Anonyymit Insinöörit
-
- Viestit: 936
- Liittynyt: 14.04.2003 10:33
- Paikkakunta: Espoo
- Viesti:
Anonyymit Insinöörit
Kun tuli toi insinööriys puheeksi toisella palstalla, niin pitääpä ihan piruuttaan laittaa joskus kirjoittamani AA-kerholaistunnustus tänne ihan suunsoiton merkeissä :)
A.I - Anonyymit Insinöörit
Hei, mä oon Pekka ja mä oon insinööri. Mulla on oikeastaan ollut taipumus tähän insinööriyteen aika pitkään. Isä oli kätevä käsistään ja vaikka koko suku on muuten kohtuukäyttäviä humanisteja niin mä sitten kuitenkin repsahdin.
Jo ennen kouluikää mä olin aina isän työkalulaatikolla ja vuolin ensi kertaa sormeeni vähän sen jälkeen kun opin kävelemään. Purin kaikki mekaaniset esineet jotka eteen tuli ja aika monet sain takaisin kokoonkin.
No, koulussa tietysti otin kaikki teknisen työn tunnit mitä lukujärjestykseen sai ja ajattelin, että unelma-ammatti olis puukässän opettaja, oikea tekniikan ammattilainen. Tunneilla tein ensin omat työni pois ja sitten rakentelin parille kolmelle kaverille samanlaiset. Saivat, perkeleet, yleensä aina paremmat numerotkin vielä kun minä kun olin ensin harjoitellut omalla työlläni ja kavereiden kappaleet tietysti onnistui paremmin.
Lukioikään mennessä ei vielä ollut mielessä muuta kuin että tekniikkaa pitäis saada ja paljon. Ehkä mä olin enemmänkin vielä käsityöläinen silloin. Lukio meni ihan hyvin vaikka koko ajan tuli aina vaan rajumpia teknisiä kokeiluja vastaan. Kavereiden kanssa keiteltiin nitroglyseriiniä koulun kemianluokassa ja tärveltiin enemmän kalustoa kuin mitä olisi ollut koko vuoden luonnollinen poistuma.
No, lukion loppupuolella mä aloin olla jo tosi pahasti koukussa. Tekniikkaa oli pakko saada lisää ja lisää. Oli ihan pakko mennä TKK:lle opiskelemaan, mikään vähempi ei vaan riittänyt enää. Vaikka olin niin ihastunut käsityöläisyyteen niin nyt oli pakko ruveta tekemään hommia ihan teollisessa mittakaavassa. Aika monellehan opiskelu TKK:lla on pahan insinööriytymisen aikaa, mutta mulla oli tekniikkaan aivan hirveä intohimo. Luin valmistustekniikkaa ja puutekniikkaa, sorvit pyöri ja sahat lauloi niin että silmissä vilisi. Välillä tosin tuli vähän hiljaisempia ja humaanimpia jaksoja niin että mulla venyi opiskeluaika melkein yhdeksään vuoteen.
No, siinä opiskeluajan loppupuolella mä hurahdin ekoaatteeseen ja yritin päästä irti tosta raa'an tekniikan kurimuksesta johon olin joutunut. Pehmeämmät arvot alkoi kiinnostamaan ja ajattelin että jos mä oikein kovasti yrittäisin ja tekisin kaikkeni yltiöteknologisuuttani vastaan niin musta voisi tulla ihan oikea ituhippi. Aloin tutkijaksi TKK:lle ja olin pari vuotta projektipäällikkönä konepajojen ympäristöhallinnan kehitysprojektissa. Musta alkoi tulla jo aika humaani ja tekniikkaan tartti ottaa kantaa vain välillä mutta sitten tuli muutos elämäntilanteessa ja kaikki repesi taas.
Kyllähän te tiedätte miten siinä helposti käy. Projekti loppui ja mun oli pakko ottaa taas oikein kovan teknologian työpaikka ABB:llä. Raakaa metallia, tonneittain rautaa, kovia haasteita ja tuulinen paikka. Te ette voi kieltää etteikö tilanne olis ollu houkutteleva. Ja mä en vaan voinu vastustaa kiusausta.
Täällä mä nyt olen. Projektipäällikkönä ABB:llä. Rakennellaan suuria sähkökoneita laivateollisuuden tarpeisiin. Paineet on kovat ja elämä on helvettiä. Tekniikkaa tulee koko ajan lisää. Mun on pakko päästä tästä pian irti, muuten mä en varmaan koskaan pysty enää olemaan humaani edes vähän aikaa.
Suku on ottanut tän vähän raskaasti. Vanhemmat hyväksyy kyllä ihan, vaikka ne on humanisteja molemmat. Ne aina välillä vielä murisee, että "tänkin on taas suunnitellu joku insinööri" tai "tules ny insinööri tänne näyttään kuinka tää toimii". Mutta muuten ne on ottaneet tän ihan hyvin. Sukulaiset sen sijaan ei kestä ollenkaan suvun mustaa lammasta. Ne on tosiaan kaikki humanisteja ja niiden on tosi vaikea sulattaa insinööriä joukossaan. Rumat insinöörivitsit lentää koko ajan ja sukujuhlat menee yksiksi insinöörinpilkkajaisiksi. En mä sille mitään mahda että mulla ei vaan ole humaania ajattelutapaa niikuin niillä. Mun on pakko olla tällainen.
No, mä olen yrittänyt päästä pikkuhiljaa irti tästä kovan teknologian kierteestä mihin mä olen joutunut. Alan palata takaisin käsityöläisperinteeseen ja olen alkanut vieroittautua kovista arvoista jo lapsuudesta asti rakkaan puuveneenveiston avulla.
Tää on oikeastaan toinen addiktio josta mä en ole vielä uskaltanut kertoa. Veneet oli mukana ihan alusta asti. Pienenä tein veneitä kaikesta mikä kellui ja muutamasta sellaisestakin aineesta joka ei kellu. Jo alle kymmenvuotiaana olin melonut kaikilla mahdollisilla vekottimilla mökkijärvellä, mukaan lukien mummon 100 vuotta vanha yhdestä puusta koverrettu taikinatiinu. Kun muilla pojilla oli mopokuume niin mä hakusin optimistijollan. Tällä hetkellä mulla onkin viisimetrinen tervattu verkkovene ja kahdeksanmetrinen mahonkinen purjevene. Mutta en mä sitä silti pidä yhtä pahana kuin tota tekniikkaa.
Puuveneiden tekeminen edustaa kuitenkin aika pehmeitä arvoja. Niitä ei voi tehdä teollisesti ja musta on vaan ihan hyvä vähän vieraantua näistä teräksen sävyttämistä työasioista. Mä olen ajatellut että jos joskus saisi tarpeeksi rahaa niin voisi veistättää itselleen ihan oman veneen ja muuttaa siihen sitten asumaan. Tai alkaa veistämään veneitä itse. Mutta enpä tiedä, mulla taitaa olla silti niin paljon insinööriä veressä että ei siitä mitään tule kuitenkaan. Jotain nyt kumminkin tarvii yrittää.
Niin että ei musta taida tulla kunnon humanistia ikinä, mutta mä yritän kuitenkin päästä irti tästä kauheesta teknologiahuumasta johon olen joutunut. Tää on koko elämän kestävä projekti. Mä vaan toivon, että voin viettää hyviä ja humaaneja päiviä yhden kerrallaan.
Joo, mä olin siis Pekka ja diplomi-insinööri. Heippa kaikille.
Pekka
A.I - Anonyymit Insinöörit
Hei, mä oon Pekka ja mä oon insinööri. Mulla on oikeastaan ollut taipumus tähän insinööriyteen aika pitkään. Isä oli kätevä käsistään ja vaikka koko suku on muuten kohtuukäyttäviä humanisteja niin mä sitten kuitenkin repsahdin.
Jo ennen kouluikää mä olin aina isän työkalulaatikolla ja vuolin ensi kertaa sormeeni vähän sen jälkeen kun opin kävelemään. Purin kaikki mekaaniset esineet jotka eteen tuli ja aika monet sain takaisin kokoonkin.
No, koulussa tietysti otin kaikki teknisen työn tunnit mitä lukujärjestykseen sai ja ajattelin, että unelma-ammatti olis puukässän opettaja, oikea tekniikan ammattilainen. Tunneilla tein ensin omat työni pois ja sitten rakentelin parille kolmelle kaverille samanlaiset. Saivat, perkeleet, yleensä aina paremmat numerotkin vielä kun minä kun olin ensin harjoitellut omalla työlläni ja kavereiden kappaleet tietysti onnistui paremmin.
Lukioikään mennessä ei vielä ollut mielessä muuta kuin että tekniikkaa pitäis saada ja paljon. Ehkä mä olin enemmänkin vielä käsityöläinen silloin. Lukio meni ihan hyvin vaikka koko ajan tuli aina vaan rajumpia teknisiä kokeiluja vastaan. Kavereiden kanssa keiteltiin nitroglyseriiniä koulun kemianluokassa ja tärveltiin enemmän kalustoa kuin mitä olisi ollut koko vuoden luonnollinen poistuma.
No, lukion loppupuolella mä aloin olla jo tosi pahasti koukussa. Tekniikkaa oli pakko saada lisää ja lisää. Oli ihan pakko mennä TKK:lle opiskelemaan, mikään vähempi ei vaan riittänyt enää. Vaikka olin niin ihastunut käsityöläisyyteen niin nyt oli pakko ruveta tekemään hommia ihan teollisessa mittakaavassa. Aika monellehan opiskelu TKK:lla on pahan insinööriytymisen aikaa, mutta mulla oli tekniikkaan aivan hirveä intohimo. Luin valmistustekniikkaa ja puutekniikkaa, sorvit pyöri ja sahat lauloi niin että silmissä vilisi. Välillä tosin tuli vähän hiljaisempia ja humaanimpia jaksoja niin että mulla venyi opiskeluaika melkein yhdeksään vuoteen.
No, siinä opiskeluajan loppupuolella mä hurahdin ekoaatteeseen ja yritin päästä irti tosta raa'an tekniikan kurimuksesta johon olin joutunut. Pehmeämmät arvot alkoi kiinnostamaan ja ajattelin että jos mä oikein kovasti yrittäisin ja tekisin kaikkeni yltiöteknologisuuttani vastaan niin musta voisi tulla ihan oikea ituhippi. Aloin tutkijaksi TKK:lle ja olin pari vuotta projektipäällikkönä konepajojen ympäristöhallinnan kehitysprojektissa. Musta alkoi tulla jo aika humaani ja tekniikkaan tartti ottaa kantaa vain välillä mutta sitten tuli muutos elämäntilanteessa ja kaikki repesi taas.
Kyllähän te tiedätte miten siinä helposti käy. Projekti loppui ja mun oli pakko ottaa taas oikein kovan teknologian työpaikka ABB:llä. Raakaa metallia, tonneittain rautaa, kovia haasteita ja tuulinen paikka. Te ette voi kieltää etteikö tilanne olis ollu houkutteleva. Ja mä en vaan voinu vastustaa kiusausta.
Täällä mä nyt olen. Projektipäällikkönä ABB:llä. Rakennellaan suuria sähkökoneita laivateollisuuden tarpeisiin. Paineet on kovat ja elämä on helvettiä. Tekniikkaa tulee koko ajan lisää. Mun on pakko päästä tästä pian irti, muuten mä en varmaan koskaan pysty enää olemaan humaani edes vähän aikaa.
Suku on ottanut tän vähän raskaasti. Vanhemmat hyväksyy kyllä ihan, vaikka ne on humanisteja molemmat. Ne aina välillä vielä murisee, että "tänkin on taas suunnitellu joku insinööri" tai "tules ny insinööri tänne näyttään kuinka tää toimii". Mutta muuten ne on ottaneet tän ihan hyvin. Sukulaiset sen sijaan ei kestä ollenkaan suvun mustaa lammasta. Ne on tosiaan kaikki humanisteja ja niiden on tosi vaikea sulattaa insinööriä joukossaan. Rumat insinöörivitsit lentää koko ajan ja sukujuhlat menee yksiksi insinöörinpilkkajaisiksi. En mä sille mitään mahda että mulla ei vaan ole humaania ajattelutapaa niikuin niillä. Mun on pakko olla tällainen.
No, mä olen yrittänyt päästä pikkuhiljaa irti tästä kovan teknologian kierteestä mihin mä olen joutunut. Alan palata takaisin käsityöläisperinteeseen ja olen alkanut vieroittautua kovista arvoista jo lapsuudesta asti rakkaan puuveneenveiston avulla.
Tää on oikeastaan toinen addiktio josta mä en ole vielä uskaltanut kertoa. Veneet oli mukana ihan alusta asti. Pienenä tein veneitä kaikesta mikä kellui ja muutamasta sellaisestakin aineesta joka ei kellu. Jo alle kymmenvuotiaana olin melonut kaikilla mahdollisilla vekottimilla mökkijärvellä, mukaan lukien mummon 100 vuotta vanha yhdestä puusta koverrettu taikinatiinu. Kun muilla pojilla oli mopokuume niin mä hakusin optimistijollan. Tällä hetkellä mulla onkin viisimetrinen tervattu verkkovene ja kahdeksanmetrinen mahonkinen purjevene. Mutta en mä sitä silti pidä yhtä pahana kuin tota tekniikkaa.
Puuveneiden tekeminen edustaa kuitenkin aika pehmeitä arvoja. Niitä ei voi tehdä teollisesti ja musta on vaan ihan hyvä vähän vieraantua näistä teräksen sävyttämistä työasioista. Mä olen ajatellut että jos joskus saisi tarpeeksi rahaa niin voisi veistättää itselleen ihan oman veneen ja muuttaa siihen sitten asumaan. Tai alkaa veistämään veneitä itse. Mutta enpä tiedä, mulla taitaa olla silti niin paljon insinööriä veressä että ei siitä mitään tule kuitenkaan. Jotain nyt kumminkin tarvii yrittää.
Niin että ei musta taida tulla kunnon humanistia ikinä, mutta mä yritän kuitenkin päästä irti tästä kauheesta teknologiahuumasta johon olen joutunut. Tää on koko elämän kestävä projekti. Mä vaan toivon, että voin viettää hyviä ja humaaneja päiviä yhden kerrallaan.
Joo, mä olin siis Pekka ja diplomi-insinööri. Heippa kaikille.
Pekka
- kardinaali
- Viestit: 261
- Liittynyt: 20.10.2003 13:09
- Paikkakunta: Turku
- Viesti:
Moi, AI-Pekka!
Insinörismi taitaa viedä lopullisesti mukanaan. Tulipa siitä hieman notkuvan aasinsillan kautta mieleeni, että muunlainen anonyymi toiminta voisi jatkua niin, että kun puuvene.netissä on tasan 10 000 viestiä (hyvin lähellä ollaan), Puuvene-lehti tarjoaa tilaajille ja netin rekisteröityneille käyttäjille humaanijuomaa vaikkapa korin verran. Enkä tarkoita mitään "ituhippien" lesekoreja.
Insinörismi taitaa viedä lopullisesti mukanaan. Tulipa siitä hieman notkuvan aasinsillan kautta mieleeni, että muunlainen anonyymi toiminta voisi jatkua niin, että kun puuvene.netissä on tasan 10 000 viestiä (hyvin lähellä ollaan), Puuvene-lehti tarjoaa tilaajille ja netin rekisteröityneille käyttäjille humaanijuomaa vaikkapa korin verran. Enkä tarkoita mitään "ituhippien" lesekoreja.
-
- Viestit: 340
- Liittynyt: 16.04.2003 12:12
- Paikkakunta: Tampere
Moro!
Autoinsinöörinä nuo Pekan kommentit osuivat monessa kohdassa aika lähelle. Itse puuhastelen kontinkäsittelylaitteiden parissa ja ja kun heikkona hetkenä kerroin kaverille, kuinka hienoja puuveneet ovat yms, kaveri kysyi, että osaisitko tehdä sellaisen itse. Tuumasin, että kai jonkinlainen syntyisi, jos aikaa saisi käyttää riittävästi ja seuraava jo vähän helpommin. Kaveri totesi, että mitä sen raudan kanssa tuskailet, ala tehdä puuveneitä, niin minä sinun sijassasi tekisin. No, tekemättä jäi, en tiedä, oliko hyvä vai huono.
Noihin inssijuttuihin olen työpaikalla todennut, että kyllä MIESinsinööri tarvitaan korjaamaan naishumanistien töppäykset, ja lopulta parin feministin kanssa on päästy yhteisymmärrykseen siitä, että naistohtori vastaa kyllä aika lähelle miesinsinööriä ;). (toivon ja oletan, että lukijat ovat valtaosin miehiä, muuten saattaa tulla lähtö palstalta...). Yksi edellämainituista lähti muuten tekemään väitöskirjaa!
t.Matti
Autoinsinöörinä nuo Pekan kommentit osuivat monessa kohdassa aika lähelle. Itse puuhastelen kontinkäsittelylaitteiden parissa ja ja kun heikkona hetkenä kerroin kaverille, kuinka hienoja puuveneet ovat yms, kaveri kysyi, että osaisitko tehdä sellaisen itse. Tuumasin, että kai jonkinlainen syntyisi, jos aikaa saisi käyttää riittävästi ja seuraava jo vähän helpommin. Kaveri totesi, että mitä sen raudan kanssa tuskailet, ala tehdä puuveneitä, niin minä sinun sijassasi tekisin. No, tekemättä jäi, en tiedä, oliko hyvä vai huono.
Noihin inssijuttuihin olen työpaikalla todennut, että kyllä MIESinsinööri tarvitaan korjaamaan naishumanistien töppäykset, ja lopulta parin feministin kanssa on päästy yhteisymmärrykseen siitä, että naistohtori vastaa kyllä aika lähelle miesinsinööriä ;). (toivon ja oletan, että lukijat ovat valtaosin miehiä, muuten saattaa tulla lähtö palstalta...). Yksi edellämainituista lähti muuten tekemään väitöskirjaa!
t.Matti
-
- Viestit: 793
- Liittynyt: 25.11.2003 14:43
Päivän insinööri arvuutus
Päivän insinööri arvuutus
Miten erottaa insinööri rautakangesta?
Miten erottaa insinööri rautakangesta?
-
- Viestit: 914
- Liittynyt: 07.03.2005 19:05
Aikamme romantikot
Kindellä on vanhat vitsit.
Insinöörit on todellisia romantikkoja. Väitetään insinöörien välineistävän, manipuloivan ja käyttävän hyväkseen maailmaa ja muita ihmisiä. Niin se ei mene.
Humanistit erittelevät maailman vikoja ja puutteita. Oletteko osallistuneet yltiöhumanistien esimerkiksi kasvatustieteilijöiden koulutukseen? Sen sisällössä ei jälkeäkään humanismista.
Puheen tasolla insinöörit esittävät hyötylaskelmia, mutta siellä takana on nippeleihin ja härveleihin lapsen innolla ja pyyteettömällä riemulla ihastunut pikkupoika. Sellanen nassikka ei tarvitse luovuuskoulutusta. Hän rientää päivästä ja seikkailusta toiseen. Ja sillä on aina kaveri mutta se kaveri ei ole insinööri.
Insinöörit on todellisia romantikkoja. Väitetään insinöörien välineistävän, manipuloivan ja käyttävän hyväkseen maailmaa ja muita ihmisiä. Niin se ei mene.
Humanistit erittelevät maailman vikoja ja puutteita. Oletteko osallistuneet yltiöhumanistien esimerkiksi kasvatustieteilijöiden koulutukseen? Sen sisällössä ei jälkeäkään humanismista.
Puheen tasolla insinöörit esittävät hyötylaskelmia, mutta siellä takana on nippeleihin ja härveleihin lapsen innolla ja pyyteettömällä riemulla ihastunut pikkupoika. Sellanen nassikka ei tarvitse luovuuskoulutusta. Hän rientää päivästä ja seikkailusta toiseen. Ja sillä on aina kaveri mutta se kaveri ei ole insinööri.
-
- Viestit: 340
- Liittynyt: 16.04.2003 12:12
- Paikkakunta: Tampere
- Veli-Matti
- Viestit: 7971
- Liittynyt: 08.10.2003 21:59
- Paikkakunta: Varjakka
Minulla olisi tosi tarina ystävästäni nimeltään Matti xxxxxx, kirvesmiehestä joka erittäin pahan työtapaturman jälkeen kouluttautui ihan DI:ksi. Mikäs siinä, mies mennyt pilalle koulutuksesta sillä sisin se ratkaisee mikä mies loppujen lopuksi on eikä titteli, koulutus tai ammatti. Mutta kiireiden takia tarina voi mennä ensi viikon alkupuolelle, sillä pitäisi laajentaa tätä puuveneharrastusreviiriä ihan Suomenlahden rannikolle asti...
Veli-Matti
http://www.varjaagi.fi" onclick="window.open(this.href);return false;
http://kuvablogi.com/nayta/1972556/" onclick="window.open(this.href);return false;
"Aina löytyy eskimoita, jotka osaavat neuvoa kongolaiselle miten selvitä parhaiten helteessä..."
http://www.varjaagi.fi" onclick="window.open(this.href);return false;
http://kuvablogi.com/nayta/1972556/" onclick="window.open(this.href);return false;
"Aina löytyy eskimoita, jotka osaavat neuvoa kongolaiselle miten selvitä parhaiten helteessä..."
-
- Viestit: 914
- Liittynyt: 07.03.2005 19:05
Itsensä paljastajat
Toivottavasti nyt ei tule kirjoitettua liiaan suoraan, loukkaavasti ja provosoivasti.
Minulle näistä kirjoituksista olen "anonyymi" insinööri tulee mieleen nuhruinen äijä pitkä takki päällä kädet syvällä taskussa takin napit auki. Viattoman lähimmäisen saapuessa lähietäisyydelle äijä levittää takin auki ja paljastaa kikkelinsä.
Minulle näistä kirjoituksista olen "anonyymi" insinööri tulee mieleen nuhruinen äijä pitkä takki päällä kädet syvällä taskussa takin napit auki. Viattoman lähimmäisen saapuessa lähietäisyydelle äijä levittää takin auki ja paljastaa kikkelinsä.
-
- Viestit: 793
- Liittynyt: 25.11.2003 14:43
Minulle näistä kirjoituksista olen "anonyymi" insinööri tulee mieleen nuhruinen pitkä äijä, kädet auki takin päällä napit syvällä takin taskussa Lähimmäisen kikkelin saapuessa lähietäisyydelle äijä levittää takin auki ja paljastaa viattomuutensa.
Jännä miten eri ihmiset näkee saman asian niin toisin.
Jännä miten eri ihmiset näkee saman asian niin toisin.
-
- Viestit: 914
- Liittynyt: 07.03.2005 19:05
Voitit Kinde
OK!
Voitit, mutta "anonyymit" hävis.
Voitit, mutta "anonyymit" hävis.
-
- Viestit: 107
- Liittynyt: 14.04.2003 21:53
- Paikkakunta: Kerava
- Viesti:
Anonyymille Insinöörille!
Mielestäni humaanius on elämänasenne- eikä ammattivalintakysymys - kuten Veli-Matti omassa viestissää yllä jo vähän vihjaili. Tunnen joukon hyvin humaaneja insinöörejä ja hyvin epähumaaneja humanistisen koulutuksen hankkineita ihmisiä. Siinä, että nauttii kouluksensa ja taitojensa tuomasta ammatista ja työtehtävistä ei ole sinänsä mitään epähumaania. (Poislukien esim tilanteet, jossa kiduttajan koulutuksen saanut nauttii kiduttamisesta, mutta siitä ei tässä ole tietenkään kysymys.) Sehän on perätä harvinaisen onnellinen asiaintila.
Tämä keskustelupalsta on saanut mielestäni jo upeat mittasuhteet siinäkin mielessä, että lastun lentäessä ukon köriläät keskustelevat jo omista paineistaan. Tähän on päästy varmastikin pitkälti sen vuoksi, että nimimerkin anonyymi insinööri takaa paljastuu hyvin altruistinen henkilö, joka on pystynyt siirtämään puuveneisiin liittyvän nöyrän ja auttavaisen asenteen myös keskustelupalstan hengeksi. Vai muistatteko lukeneenne tältä foorumilta mitään turhauttavaa besserwisseröintiä. Itse lopetin sfnet.harrastus.veneet palstan lukemisen kun kyllästyin siihen ikävään keskusteluilmapiiriin, joka palstalla pari vuotta sitten vallitsi. (Sitä ikävää ilmapiiriä muuten piti tanakasti yllä joukko professoreita!)
Antti
Mielestäni humaanius on elämänasenne- eikä ammattivalintakysymys - kuten Veli-Matti omassa viestissää yllä jo vähän vihjaili. Tunnen joukon hyvin humaaneja insinöörejä ja hyvin epähumaaneja humanistisen koulutuksen hankkineita ihmisiä. Siinä, että nauttii kouluksensa ja taitojensa tuomasta ammatista ja työtehtävistä ei ole sinänsä mitään epähumaania. (Poislukien esim tilanteet, jossa kiduttajan koulutuksen saanut nauttii kiduttamisesta, mutta siitä ei tässä ole tietenkään kysymys.) Sehän on perätä harvinaisen onnellinen asiaintila.
Tämä keskustelupalsta on saanut mielestäni jo upeat mittasuhteet siinäkin mielessä, että lastun lentäessä ukon köriläät keskustelevat jo omista paineistaan. Tähän on päästy varmastikin pitkälti sen vuoksi, että nimimerkin anonyymi insinööri takaa paljastuu hyvin altruistinen henkilö, joka on pystynyt siirtämään puuveneisiin liittyvän nöyrän ja auttavaisen asenteen myös keskustelupalstan hengeksi. Vai muistatteko lukeneenne tältä foorumilta mitään turhauttavaa besserwisseröintiä. Itse lopetin sfnet.harrastus.veneet palstan lukemisen kun kyllästyin siihen ikävään keskusteluilmapiiriin, joka palstalla pari vuotta sitten vallitsi. (Sitä ikävää ilmapiiriä muuten piti tanakasti yllä joukko professoreita!)
Antti
-
- Viestit: 793
- Liittynyt: 25.11.2003 14:43
Joo mä en oo kovin hyvä noissa anonyymessä. Taisin saada niistä ehdot koulussa. Olin myös huono matematiikassa ja päälle vielä laiskakin mikä sitten myöhemmin koitui onnekseni teknisessä kolussa. Valmistuin vuonna 1993 puoli insinööriksi ja totesin että mulle riittää. Siirryin Sodankylään avartamaan tajuntaa ja opiskelemaan kuvan tuottamista. Lukukausi kaamosta ja reilu annos erään suomalaisen monopoliyhtiön tuotteita apuna käyttäen onnistun vaihtamaan alaa. Kovasta huuhtelusta huolimatta tekninen peruskoulutus ja opisto-opinnot ovat jättäneet sakkaa kuppiin. Mulla onkin hauska tilanne että harrastan ammatikseni ja työtä teen harrastukseksi. Saavutus sekin.
-
- Viestit: 203
- Liittynyt: 25.06.2003 18:03
- Paikkakunta: Kontiolahti
Meikäläinen tuntee olonsa joskus aika pradoksaaliseksi. Ala-asteelta lähtien jollakin tavalla vihasin koulua ja opettajia. Niillä oli tapana nähdä asiat ainoastaan yhdeltä kantilta. Noh, sain jotenkin kahlattua yläasteet ja lukion läpi ja päädyin yliopistolle lukemaan metsätieteitä, jotka joidenkin insinöörien mielestä on humanisteja tieteitä. Sama se minulle on, mitä ne on, kunhan tekee sitä, mistä tykkää. On insinööritkin ihmisiä. Noista insinööreistä tuli vain samanlainen tunne, että niillä on taipumusta nähdä asiat ainoastaan yhdeltä kantilta. Nyt kaikki kysyy, mitä paradoksaalista tuossa nyt on. On siinä. Vaikka olen aina suhtautunut kouluun, opettajiin ja insinööreihin epäluuloisesti, erinäisten mutkien kautta olen päätynyt itse opettajaksi kouluun, jossa koulutetaan insinöörejä. Vielä paradoksaalisempaa on se, että kaiken lisäksi pidän työstäni.
-
- Viestit: 628
- Liittynyt: 15.06.2004 13:56
- Paikkakunta: Helsinki
- Viesti:
Niinhän on insinööriyskin.ripatti kirjoitti:Mielestäni humaanius on elämänasenne- eikä ammattivalintakysymys
Insinööreistä voi ja sa olla montaa mieltä, mutta asia, jossa ei mielipiteet vaikuta on se, että insinöörit pitää maan talouden pystyssä.
Jos halutaan ostaa tavaraa ulkomailta, niinkuin vaikka autoja, perämoottoreita ja italialaisia kenkiä, pitää olla vientituloja.
Insinöörit on ainoita, jotka tuottaa tälle maalle vientituloja. (No matkailu vähän, jos tänne saisi jostain ulkomaalaisia rahastettaviksi.) Perämoottorien ostelu loppuu aika äkkiä, jos me kaikki vaan ryhdytään hoivaamaan ja palvelemaan toisiamme.
"Anonyymien insinöörien" tilalle "ylpeät insinöörit" ;-)
Hannu