Hölmöilyä

[Jarmo]

Opiskeluaikoina oltiin ympäristön tutkimuksen kenttäkurssilla Seilin saaressa Nauvon lähellä. Tongittiin jäkäliä ja otettiin merestä pohjanäytteitä (on muuten paikotellen kamalaa mömmöä, etenkin kirjolohihäkkien läheisyydessä). Kaverin kanssa... miten mulla on semmoinen olo, että olen kertonut tämän jo... no joo... kaverin kanssa soudettiin pikkuluodolle kalastelemaan. Siitä ajeli ruotsinlaivat ohi ja me viisaina poikina vedettiin vene kunnolla rantaan, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi kunnolla. Hetken kuluttua katseltiin, että kenenkäs vene se tuolla uiskentelee miehisöä vailla. No ruotsilaivan aaltohan se oli paatin vienyt ja me arvuuttelemaan, että kumpi heittäytyy uimasilleen. Kaveri sanoi, että mää oon Pohjanmaalta, Jurvasta. En mää osaa uida. No ei kun jorpakkoon. Olisiko ollut toukokuun alkua, mutta ainakin vesi oli vähän pirun raikasta. Puolivälissä rupesi tuntumaan, että en mie viitikkään ja että happi loppuu ja hävettää. Voimat alko loppua ihan tykkänään ja aloin katsella sitä filmiä omasta elämästä. Jostakin käsittämättömästä syystä kuitenkin lopulta makasin veneen pohjalla. Sen sanon, että koskaan ennen, enkä sen jälkeen ole ollut niin lähellä päätepysäkkiä. Että tuli noin niinkuin kantapään kautta opiskeltua, että kylmä merivesi tappaa talossa ja puutarhassa. Päätin että koitan jättää nämä hölmöilyhommat muille.

[laitinenp]

Tuossapa olikin hyvä tarina kertoa muillekin. Ihan noin muistutuksen vuoksi.