvälinettä, tällainen pitää olla niin ei mene koko päivä tuollaisessa pikkuhommassa. Nainen onkin juuri saanut raappaushomman tehtyä ja lähtee kotiin muihin askareisiin ja mies alkaa vinguttamaan konetta kun ilta jo rupeaa hämärtymään. Puolen yön tienolla homma on valmis ja mies on tyytyväinen kun itse lakanpoistossa meni puolta vähemmän aikaa mitä naisella.

Seuraavana aamuna nainen on jo aikaisin veneellään ahkeroimassa ja mies tulee sinne vasta päivällä kun illalla piti ottaa vielä muutama olut rankan työpäivän päätteeksi.

[Kinde]

On se Japekki tarkkaan seurannu nuita sukupuoliasioita. Tosta en osaa kuin omalta osata sanoa että osu ja uppos. Naisista en tiedä kun niitä ei täällä omalla varvilla näkyny.

[Päivi K]

Juu, ollaan me naiset sen verran hyviä ;-) Toissa talvena kun tein kansiremonttia taisin saada seurassani lähtemättömän maineen, kun talvella hillittömässä räntäsateessa mun veneen pressun alta kuului koko lauantaipäivän kuumailmapuhaltimen ja skrapan ääni. Kuulijoita ei ollut kyllä kuin seuran edellinen talkkari (ja yksi toinen hemmo, joka piipahti rannassa), mutta tietäen edellisen puheliaisuuden tarina lienee kiertänyt.

Tosin ainakin itse tunnustan, että tuosta ahkeruudesta osa on silkkaa jääräpäisyyttä - kun olen kerran homman ottanut hoitaakseni niin sen myös hoidan vaikka veren maku suussa - ja sitä, ettei aina hoksaa miettiä olisiko helpompaakin keinoa. Täytyy myös sanoa, että aika moni naistuttavistani ei ole pitänyt minua ihan täyspäisenä sen jälkeen, kun hankin oman puisen purjeveneen.

Päivi K

[hkhk]

Nniinhän se on työelämässäkin. "Pistetäänkö kolme miestä miettimään vai yksi nainen tekemään".