Puuvene.net

Muutama vuosi sitten soudin naisseurassa saareen telttailemaan. Illalla tuuli nousi ja koko yön kuuntelin kauhistuneena sitä kohinaa. Aamulla lähdimme paluumatkalle ja sitä surkeeta lasikuituämpäriä piti soutaa siksak-liikkeellä keula aaltoja vasten, koska muuten olisi välittömästi hörpännyt fataalisti. Matkaa ei ollut kuin kolme-neljä kilometriä, mutta aikaa senkin sahaamiseen meni puolitoista tuntia.

Kädet rakoilla ja verillä päänupissa alkoi kehittyä ajatus tukevammasta venhosta. Ja hyvä niin, sillä nyt sellainen on. Ja puinen vielä!